Split45 Champin karsinta on nyt pelattu, ja finaalitaisto alkaa 6.1. klo 12.00.
Karsinta oli isommalle kisalle melko tyypillinen. Viimeiset finaalipaikat ratkesivat viimeisen karsintalähdön viimeisissä ruuduissa. Moni harmitteli yhtä puuttumaan jäänyttä kaatoa. Vielä useammalla oli hyvä mahdollisuus finaalipaikkaan ennen viimeistä sarjaa. Viimeinen finaalipaikka meni pisteen erolla. Mutta finaaliin pääsee vain tietty määrä keilaajia.
Ylivieskan keilailuliitosta selvisi finaaliin peräti kuusi keilaajaa, vaikka tulostaso nousi erittäin korkealle. Koronatilanteen tiukentuminen marraskuun lopussa aiheutti sen, että kisaan ei tällä kertaa saatu keilaajia niin monesta eri seurasta kuin aikaisempina vuosina. Useimmat finaaliin riittäneet tulokset tehtiin kisan loppupuolella, jolloin keilaajia alkoi ilahduttavasti saapua karsintaeriin normaaliin malliin. Erityisesti Oulun suunnalta tuli paljon yrityksiä, jotka tuottivat myös tulosta. Tässä vaiheessa on tilanteesta johtuen paikallaan tavallistakin nöyrempi ja suurempi kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille.
Näin suuren kisan järjestäminen pienellä paikkakunnalla, ja pienessä hallissa, ei ole välttämättä taloudellisesti kovin kannattavaa, mutta on se jälleen antanut jo ennen finaalia niin paljon, että en harkitse hetkeäkään järjestänkö Champin myös ensi vuonna. Viimeisillä viikoilla useat huippunimet kunnioittivat kisaa läsnäolollaan. Tapanani ei ole nostaa ketään korkeammalle jalustalle kuin muita, mutta kyllähän hallitsevan Suomen mestarin Juho Rissasen saapuminen karsintaan on aiheuttannut lähipaikkakunnilla aikamoista kuhinaa. Ja onneksemme saamme nauttia mestarin keilataidoista vielä finaalissakin.
Pakkaset ovat parin päivän sisään muuttaneet olosuhdetta jonkin verran, ja lähtökohtaisesti etu on niillä, jotka ovat keilanneet viimeisenä karsintapäivänä. Normaalisti näin ei ehkä olisi, mutta viimeisten karsintaerien perusteella tiukka laminaatti, tiukka pesu, kylmä laminaatti ja kuiva ilma näyttävät olevan sellainen yhdistelmä, että tuottavat vaikeuksia myös todella koville keilaajille. Myös useammanlaisissa lähdöissä keilanneilla on etua, sillä olosuhde muuttuu joka kerta erilaiseksi riippuen siitä, miten sitä pelataan.
Seuraavaksi keilaajakohtaiset arviot finaaliin. Arviot perustuvat pelkästään intuitioon ja on tehty pilke silmäkulmassa. Toivon siis, että kukaan ei pahoita mieltään, eikä varsinkaan pilaa finaalipeliään arvion vuoksi.
Jukka Tanjunen: Teki toisessa SuperSunnuntaissa huipputuloksen, jolla ansaittu finaalipaikka. Luulisi tuntevan hallin metkut, joten ainakin II-vaiheeseen on mahdollisuudet. Ihan kärkisijoille vaatisi venymistä.
Jukka-Pekka Koivisto: Kisan ainoana vasurina merkittävä etu muihin. I-vaihe on tiukka paikka, mutta sen selvitettyään on hyvä sauma puolen välin paremmalle puolelle.
Teemu Putkisto: Tuli karsintaan yli kuukauden keilatauolta jollaista on tuskin hetkeen ollut. Jos keilakisoja olisi normaalisti takana, olisi oma ennakkosuosikkini. Muutama todella epätyypillinen paikkovirhe, sekä loppusarjojen ”arvailu” asettavat kuitenkin kysymysmerkkejä. Silti yksi suosikeista.
Simon Tissarinen: Split45 Champin ainoa voittaja, eli on tehnyt tempun kaksi kertaa peräkkäin tasokkaasta vastuksesta huolimatta. Joutui karsimaan kolme kertaa, mutta muista kierrehirmuista poiketen, pakkasen tuoma lisätiukkuus saattaa olla jopa hyödyksi. Yksi voittajasuosikeista, mutta peli täytyy saada rullaamaan alusta saakka, sillä I-vaihe voi nousta yllättävän kovaksi.
Esa Rantala: Ainoa finalisti jolla olisi ollut kaksi finaaliin oikeuttavaa tulosta, ja kolmaskin melkein. Keilannut useamman karsintalähdön, ja useiden erilaisten keilaajien kanssa löytäen silti aina lääkkeet muuttuvaan olosuhteeseen. Paras karsintatulos viimeiseltä päivältä, joten myös pakkaskeli on hallussa. Jos pystyy keilaamaan parhaalla tasollaan, ja löytää välineratkaisut ajoissa, voi olla aivan kärkisijoilla.
Joni Autio: Kuivuus ei haittaa niin paljon kuin suurinta osaa muista keilaajista. Viimeisin kisalappu tässä hallissa 5.12., joka nostaa hieman kysymysmerkkejä. Draivin päälle saadessaan tekee kovaa tulosta, mutta riittääkö se? Ja ensin pitää päästä II-vaiheeseen.
Antero Erkkilä: Pelannut paljon karsinnassa, joten radat ja olosuhde ovat tuttuja. Kuivuus ei haittaa, kun muistaa siirtyä. Parhaimmillaan kova kaatokone, mutta nyt taso on niin kova, että myös paikkojen täytyy onnistua. Ei ihan mitalisuosikkeja, mutta onnistuessaan puolen välin paikkeille.
Antti Isomaa: Turbosta finaaliin, mutta oli lähellä myös kuuden sarjan tuloksella. Viimeinen karsintaerä 3.1. näytti jo pahalta, mutta kun pääsi jyvälle niin sai viidenteen sarjaan yhdeksän jonon. Jos pystyy jatkamaan siitä mihin jäi viimeisessä karsintaerässä, on vahvoilla päästä II-vaiheeseen.
Petteri Nivala: Jaksovoittajana ansaitusti suoraan II-vaiheeseen. Jaksovoiton tulokset ovat kuitenkin marraskuulta, jolloin Tag meni kuin unelma. Heitä Sikaa! -kisan 15.sija nostaa kysymysmerkkejä. ”Rennosti yövuoron jälkeen” voisi tuottaa hyvän tuloksen. Hallussa on koko kisan kolmanneksi paras tulos, joten potentiaalia löytyy, mutta myös pelin täytyy löytyä.
Mika Saarikivi: Kahdella yrityksellä kaksi kovaa lappua. Rutiini riittää pitkälle olosuhteen muuttuessa, mutta riittääkö käpälä kun meno menee kuivaksi? Jos muut eivät löydä jonoja loppusarjojen kuivuuteen, on yksi vakavimpia voitontavoittelijoita. Ja on sitä toki joka tapauksessa.
Valtter Verronen: Karsinnassa yhdellä yrityksellä halliennätys on vakuuttava suoritus, vai onko? Tuossa erässä oli vähän keilaajia, eikä tarvinut käydä kaikilla radoilla. Silti kahdessa sarjassa suurehkoja vaikeuksia. Edellisen kerran käydessään Haapajärvellä ratojen tiukkuus tuotti niin paljon ongelmia, ettei tullut edes finaalitulosta, ja nyt pakkanen on vienyt olosuhdetta juuri siihen suuntaan. Huipputekijä, muttei halliennätyksestä huolimatta ehdoton ennakkosuosikki.
Ville Kaikkonen: Pallojen säilyttäminen Haapajärvellä toi vähintään 130 pistettä lisää per yö. Huipputulos viimeisenä karsintapäivänä, joten olosuhde on hallussa. On ehkä kuitenkin jonkinverran on/off -keilaaja, ja kahdeksan sarjaa on pitkä matka. Kovasta karsintatuloksesta huolimatta haastajaosastoa.
Juho Rissanen: Joutui, tai pääsi, keilaamaan kaksi karsintaerää finaalipaikkaan. Tiukkuus yllätti myös mestarin alussa. Toiseen erään peli löytyi, mutta onko halli kuitenkaan ihan niin hyvin hallussa? Normaalisti olisi tietysti helppo sanoa, että hallitseva Suomen mestari on ehdoton ennakkosuosikki Haapajärven pienessä hallissa, mutta peräkkäiset hyvät keilareaktiot eivät olleet itsestäänselviä, joten myös haastajille jää mahdollisuus.
Teemu Isomaa: Karsinnoissa on vaikuttanut siltä, että juuri tämä olosuhde tähän halliin on kuin tehty Teemulle. Kaikki on kiinni päivän kunnosta, ja keskittymisestä oikeisiin asiohin. Musta hevonen ainakin ”isojen poikien” väliin kiilaajaksi.
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!