Hyvän Tuulen turnauksen finaali keilattiin sunnuntaina 7.4.
Jos et ole tutustunut ennakkojuttuun, kannattaa lukaista se ensin. Hyvän Tuulen kaatopakko
Karsinnan korkea tulostaso loi kovat odotukset myös finaaliin. Kaatopakkoa oli ilmassa, mikäli mielisi hyville sijoituksille. Kun finaalissa keilattiin normaalin kisaerän pelaajamäärällä, olivat tiukan karsinnan selvittäneet suorastaan velvollisia tarjoilemaan yleisölle mahan täydeltä rukseja. Rukseista päästiin myös nauttimaan, ja vieläpä todella laajalla rintamalla.
Tällä kertaa kukaan ei karannut muilta, ja sekä 1., että 2.vaiheen ratkaisuja saatiin jännittää viimeiseen ruutuun saakka. Vaikka tilanteet usein finaaleissa vaihtelevatkin, erottuu yleensä muutama keilaaja jo alusta saakka voittokamppailuun. Nytkin tilanteet vaihtelivat, mutta todella isojen sarjojen myötä kärkitaistoon osallistui lopulta myös niitä, joiden peli näytti jo menetetyltä hetkeä aiemmin.
Kaatopakko oli kova, sillä useassa kohtaa kisaa jäit 220 -sarjalla vain lisää useimpiin muihin nähden. Finaaliin oli selvinnyt kuitenkin porukka, joka hallitsi kaatopakon paineen ihailtavalla tavalla. Tulostaso nousi tasaisen kovaksi, ja tavallaan jopa harmittaa, että 1.vaiheesta tippui keilaajia yli 200:n puhtaalla keskiarvolla. Vaikka karsinnassa nähtiin yli 200:n keskiarvon lappuja läjäpäin, on se kuitenkin eri asia saavuttaa finaalissa yhdellä yrityksellä, etenkin, kun yli 200:n valtakunnallisella keskiarvolla pelaavia oli finaalissa vain kaksi.
1.vaiheessa oli kahden poisjäännin myötä kahdeksan keilaajaa, joista neljälle parhaalle aukesi paikkka ratkaisevaan 2.vaiheeseen. Pelattiin neljä sarjaa AM. Sonja Liimatainen aloitti 262, ja lopetti 282, ja kun välisarjoissakin paikkopeli pysyi hyvänä vähemmistä kaadoista huolimatta, kuittasi hän 1.vaiheen voiton upealla tuloksella 967. Puhdas keskiarvo 214, eli napakat 44 pistettä yli oman keskiarvonsa jokaista neljää sarjaa kohden!
Myös Ville kaikkonen pelasi tasaisen vahvasti, mutta laiskotteluun tai nukahtamiseen ei ollut varaa muiden vaaniessa suht. lähellä. Viimeisen sarjan 223 sinetöi jatkopaikan tämän hallin kauden parhaalla pelillään. Timo Koutosen välisarjojen 253 ja 254 riittivät myös varmistamaan jatkopaikan, vaikka 1. ja 4. sarjoissa vähän yskikin. Viimeisen jatkopaikan lunasti Artturi Korpi tasaisella pelillään, joka kuitenkin jätti hieman pohdittavaa toiseen vaiheeseen.
Tero Koivisto jäi 19, ja Asko Heikkinen 33 pistettä jatkopaikasta. Molemmille olisi riittänyt päivän keskiarvon mukaiset viimeiset sarjat jatkopaikkaan, mutta tällä kertaa vaadittavat kaadot loistivat poissaolollaan ratkaisuhetkillä. Kumpikin keilasi yli oman tasonsa, puhtaan keskiarvon ollessa Terolla 209, ja Askolla 201. Harmitusta jatkopaikan käsistä lipumisesta tämä ei tietysti poista.
Asko Halmetoja ei pystynyt toistamaan edellisen päivän kaatoiloittelua, ja tuloksena seitsemäs sija. Myös Risto Hautakankaalta jonot jäivät tällä kertaa puuttumaan, ja hän oli finaalin kahdeksas. Molemmat voivat kuitenkin olla ylpeitä finaaliin selviämisestä kovatasoisessa karsinnassa.
2.vaihe alkoi hieman yllättäen suurimmalla osalla kovasti hapuillen, vaikka kahdeksan lämmittelyheiton pitäisi hyvinkin riittää linjojen löytymiseen. Olisiko tässä nyt näkynyt se kaatopakon paine, etenkin kun olivat nähneet 1.vaiheen kovan tason, ja vaikutti itsestään selvältä, että vain kaatopelillä on tänään mahdollista pärjätä. Ville Kaikkonen sentään jatkoi siitä mihin 1. vaiheessa jäi keilaten 245.
Heikki Pietikäinen ei tällä kertaa kaatolinjoja löytänyt, ja kun paikkopelillä ei tänään mitään tehnyt, oli tuloksena kahdeksas sija. Myös Niina Koutonen oli hieman yllättäen enemmän tai vähemmän pulassa kahta sarjaa lukuunottamatta. Kolmannen sarjan 271, ja neljännen 239 nostivat Niinan hetkeksi kutittelemaan kärkisijoja, mutta sitten kaadot vaihtuivat jälleen rei’iksi ja paikoiksi. Täytyy silti sanoa, että Niina teki hyvissä sarjoissaan upeita kaatojonoja. Omaa silmääni miellyttää, kun pallo ei kulje lujaa, mutta tehoaa pakassa täysin vastustamattomasti. Puhdas keskiarvo jäi Niinallakin reippaasti yli oman tason, mutta tänään se ei riittänyt seitsemättä sijaa korkeammalle.
Sonja Liimatainen ei saanut ihan samaa lentoa kuin 1.vaiheessa, vaikka toisen sarjan 265 nostikin varmasti muille jo pikku stressihien pintaan. Hyvän kannustuksen saattelemana myös kaksi viimeistä sarjaa sujuivat hyvin, eikä voitto jäänyt lopulta kuin 49 pisteen, ja viides sija vaivaisen kolmen pisteen päähän. Sonja voi olla päivään todella tyytyväinen, sillä kymmenen sarjaa puhtaalla keskiarvolla 202 on monelle paljon kauemminkin keilanneelle ylitsepääsemätön tavoite.
Heikommat 1. ja 5. sarjat veivät Artturi Korvelta isomman menestyksen, mutta hänkin voi olla päivän tekemiseen, ja viidenteen sijaan tyytyväinen. Pronssille olisi vaadittu vain 19 pisteen parannus, joten hampaan koloon varmasti jäi jonkin verran kaiveltavaa. On omaksunut hallin metkut nopeasti, ja voi keikkua jatkossa täällä vieläkin korkeammalla.
Liekkö pitkähkö ajomatka, ja odotus vienyt Pauli Meriruokon terän kolmesta ensimmäisestä sarjasta? Tilanne näytti täysin toivottomalta, mutta kolmeen viimeiseen 280, 257 ja 239 nostivat Paulin kamppailuun voitosta saakka. Kiri ei ihan riittänyt, ja jälkikäteen on varmasti helppoa löytää puuttuvat 31 pistettä voittoa, ja kolme pistettä pronssia ajatellen, etenkin kahdesta ensimmäisestä sarjasta. Hienot kaatojonot toivottavasti kuitenkin edes hieman lämmittävät.
Antti Isomaan pelin ratkaisuvaiheet nähtiin kolmannessa ja neljännessä sarjassa. Ensin mahtavat 273 nostivat voittotoiveet kattoon. Heti perään lähes sata pinnaa vähemmän, mutta pystyi kuitenkin hienosti kokoamaan itsensä tämän romahdussarjan jälkeen, ja sai tehtyä loppuun vielä hyvät sarjat, joilla varmisti pronssitilan. Yhtä sarjaa lukuun ottamatta upea keilapäivä myös Antille.
Ennakossahan vähän uumoiltiin, että Ville Kaikkosen huippukunto alkaa olemaan käsillä kauden ratkaisuhetkillä. Olipa mukava nähdä 10 sarjaa tiukasti keskittyvä Ville, jolla pelisapluunat olivat etukäteen valmiina, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Vähemmän muutoksia keilasuoritukseen, ja tarvittavat muutokset pelivälineeseen ja linjaan olivat Villen kantavat teemat, ja ne kantoivatkin lähes voittoon saakka. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tänään keilareaktiotkin olivat aiempien menestysvuosien näköisiä. 3-4 rataparille ei löytänyt loppupuoliskolla riittäviä kaatoeväitä, ja voitto jäi 16 pisteen päähän. Selkeästi kauden parasta, ja ennen kaikkea tasaisinta tekemistä täällä.
Päivän kingi oli tasaisen tehokkaasti keilannut Timo Koutonen. Löysi jokaiseen sarjaan vaikeuksista huolimatta jonkinlaisen jonon, eikä 2.vaiheeseen enää alle 200 sarjoja lipsahtanut. Hermo piti hyvin, vaikka muut rymistelivät takana kovaa. Joutui jälkimmäisellä puoliskolla tekemään täyden päivätyön menestyksen eteen, mutta radikaaleihin muutoksiin ei tällä kertaa tarvinnut mennä. Ja jos muidenkin kaatoja kehuttiin, niin Timon kaadoista voidaan sanoa, että parhaimmillaan jo pelkkä ääni tuntui katsomossa saakka hyvältä. On ollut täällä kärkikahinoissa ennenkin, mutta voitto taitaa olla ensimmäinen.
Miten voikin olla, että finaalitapahtuma on samaan aikaan tasokas, totinen ja leppoisa? No en tiedä, mutta sellainen olotila itselleni jäi vielä pitkäksi aikaa. Nöyrä ja suuri kiitos siis jälleen keilaajille ja katsojille!
Split45 Spring! alkaa heti tiistaina 9.4. Kutsu nettisivuillamme https://split45.fi/kilpailut/
Finaali nähtävissä jälkilähetyksenä youtube -kanavallamme, laadusta ei takeita. https://www.youtube.com/@Split45fi