Kahdeksannen Split45 Champin karsinta on keilattu, ja parhaat mittelevät himoitusta Mestarin Pelipaidasta loppiaisena klo 12 alkaen.
Mutta mitä tapahtui viime vuonna?
Viime vuonna Herra Hallimestari aliarvioi keilaajat pahemman kerran, ja karsinnan tulostaso karkasi turhan korkealle aiheuttaen pelaajakadon loppukarsintaan. Keilaajat äänestivät jaloillaan, ja ymmärrän sen oikein hyvin. Kun pikkukylän kisassa ei pääse finaaliin tuloksella 1403, niin onhan se vähän liikaa vaadittu, kun moni tulee kuitenkin karsimaan pidemmän matkan takaa. Sinänsä oli hyvinkin viihdyttävää, kun 12 keilaajaa teki vähintään yhdeksän kaatoa alusta. Veli-Matti Tissarinen oli ainoa jonka paketti kesti täydelliseen kahteentoista kaatoon saakka.
Finaalissa Valtter Verronen vei mestaruuden jäätyään kolme kertaa kakkoseksi. Tästä finaalista ei valitettavasti ole juttua, koska minulla oli synnytyslaitoshommia siinä pahimmoilleen. Valtter ymmärsi tämän oikein hyvin, kun tätä hänelle hlökohtaisesti pahoittelin.
Viime vuoden finaalin tulokset.
Mutta mitä tapahtui tämän vuoden karsinnassa?
Tämän vuoden Champin karsinta oli todella mielenkiintoinen. Olosuhde oli simppeli mutta vaativa, ja muuttui joka kerta vähän erilaiseksi. Terrainin kulkeuma on sitkeä, ja jos sitä pelattiin vähän joka suuntaan, olivat keilaajat liemessä. Parhaimmillaan kulkeuma antoi lopussa sisäsuojaa, ja pahimmillaan laittoi pallot arpomaan vähän joka paikasta. Pyörinnällä ei tällä kertaa pystynyt juurikaan korvaamaan osumatarkkuutta, joskin pyörintää tarvittiin riittävästi kuolleen pallon efektin välttämiseen.
Karkeasti sanottuna finaalista ulos jääneistä pyörintään luottavat eivät vain osuneet tarpeeksi, ja tarkkuuteen luottavat eivät pyörittäneet tarpeeksi tai oikeasta kulmasta. Mutta mielestäni olosuhde oli reilu. Ei tarvittu mitään ihmetemppuja tai erikoisten linjojen hakemista, piti vain suorittaa riittävän hyvin, ja keksiä keinot muutokseen.
Kisan aikana vallitsi ”normaali talvikeli”, eli lämpötila ulkona vaihteli +10 ja – 25 välillä. Täällä kellarissa tämä tarkoitti lämpötiloja 16-21 ja kosteutta 16-46%. Kosteuden muutos oli jo sen verran merkittävä, että se vaikutti jonkin verran olosuhteeseen. Finaalituloksia tehtiin kuitenkin jokaisella karsintaviikolla. Vähän enemmän niitä tuli kuivemmilla keleillä, mutta niin tuli myös suorituksia. Karsinnan kaksi kovinta tulosta tuli silloin kun kosteus oli suurimmillaan. Kiteytettynä vaikuttaisi siltä, että kosteus tai lämpötila eivät radikaalisti vaikuttaneet tuloksen tekemiseen, kuten ei täällä yleensäkään. Taisi tälläkin kertaa tuloksen tekeminen olla keilaajien omissa käsissä.
Karsinta oli jälleen tiukkaa. Tapaninpäivästä viimeiseen karsintapäivään tuli peräti 77 kisasuoritusta. Viimeisenä karsintapäivänä ei enää tullut finaalituloksia, mutta esim. Juhani Korhonen jäi veteraanipaikasta vain kolme pistettä.
Tällä kertaa olen todella tyytyväinen olosuhteeseen. Kaikilla pelitavoilla pystyi tekemään tuloksen, ja raja pysyi halutussa haarukassa. Kun somessa mainitsin, että yhtään tulosta ei tullut helpolla, niin todella tarkoitin sitä. Kukaan ei päässyt helpolla. Laitan someen arvauskisan finalistien ensimmäisten lappujen keskiarvosta. Toisaalta lähes kaikki saivat pitkiä kaatojonoja. Sarjojen vaihtelut ratkaisivat monen kohdalla lopputuloksen.
Onko järkee vai ei?
Viime vuoden suoritusmäärä oli surkea, ja pohdin jo tämän kisan, ja koko keilahallin olemassaolon järkevyyttä. Tänä vuonna oli jälleen sitä alkuperäistä ja oikeaa Champin henkeä. Karsintaan osallistui 67 eri keilaajaa, kun viime vuonna lukema oli 41. Suurin tekijä tähän oli Savon suunnalta tulevien keilaajien rynnäkkö. Nähtiin moneen edelliseen kauteen verrattuna huomattavasti suurempi määrä Splitin ensikertalaisia. Täällä ensimmäisiä kertoja käyneille voin sanoa, että laminaatin tiukkuus vaatii enemmänkin pelanneilta sopeutumista, mutta kun siihen mukautuu, pystyy pelamaan lähes millä pelitavalla tahansa hyvin loogisesti öljyprofiilin mukaan.
Oman lukunsa ansaitsevat todella kaukaa tulevat. Imatralta tuli kaksi kaveria pelaamaan arkipäivänä kolme erää. Ajoivat +400km, pelasivat 3×6 sarjaa, ja ajoivat takaisin +400km samana iltana/yönä. Saarnin perhe ei ajanut ihan Turusta saakka, mutta tulivat lomareissulta Kajaanista pelaamaan yhden erän, ja takaisin Kajaaniin. Samanmittaisen matkan tekevät Impolat ja Ukkonen Raahesta. Porukka joka on tottunut ajamaan, eivätkä koskaan valita että on niin pitkä matka. Oulusta on tänne 160km, ja taitaapa aikalailla joka kisassa ainakin joku täällä käydä. Pietarsaaresta sama matka. Kokkolasta 125km. Vaikka lähialueen keilaajat tietysti pitävät perus kisatoiminnan pystyssä, niin aivan hirveän iso kiitos teille, jotka tulette kauempaa, ja mahdollistatte myös vähän isommat kisat.
Haapajärven omasta seurasta jahdattin myös ahnaasti finaalipaikkoja, ja hyvin niitä tarttuikin. NiKei:lta tulee jokaiseen kisaan paljon suorituksia, ja myös finaalipaikkoja. Niin tälläkin kertaa.
Tällä kertaa oli sellainen Champ joka kannatti järjestää, toivotaan että myös jatkossa on näin.
Pelinopeuksista
Koska aina on tapana myös valittaa jostain, niin valitetaan myös nyt. Juttelin tuossa paljon kisoja kiertävien ihmisten kanssa, ja he nostivat esiin ilmiön, josta olen jo pidempään aikonut kirjoittaa. Pelinopeudet. Tai oikeastaan pelin hitaus.
Täällä on vanhat koneet, mutta niiden vahvuus on nopeus, joka koskee sekä pystyttämistä että pallonpalautusta. Koneet eivät ole hidastuneet, ihmiset ovat. Varmasti myös keilaajat vanhentuvat, mutta en usko pelaamisen hidastumisen johtuvan keski-iän kasvusta.
En ole henkilökohtaisesti ikinä ymmärtänyt, miten yli kosketusetäisyydellä olevan henkilön liikkuminen tai näkökentässä paikallaanoleminen voi vaikuttaa omaan keskittymiseen, jonka kohde on suoraan edessäpäin. Ymmärrän, jos tilanne on se, että tämä henkilö yrittää lyödä tai potkaista sinua. Keilailussa harvoin on näin. Ihan suoraan sanottuna, jos kiinnität huomiosi kaikkeen liikeeseen 180 asteen sisällä näkökentästäsi, voisit olla ihan hyvä uinninvalvoja, mutta olisin vähän huolissani keskittymiskyvystäsi tarkuutta vaativassa lajissa. Ei seiväshyppääjä näe mitään muuta kuin kuopan lähtiessään liikeelle, vaikka ympärillä juoksisi minkälainen lauma. Ei ampuja näe muuta kuin kohteensa.
Kilpakeilaajat valittavat usein siitä, kun kilpailujen hinnat nousevat, tai ei ole tarjolla enää kuuden sarjan kisoja. Keilahalliyrittäjänä on pakko sanoa, että ei voi muuta, kun pelinopeudet tuntuvat hidastuvan vuosi vuodelta. Itse en ole vielä hintoja tuon perusteella nostanut, tai sarjamääriä laskenut, mutta esim. viikonloppulähdöissä on pitänyt ottaa ylimääräinen vartti varuksi, joka varaussysteemin vuoksi tarkoittaa puolta tuntia. Jälleen kerran kyse ei minun pikkuhallissani ole niinkään rahasta, vaan siitä että pitää jännittää ehtiikö kisaerä loppua ennekuin ”hupikeilaajat” tulevat. Vihaan myöhässä olevia vuoroja.
Täällä pelataan vielä pääsääntöisesti nopeasti, eli kuusi sarjaa sujuu yleensä kahdessa tunnissa. Mutta vaihtelua on melko paljon. Jos samalla olosuhteella perus kisalähtö kestää 2h, ja hidas 2h15min, nopeimpien erien kestäessä 1h45min niin on siinä vaihteluväliä liikaa, eikä puolen tunnin ero selity kaatomäärillä. Keilailussa oman pelivuoron ei pitäisi tulla yllätyksenä. Se tulee aina saman kaverin jälkeen, oli kyseessä EU, AM tai joukkuepeli. Omaan suoritukseen voi keskittyä jo ennen kuin seisoo vauhtiradalla. Jos et vielä sinne astuessasi tiedä mistä ja mihin pelaat, olet jokatapauksessa ongelmissa. Ei ole todennäköistä, että viereisiltä radoilta hyökätään kimppuusi, voit siis huoletta keskittyä omaan merkkiisi ja suoritukseesi, ei tarvitse pälyillä sivuille.
Itse ”rankkaan” keilaajat hyvinkin tarkkaan pelinopeuksien perusteella saavuttaakseni mahdollisimman sujuvat kisaerät. Jos pelaajamäärästä ja pelaajista johtuen joudun laittamaan kaksi hitaaksi rankaamaani pelaajaa pariksi, tiedän että kaksi tuntia ei riitä kisaerään. Välillä kuulee kommentteja, että taas me ollaan parina. Jos tämä toistuu usein, se johtuu siitä, että toinen on nopea ja toinen hidas. Voit yrittää itse päätellä kumpi olet. Jos päättelet olevasi hidas, olisin hyvin kiitollinen jos pyrkisit nopeuttamaan peliäsi.
Arvioin pelaajan nopeaksi, semiksi, tai hitaaksi. Mikäli haluat tietää oman statuksesi ja kestät totuuden, niin voin sen kyllä kertoa. Tässäkään asiassa minulla ei ole salaisuuksia.
Huippujännittävä finaali tiedossa
Finalisteista itsestään on melko paljon kiinni, minkälainen tulostaso tulee olemaan. Luulisin kuitenkin, että sekä vasemmalta että oikealta joku keksii oikeat lääkkeet myös kulkeumaan. Ilman muutoksia ja epävarmuuden sietämistä tuskin kukaan selviää. Villi veikkaus on, että kolme erottuu ratkaisuvaiheessa, ja muut jäävät. Jokatapauksessa voittajan täytyy olla sinut pelinsä kanssa, ja hermot täytyy pitää kurissa.
Tero Koivisto 1. jakson voitto 2711: Kuudetta kertaa Champin finaalissa, paras sijoitus 2. Tero on jälleen yksi varteenotettava ehdokas mestariksi. Keilailua on moneen muuhun verrattuna hyvin vähän alla, mutta salaiset harjoitukset osoittivat sekä suorittamisen että kelin olevan aivan hyvin hallussa. Vähäisemmän rutiinin, ja muiden samoilla apajilla onkivien vuoksi on tällä kertaa haastaja, mutta flown löytäessään aina vaarallinen.
Sami Hietala 2. jakson voitto 2878: Toista kertaa Champin finaalissa. Olipa mahtavaa nähdä pitkästä aikaa huippukuntoinen Sami keilaamassa. Tuli jonkin verran myös tulosta. 1441 ja 1437 samaan päivään on tähän olosuhteeseen enemmän kuin vakuuttava näyttö. Muutos tulee olemaan toki erilainen, mutta oli ainoa joka pystyi voimakkaasti ristiin pelaamalla tekemään finaalituloksen. Finaalitulos tuli kosteaan keliin, ja finaalissa tulee olemaan napakampaa. Kun pystyi pelaamaan niin ylhäältä, niin tällä ei välttämättä ole niin suurta merkitystä, toisten pelaamisella on. Täältä ei taida vielä voittoa löytyä, mutta mitalisijoja kyllä. Karsinnan kaltaisella nappipäivällä on vaikea pysäytettävä, mutta kattaus on nyt niin kova, että myös ynnämuut sijat ovat mahdollisia mikäli kaikki ei sujukaan kuten karsinnassa.
Ari Isomaa 3. jakson voitto 2672: Kolmatta kertaa Champin finaalissa. Jokeri numero 1! Suoritustaso on heitellyt, ja sairastelun ei olisi pitänyt ainakaan helpottaa tilannetta. Teki kuitenkin sairastauon jälkeen kaksi jaksovoittoon oikeuttavaa tulosta. Tilaa oli jälleen kerran enemmän kuin lähes kaikilla muilla, koska pystyy pelaamaan breikin eri paikkaan kuin moni muu. Välineet ja linjat ovat siis hallussa, päivän suoritustaso, ja huonojen suoritusten käsitteleminen ratkaisee. En putoaisi penkiltäni vaikka voittaisi.
Jukka-Pekka Koivisto 1438: Neljättä kertaa Champin finaalissa. Ensimmäiset erät menivät vähän haeskellessa, mutta sitten löytyi oikeat konstit. Velipoika oli tietenkin sitä mieltä, että hän toisena vasurina auttoi, mutta teki viimeistelyharjoituksessa ilman muita vasureita vielä vakuuttavat 1386. Uusi Mania ei ainakaan näytä vähentävän menestysmahdollisuuksia. Pelasi viimeisen karsintaviikon treenikisassa myös viisi sarjaa puhtaana, joka jo sinänsä riittäisi pitkälle finaalissa. Näillä näytöillä sanoisin, että Juice on se joka pitää lyödä voittaakseen.
Valtter Verronen 1429: Viidettä kertaa Champin finaalissa keilaava Valtter on ollut aina finaaliin selvittyään kahden parhaan joukossa. Viime vuonna tuli vihdoin se korkein kruunu kolmen kakkossijan jälkeen. Vähän vaikea arvioitava, koska eka lapun isompi pelaajamäärä aiheutti niin paljon ongelmia. Finaalitulos tuli pieneen erään, ja sanoi itsekin, että finaali tulee olemaan täysin eri peli. Finaaliin mennessä on ollut aikaa pohtia ratkaisuja, ja taitoa löytyy tietysti monenlaisiin konsteihin. Varmuutta kulkeumaan toimivasta välineestä ei kuitenkaan ole, ja tämä voi avata mahdollisuuden haastajille. Olennaiseen keskittyvänä viilipyttynä tuskin sortuu ylireagointiin tai turhautumiseen, ja tämä voi olla arvokas ase kun kaikilla on todennäköisesti jossain vaiheessa vaikeaa. Yksi voittajasuosikeista.
Ville Kaikkonen 1409: Neljättä kertaa Champin finaalissa, kaksinkertainen Mestari. Isoon kuvaan kuuluen eka lappu ihmetellessä, ja toisella finaalitulos pöytään. Kaivoi vanhan kunnon mustan laukustaan, ja sehän toimi kuin tauti, kun samoilla apajilla ei ollut muita. Rutiinia on tältä kaudelta vähän, mutta taito ei ole niin katoavaista kuin yleensä kuulee keilaajien sanovan. Todennäköisesti joutuu finaalissa kaivamaan toisenkin konstin esiin, mutta uskoisin sen olevan löydettävissä. Vähäisellä tämän kauden rutiinillaan ei ole tällä kertaa ennakkosuosikkeja, mutta omissa visioissani oikeilla välineratkaisuilla voi silti olla hyvin vaikea voitettava.
Esa Rantala 1400: Toista kertaa Champin finaalissa. Viime kausi meni vähän vaivojen ja tekniikkamurheiden sävyttäminä, mutta nyt on löytynyt jälleen oikea sävel. Toisella lapulla kova tulos, vaikka siinäkin loppua kohti tuli vähän enemmän työstettävää. Oikeiden konstien löytäminen muutokseen lieneekin avainasia, suorittaminen näyttää huomattavasti paremmalta kuin viime kaudella. Kovaa haastajaosastoa.
Joni Autio 1389: Seitsemällä Champin finaalillaan Joni on eniten finaalipaikkoja kerännyt. Ensimmäiseltä vuodelta löytyy pronssisija. Finaalitulos on tehty alkukarsinnassa, mutta on Heittänyt Sikaa sen jälkeenkin. Enemmän rennommin ja vähemmän väkisin. Toisten miinat olisi hyvä välttää, ja se vaatii finaalissa hieman erilaista ajattelua kuin karsinnassa. Hyvä haastaja, ja hyvänä päivänä mahdollisuudet korkeallekin.
Timo Koutonen 1378: Kolmatta kertaa Champin finaalissa. Timon lappujen keskiarvo ei mairittele, enkä oikein tiedä miksi viimeisimmästä ei kertynyt enempää. Finaaliin oikeuttavassa lapussa oli kuitenkin vakuuttavaa tekemistä, ja samanmoinen riittää finaalissa pitkälle. Sen verran oli heilahtelua karsintalapuissa, että kestomenestyjä on tällä kertaa vain haastaja. Mahdollinen silti.
Tomi Fors 1366: Neljättä kertaa Champin finaalissa, yksi kolmossija. Kovasti oli turbulenssia Tominkin lapuissa, mutta vähän on myös hänellä lappuja tälle kaudelle. Jos löytää luoton omaan tekemiseen on vaikea pideltävä, sillä olosuhde sinänsä ei ole edes muutoksen myötä ylivoimainen este menestykselle. Yksi kovista haastajista.
Albin Rudbäck 1360: Ensimmäistä kertaa Champin finaalissa. Albinin karsintastatistiikka täällä on vakuuttava: 2 karsintaa, 2 finaalipaikkaa. Voisi siis sanoa, että halli sopii, sillä olosuhteet olivat melkolailla erilaiset. Täällä on aika paljon nimekkäämpääkin porukkaa käynyt karsiutumassa, ja moni useampaankin kertaan. Samat sanat kuin Lämpö -turnauksen finaaliin: parempi lappu huipputekemistä, mutta huonompi asettaa kysymysmerkkejä. Ei reagoi ulkoisiin ärsykeisiin, joka on etenkin finaalissa etu. Tekniikka on hieno, ja jos oikeat valinnat löytyvät nyt kun on muitakin samoilla linjoilla, omaa potentiaalin kärkeen saakka. Jokatapauksessa, mikäli jatkaa keilaamista samalla intohimolla kuin tähän saakka, on mielestäni hyvät mahdollisuudet nousta vähintään kansalliselle huipulle.
Heikki Pietikäinen 1355: Kolmatta kertaa Champin finaalissa. Pitkistä olosuhteista nauttiva Heikki on pärjännyt täällä parhaiten lyhyemmillä, ja ollut ylivoimainen kun öljyä ei ollut ollenkaan. Monta hyvää lappua tähän kisaan, ja huonoista on jo aikaa. Kunhan pitää muutokset maltillisina, eikä provosoidu liikaa yhden keilan jäädessä, niin nyt voisi olla paikka yltää hyville sijoille kovassa kisassa. Välineistä, linjoista tai suorituksesta ei mielestäni puutu nyt mitään menestystä ajatellen, hallinta ratkaisee. Tässä voisi olla paikka jymypaukulle, mutta turhautua ei saa.
Veli-Matti Kivilahti BCD-paikka 1339: Todennäköisesti estynyt finaalista. Mutta sen verran pitää sanoa, että täytyy nostaa hattua niin korkealle ettei käsi riitä, kun kaverit tulevat Imatralta pelaamaan kolme erää ihan varta vasten. Tällaista käyttäytymistä lisää keilailuun kiitos!
Kaarlo Kekkonen Veteraanipaikka 1281: Ensimmäistä kertaa Champin finaalissa. Kaarlon finaalisaldo on täältä 2/2. Finaalitulos on toki suht kaukana parhaista, mutta tekeminen näytti kuitenkin lupaavalta. Pääsi edellisessä finaalissa ensimmäisestä vaiheesta jatkoon, ja samaan on nytkin hyvät mahdollisuudet karsinnan kaltaisella tekemisellä.
Antti Isoherranen turbo 483: Kolmatta kertaa Champin finaalissa. Turbotulos alkukarsintaan, ja melkein kuuden sarjan finaalitulos viimeisellä viikolla. Siinä välissä oli melkoista hakemista, mutta viimeisen viikon tulos nostaa toiveita. Kaatopotentiaalia näyttää olevan hyvin, mutta liikaa ei kestä rönsyillä, tai tulee vaikeuksia. Ehjän pelin löytäessään voi yltää yllättävänkin korkealle.
Veli-Matti Tissarinen turbo 469: Neljättä kertaa Champin finaalissa, yksi kolmossija. Itse vanhempi herra Tissarinenkin myönsi, että reagoi liian hitaasti erilaiseen rataan. Oppia ikä kaikki. Mikäli on fyysisesti hyvässä pelikunnossa, on varteenotettava tekijä mestaruuteen saakka. Mutta reagoinnin ja ratkaisujen täytyy olla parempia ja nopeampia kuin kummassakaan karsintalapussa. Itselleni jäi sellainen kuva, että eka lapussa muutoksia oli liikaakin, ja toisessa liian vähän.
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!
Katsomoon saa tulla!