Hyvän Tuulen turnauksen karsinta on keilattu, ja turnauksen mestari, sekä perintöhenkilöt ratkaistaan sunnuntain finaalissa.

Olosuhde maailman huipulta

Olosuhteeksi tarjoiltiin tällä kertaa 44 jalkainen 2024 Pba Salvino. Öljymäärästä oli toki otettu lusikallinen pois, eli ihan amerikan isojen kisojen vertaisia rullia ei tarvittu tuloksen tekemiseen. Sen verran öljyä oli silti jätetty, että saatiin ohituskaista -efektiä liikaa auenneelle heitolle. Paperilla olosuhde vaikutti äkkisilmäykseltä jopa helpolta, mutta näillä leveyksillä pitkä hoito melko pienellä ratiolla tarkoitti väistämättä välillä pitkäksi liukuvia palloja, joista seurauksena pahimmillaan 2-10 -johdannaisia. Ainakin täällä aiemmin olleiden pitkien hoitojen ratiot liikkuivat kympin tietämillä. Kitkainen laminaatti puolestaan aiheutti sen, että liian tiukkana pelatessa tuli jossain vaiheessa kärsään. Molemmissa tapauksissa kaatojono tyssäsi siihen, ja koska virheestä aiheutui niin radikaali kosto, hiipi epävarmuus helposti puseroon. Moni hyvin pelannut menettikkin finaalipaikkansa juuri isoihin reikiin. Eli kaatomäärä oli suuri, mutta vastaavasti tyhjät ruudut välissä söivät huipputuloksen.

Kuluminen ja kulkeuma olivat sitten oma lukunsa, ja vaihtelivat suurestikin sen mukaan minkälaisilla palloilla, ja mistä pelattiin. Pahimmassa skenaariossa himmeät pallot olivat syöneet puhtaan liu’un suurimman osan pelipaikoilta, ja kulkeuma esti ylempää pelaamisen tavallisella pyörinnällä. Selkeää reaktiota ei saanut oikein mistään, jolloin ei auttanut kuin pelata arpajaiskenttään, ja jännittää minkälainen arpa jää käteen.

Karsinnan tulostaso asettui hieman arvion alapuolelle. Arvioitu raja oli 1330 – 1350, ja viimeinen kuuden sarjan finaalitulos (ilman ”kiintiöpaikkoja”) oli lopulta 1327. Tosin isommilla keskiarvoilla pelaavia kävi karsimassa tavallista vähemmän, ja tällä on yleensä vaikutusta finaalirajaan.

Pitkä hoito pelataan ylhäältä?

Etenkin kisan alkupuoliskolla vaikutti siltä, että moni aloitti liian ylhäältä huolimatta siitä, että reaktio jäi fressilläkin vaisuksi. Ja mihin siitä sitten siirryt, kun joku oli kuitenkin kuluttanut öljyä alempaa, ja kulkeuma vei kohti nurkkaa? Jos siirryt ylöspäin, heiton auetessa vähänkin, menee pallo ykkösestä oikealta ohi, ja jos lähtee rimankin sisään, on pallo kärsässä. Jos siirryt alaspäin, pallo kuolee tai kääntyy ennen puoltaväliä, ja liukuu lopun nätisti suoraan olematta radassa kiinni. Joissakin erissä kaatopaikat olivat loppua kohti oikeasti vähissä.

Vanha ”totuus” on, että pitkä hoito pitää pelata ylhäältä. Mutta kannattaako sokeasti seurata sellaista totuutta, josta seuraa vain kirosanoja ja harmaita hiuksia? Jos haluaa kasvattaa luonnetta, niin kyllä. Jos haluaa tehdä tulosta, niin ei. Katso palloa: mitä ja MISSÄ se tekee. Ja sitten arvioit, tekeekö se siellä ja sitä mitä toivot. Tämä tarkoittaa sekä rataa, että pakkaa. Taskuosuma ei ole tavoite, kaato on. Pääsääntöisesti ei ole rouva Fortunan tai ”SE”:n käsissä tuleeko taskuosumasta kaatoa vai ei. Jos osumakulma on väärä, tai pallo ”iskee” 20-30 jalkaa ennen pakkaa, on kaato taskuosumastakin enemmän hyvää tuuria, kuin ansaittua. Jos et tiedä, miksi kymppi jää pystyyn, olet pulassa. Sille on syynsä, ja jos et sitä keksi, et voita kilpailua.

Keilaaja on oppivainen eläin

Onneksi keilaaja on oppivainen eläin. Silmiinpistävää oli, että moni useamman kerran uusinut otti opikseen aiemmista pettymyksistä, ja oli valmis tekemään tulosta hakattuaan ensin hieman päätä seinään. Karsinnan viimeisillä viikoilla pelipaikat löytyivätkin napsun alempaa. Osin tähän vaikutti myös sään lämpeneminen, jonka vuoksi olosuhteesta tuli hieman nopeampi. Koska moni pelaa rajallisella kierrosmäärällä, johti alemmista ja suoremmista pelilinjoista aiheutunut kulkeuma mukavasti lähes taskua kohti antaen ihanan sisäsuojan viimeisiin sarjoihin. Loppukisassa saatiinkin useita yli 500:n pisteen kahden viimeisen sarjan turbotuloksia.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka ilmankosteuden ja lämpötilan nousun myötä olosuhde hieman nopeutuu, se ei muuta fressiä öljyprofiilia. Eli ohuemman öljyn paikoista öljy kuluu jotakuinkin yhtä nopeasti, vaikka pallon reaktio on hieman eri. Tämä saattaa aiheuttaa näennäistä liukua, eli pallo näyttää liukuvan, mutta menettää silti tehoaan. Tämä on yksi asia pallon liikettä seuratessa, johon kannattaa myös kiinnittää huomiota. Ei niin helppoa, mutta opeteltavissa. Niin kauan, kun viivalla jännität vain sitä, mihin pallo osuu pakassa, ja kaatuvatko kaikki keilat, on vaikeaa havainnoida sitä, mitä pallo tekee missäkin ja miksi. Tämä on yksi iso asia, joka erottaa huippukeilaajat hyvistä ja tavallisista.

Finaalin muutos on erilainen kuin karsinnassa

Kaksivaiheisessa finaalissa kannattaa huomioida myös se, että ilma menee trooppisemmaksi, kun iso henkilömäärä pelaa ykkösvaiheessa suljetussa tilassa. Aukotonta faktaahan näistä asioista on vaikeaa saada, mutta valistunut arvaukseni on, että lämpötilan ja kosteusprosentin kohoaminen ensimmäisen vaiheen aikana muuttaa ratkaisuvaiheen olosuhdetta jonkin verran. Oman tutkimusdatani mukaan toinen radanhoito päivässä ei sinänsä muuta olosuhdetta juurikaan, mutta piilossa olevasta mittaristani voin helposti lukea, että 1. ja 2. vaiheen alun lämpötilaero on n. 2 astetta, ja kosteuden n. 5 prosenttiyksikköä.

Yllättävän usein on käynytkin niin, että finaalin 2.vaiheeseen tulleet keilaajat ovat pelanneet uppiniskaisesti karsinnan linjoilla ja välineillä, ja ne eivät olekaan toimineet. Kuten olen aiemmin maininnut, radanhoito ei ole koskaan absoluuttinen. Mutta en oikein jaksa uskoa, että radanhoitokoneen tulos poikkeaisi aina enemmän juuri finaalin 1. ja 2. vaiheen välillä, kun sen jälki vaikuttaa karsinnan aikana olevan melkolailla tasalaatuinen. Mikähän se auttaisi tähän pulmaan? No edelleen pallon pinnan ja liikkeen katsominen.

Toinen, ja vielä suurempi tekijä, on eri keilaajaporukka finaalissa. Toistaiseksi en ole törmännyt tilanteeseen, jossa yksittäisen karsintaerän keilaajat muodostaisivat myös finaalin pelaajat. Kun finaalissa on eri porukkaa, muutos on erilainen. Usein finaalissa on tavallista kisaerää enemmän ylempää pelaavia keilaajia, joka tarkoittaa olosuhteen muuttuvan hyvin erilaiseksi. Tällä kertaa finalistit pelaavat melko samoilta linjoilta, joka on todennäköisesti jonkun surma, ja jonkun mahdollisuus.

Yhden kerran finaalin erilainen muutos voi tulla keilaajalle yllätyksenä, mutta toisella kertaa se on jo huonoa muistia.

Mutta mitä tapahtui viime vuonna?

Viime vuoden finalisteista on tänä vuonna paikalla Timo Koutonen, Antti Isomaa, Sonja Liimatainen, Niina Koutonen, Heikki Pietikäinen, Asko Halmetoja sekä Risto Hautakangas. Äkkiä laskettuna tasan puolet, joka on hämmästyttävän iso luku, kun karsijoita oli 45. Finaalin voittaja oli Timo Koutonen, kakkonen Ville Kaikkonen, ja kolmas karsinnan parhaan tuloksen tehnyt Antti Isomaa. Arvatkaa kuka teki karsinnan parhaan tuloksen tänä vuonna? Antti Isomaa.

Viime vuoden finaaliennakon voit lukea tästä.

Viime vuoden finaalijuttu löytyy tästä.

Perinteitä kunnioittaen muutama sana finalisteista.

Asko Halmetoja 1,jakson voitto 2681: Periaatteessa Askon pelityyli ei sovi pitkään olosuhteeseen, mutta sai vähän rauhallisemmalla heitolla pallon toimimaan riittävän hyvin. Ja kun päivän kunto oli kohdillaan, niin seurauksena oli huipputulos. Jaksovoiton toinen tulos on toki huomattavasti vaatimattomampi, ja paremman lapun vire täytyy löytyä menestykseen.

Mauri Isoherranen 2.jakson voitto 2626: Estynyt finaalista.

Antti Isomaa 1423: Alkukaudesta ainakin täällä hieman varjojen mailla matkannut Antti tuntuu löytäneen huippuvireen. Aiemmin sarjojen väliset heitot ovat olleet suuria, mutta nyt on tullut kovaa jälkeä muuallakin kuin täällä. 2.vaiheessa pääsee vieläpä pelaamaan hyvin samankaltaiseen olosuhteeseen kuin karsinnassa. Kaikki on omissa käsissä, ja toistamisen vakio ratkaisee.

Jukka-Pekka Koivisto 1402: Mahtavaa, kun Juice tuli tuomaan finaalitunnelmaa! Tuli muina miehinä, ja muka pienin odotuksin, mutta heti toiseen lappuun pamahti huipputulos, ja huonoinkin sarja oli 212. Tuolla tasaisuudella on hyvin vaikeaa laskea ulos kärkitaistosta. Keskiarvo on tullut viime näkemältä reilusti alas, mutta omaan silmääni keilasuoritus näyttää täsmälleen samalta.

Mikko Ahola 1352: Tässä vaiheessa tuloslistaa tulee jo 50:n pisteen gappi. Ei se välttämättä tarkoita, etteikö täältäkin voisi nousta kärkitaistoon. Mikko ei ole ollut ihan huipputerässä, mutta viimeisin karsintaerä näytti jo oikein hyvältä tekemiseltä. Pelialuetta löytyy parhaimmillaan muita enemmän, mutta vastaavasti myös vaikeudet kasaantuvat helposti, jos ei saa kulkeumasta kiinni. Mikolle voi olla jopa etua, että pääsee aloittamaan 1.vaiheesta. Neljän sarjan osiossa ei toki ole virheisiin hirveästi varaa.

Niina Koutonen 1349: Alkuun vaatimattomampia lappuja, mutta sitten keksi idean, ja sai hyvän tuloksen. Muutos on finaalissa taas erilainen, mutta ei isolle menestykselle tällä(kään) kertaa ole esteitä, etenkin kun tällä olosuhteella hitaampi heitto ei ole este isoihin peleihin. Reaktio pitää silti säilyttää lähelle pakkaa, tai muuten pötköjen tekeminen on vaikeaa. Aivan mahdollinen menestyjä, vaikka tällä kaudella ei ole täällä juhlinut.

Joni Autio 1346: Kauheasti on päässä ajatuksia, analyysejä ja vaihtoehtoja, mutta sitten kaadot kuitenkin välillä loppuvat, eikä tunnu keksivän ratkaisua. Parhaimmillaan painaa hirvittäviä kaatopötkojä, mutta vastaavasti huonot sarjat ovat turhan huonoja. Kun karsintalappuja on jo useita alla, olisi hyvä tehdä selkeämpiä päätöksiä, mihin palloihin luottaa, ja mennä niillä. Samalla jää ylimääräinen värkkääminen pois. Yleensä se on merkki epäluottamuksesta palloa ja linjaa kohtaan, kun alkaa ”tekemään” heittoa tavallista enemmän. Tämä ei ole hyvä asia sen vuoksi, että pallon prässääminen onnistuu harvoin samalla tavalla montaa kertaa, ja tuloksena on usein useita pystyyn jääneitä keiloja. Winterin voitossa toisto oli huipussaan, ja saman moodin löytäessään on kova luu. Tällä kertaa muutoksessa on kuitenkin huomattavasti enemmän muuttuvia tekijöitä, ja sen hallinta ratkaisee. Itse keilasuoritus vaikuttaa olevan hyvässä kuosissa.

Heikki Pietikäinen 1342: Pitkä hoito sopii hyvin, ja erilaisia välineitäkin löytyy riittävästi. Olennaista on se, tyytyykö taskuosumaan, vai yrittääkö löytää lääkkeet kaatoon. Viimeisessä karsintalapussaan löysi kaatolinjat yhtä sarjaa lukuunottamatta, ja tuollainen peli riittäisi pitkälle. Muutos on nyt kuitenkin hieman erilainen, ja energia pitää käyttää kaatojen löytymiseen. Vahva paikkopeli pitää jokatapauksessa mahdollisuudet hyvinä ainakin 2.vaiheeseen, mutta siellä pelkkä paikkopeli ei todennäköisesti riitä.

Pia Furu 1330: Pitkään keilannut Pia on itselleni keilaradan puolella täysin uusi tuttavuus, joten vaikeaa arvioida mahdollisuuksia finaalissa. Hienon näköinen heitto, ja sai itselleen uuden hallin nopeasti haltuun, joten ei negatiivista sanottavaa karsintasuorituksesta. Pyörintä on toki vaisumpi moneen muuhun verrattuna, joka tarkoittaa tarkkuusvaatimuksen nousua etenkin loppua kohti.

Timo Koutonen 1327: Eka lappu oli perustekemistä, ja toinen täällä tällä kaudella tutuksi tullutta huippulaatua. Viime vuoden voittaja, eikä tänäkään vuonna ole esteitä menestykselle. Reikien määrä oli moneen muuhun verrattuna pieni, mutta yhden keilan paikoissa jäi petrattavaa. Tällainen olosuhde, jossa tarvitaan jonkin verran pyörintää, mutta ei tarvitse silti pelata poikittain, sopii Timolle paremmin kuin hyvin.

Risto Hautakangas veteraanipaikka 1280: Tuloskäyrä on ollut taas ylöspäin, ja uutta kalustoakin on hankittu. Keilavuosia ei ole vielä montaa takana, ja muutoksen hallinta tuottaa ymmärrettävästi välillä vaikeuksia. Tärkeintä olisi, että keskittyy enemmän pallon liikkeeseen kuin osumaan, tai kaatuneiden keilojen määrään. Huonolla heitolla voi saada kaadon, mutta jos siitä ei ota opiksi, on pötkön tekeminen vaikeaa. Ja pötköt ovat avain menestykseen, sillä hyvien suoritusten jälkeen on helpompaa tehdä hyvä suoritus. Lisäksi niistä saa hyvin pisteitä.

Sonja Liimatainen cd -paikka 1317: Myös Sonjalla on ollut nyt selkeää nousuvirettä. Tämänkaltaisessa olosuhteessa täytyy vain muistaa erityisesti maltti, sillä liika ryntäily tai pallon vauhti vievät pallon auttamatta pitkäksi. Sonjan kannalta olisi hyvä, jos kulkeumasta tulee sisäsuojaa mahdollisimman pian, sillä ulkoa kierrättämiseen ei pyörintä tahdo tällä olosuhteella riittää. Viime vuoden turnauksessa oli sijalla kuusi, ja kyllä tälläkin kertaa on hyvät mahdollisuudet 2.vaiheeseen. Tuskastua ei saa vaikeampinakaan hetkinä, vaan hengittää, ja keskittyä seuraavaan suoritukseen.

Antero Erkkilä turbo 519: Parhaimmillaan Anteron tekeminen on ollut jälleen helpon ja vakuuttavan näköistä. Etenkin keilareaktio on ollu huippu, kun osumakulma on soinut ihanasti yhteen palloreaktion kanssa. Anteron keilasuoritus on parhaimmillaan hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvita maksimimäärää pyörintää saadakseen huippureaktion pakassa. Ja loppujen lopuksi keilareaktio ratkaisee, ei se, montako kertaa saat pallon taskuun. Winterin finaali päättyi upeaan kolmossijaan, joten miksipä ei olisi nytkin korkealla.

Tuomo Saari turbo 468: Etukäteen ajattelin, että tämä olosuhde voisi sopia Tuomolle hyvin. No, joissakin sarjoissa tulos oli kovaa, mutta myös huonompia sarjoja osui mukaan. Tulosten vaihtelu on ymmärrettävää, kun ei ollut pitkään aikaan täällä keilannut, ja kotihallin reaktio on erilainen. Edelleen pidän Tuomon menestysmahdollisuuksia hyvinä, mutta pienet tärkeät muutokset pitää tehdä ajoissa.

Tuomosta tuli mieleeni hyvä pointti niille, jotka haluavat kehittyä keilaajina: käykää eri halleissa! Se opettaa ihan eri tavalla lukemaan ratoja ja palloreaktiota, kun pelaa eri laminaateilla, ja radanhoitokoneilla tehtyjä hoitoja. Jokaisella hallilla on omat metkunsa, mutta ne ovat kaikille karsijoille samat. Meilläkin on neljä erilaista rataa, mutta niiden keskinäiset erot ovat ainakin viimeisten 6,5 vuoden aikana pysyneet täsmälleen samanlaisina. Huonomuistisille erot tulevat aina yllätyksenä, mutta itselleni olisi huomattavasti isompi yllätys, mikäli joku päivä ratojen välisiä eroja ei (fressinä) olisikaan.

Toivotaan tasokasta ja tasaista finaalia!

Finaaliseuranta nettisvuillamme.

Seuraava kisa alkaa heti tiistaina. 4+4 sarjaa sähäkällä finaaliformaatilla. Kisakutsu nähtävillä Kilpailut -sivulla. Split45 Spring! ja Finaalien Finaali keilataan ennakkotiedoista poiketen sunnuntaina 18.5.