Yrittäjän urani ei ole pitkä, mutta olen jo oppinut, että aina pitää katsoa vähän pidemmälle, ja varautua pahimpaan. Kulunut vuosi on ollut pelkkää pahimpaan varautumista ja selviytymistä.

Vaikka olen aina yrittänyt varautua pahimpaan, 9.3. julkaistu Ylen juttu sai minutkin säpsähtämään:
”Jos keilahallista löytyy ravintola, siellä ei saa enää keilata – yrittäjät ja harrastavat yllättyivät kiellosta: ”Katastrofaalinen tilanne”

Avataanpa vähän omaa liiketoimintaani. Omistan yrityksen, joka pyörittää nelirataista keilahallia, pientä kuntosalia, sekä valmennustoimintaa Haapajärvellä. Päätulonlähteeni on keilaus, mutta ilman oheismyyntiä (=anniskelu) se ei ole kannattavaa, kuten ei valtaosassa Suomen keilahalleja. Sen vuoksi lähes jokaisella keilahallilla on anniskeluoikeudet. Sen verran voin vielä avata, että myöskään oheismyynnin kera keilahallitoiminta ei ole pienellä paikkakunnalla kannattavaa.

Ylen jutun ”katastrofaalinen tilanne” johtuu siitä, että keilailu on rinnastettu karaokelaulamiseen ja tanssimiseen, koska anniskelupaikassa liikutaan muualle kuin WC-tiloihin, baaritiskille tai tupakkapaikalle. Ei siis istuta paikallaan pöydässä, kuten 5.3. voimaan tulleessa asetuksessa määrätään. Tupakalle saa mennä, mutta ei heittämään keilapalloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki keilahallit ”leimataan” ravintoloiksi, kuten Pohjois-Suomen Avi perjantaina 5.3. linjasi, näillä asetuksilla keilailu jatkuu aikaisintaan 1.7. Tämä on enemmän kuin kohtuutonta, sillä liikuntapaikat ovat pitkälti auki, ja ravitsemisliikkeet saavat jatkaa tomintaansa näillä näkymin 29.3.

Kaikki myötätuntoni menee oikeiden ravintoloiden omistajille ja työntekijöille, jotka ovat kärsineet tästä pandemiasta ja hallituksen toimista enemmän kuin kenenkään pitäisi.

Haluan tässä vaiheessa muistuttaa, että keilailu on maailmanlaajuinen urheilulaji, jolle haetaan paikkaa olympialaisissa. Kilpakeilailu on monelle hallille huomattavasti tärkeämpi tulonlähde kuin oluen myynti. Tämän vuoksi moni halli luopuisi näinä aikoina hyvin mieluusti anniskeluoikeuksistaan, jos keilailu voisi jatkua.

Mutta eihän se niin mene. Ylen uutisoiman (ei virallista vahvistusta) linjauksen mukaan keilahalli on ravitsemusliike, joka kärsii sekä ravintolasulun, että liikuntapaikan huonoimmista puolista. Keilahalleja ei tietääkseni ole tähän mennessä juurikaan ajautunut konkurssiin, mutta jos linjaus toteutuu näin, konkurssin kohtalo koituu kymmenille halleille.

Pohjois-Suomen koronakoordinaatioryhmä linjasi 9.3., että suosituksiin ei tule muutosta 8.3. alkavasta ”lockdownista” huolimatta. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kuntosalit voivat jatkaa toimintaansa ja koululaiset pysyvät lähiopetuksessa. Esim. Haapajärvellä uimahalli on auki (kuten pitääkin). Linjaus perustuu siihen, että Pohjois-Pohjanmaan alueen lisääntyneet koronatapaukset johtuvat Oulun kaupunginsairaalan epidemiasta, ja muualla tilanne on rauhallinen. https://www.ppshp.fi/Sairaanhoitopiiri/Ajankohtaista/Pages/Koronatilanne-Pohjois-Pohjanmaalla-ennallaan.aspx

9.3. alkoi kolmen viikon ravintolasulku. En siis voi myydä kahvia tai limpparia asiakkaalle Haapajärvellä, jossa vuoden aikana on ollut viisi koronatartuntaa. Tekisi mieleni sanoa että tämä on kohtuutonta. Mutta ei saa valittaa. Varsinkaan yrittäjät eivät saa valittaa, koska ovat itse alkaneet yrittäjäksi. Teen kaiken mitä käsketään, koska Suomi pitää laittaa kiinni heti, että Pääsiäisenä pääsee taas Leville.

Korostan vielä, että teen niinkuin määrätään. Vuosi sitten kahden kuukauden ravintolasulun aikana, tai ennen sitä, ei tullut yhtäkään soittoa, tekstitiviestiä tai sähköpostia, että anniskelupaikka pitäisi sulkea. Luin tiedon iltapäivälehdestä. Vakuuttavaa tiedottamista, kun lukemattomilla yrittäjillä oli koko elämä pelissä.

Olen lyhyen yrittäjäurani aikana oppinut, että aina pitää olla varasuunnitelma. Suunnitelmani ovatkin nyt seuraavat:

a) Yritän saada Pohois-Suomen Avin ymmärtämään, että keilahalli ei ole ravintola, eikä minun kahvinmyyntini vaikuta Oulun tai Uudenmaan koronatilanteeseen. Keilahallitoiminta saa näin jatkua.

b) Koska ainakaan Ylen jutun mukaan anniskeuluoikeutta ei voi noin vain lopettaa, täytyy siihen ottaa järeämmät keinot. Yritän siis tehdä laittomuuksia, että menettäisin anniskelulupani, jotta keilailu voisi jatkua. Voisin yrittää ainakin humalassa työskentelyä, tai oluen myymistä ravintolasulun aikana. Vaikeuksia tässä aiheuttaa se, että Avin tarkastaja täytyisi saada paikalle, ja niitä ei näillä seuduin kovin usein näe.

c) Peitän mustalla verholla keilailualueen, ja esitän yritykseni olevan pelkkä pubi. Näin saan ainakin myydä kahvia, limpparia ja alkoholia 29.3 alkaen. Jos yritykseni on keilahalli, en saa tehdä mitään näistä ennen 1.7.

d) Yritän saada hallituksen ymmärtämään, että Uusimaa ei ole koko Suomi, eikä sen vuoksi samat säännöt tulisi päteä kaikkialla. Haapajärvi ei myöskään ole Oulu, eikä Oulun koronatapausten tulisi vaikuttaa Haapajärven rajoituksiin.

Jos Suomen koronatilanne sitä vaatii, suljen keilahallini kolmen viikon locdownin ajaksi. Mutta jos sekoilu siitä onko keilahalli liikuntapaikka vai ravintola johtaa siihen, että keilahallit ovat kiinni 30.6 saakka, luovutan avaimeni seuraavalle, ja veikkkaan, että täällä, ja monessa muussa keilailupitäjässä niitä avaimia ei kukaan halua ottaa vastaan.