Split45 Winter Challengen karsinta on keilattu, ja taitavimmat kohtaavat sunnuntain finaalissa alkaen klo 13.00.

Olosuhteena Broadway V2 osoittautui keilaajille ennakoitua haastavammaksi. Ennakoin finaalirajaa 1340 paikkeille, mutta lopulta finaaliin riitti kuuden sarjan tulos 1306. Näillä leveyksillä ei usein pääse pelaamaan lyhyttä olosuhdetta, jossa on reilu määrä (25mL) öljyä. Tämä näkyi monen otteissa, sillä muutos oli nopea, eikä siihen osattu reagoida riittävän ajoissa. Moni tyytyi siihen, että sai taskusta 9 keilaa pois, ja kiroili sitten että mikä siinä on kun 10-keila ei putoa? Jos toistat samaa linjaa samalla pallolla, ja suht samalla pyörinnällä ja vauhdilla, on lopputulos sama. Kiroilu ei sitä viimeistä keilaa pudota, vaan oikea muutos. Yllättävää?

No muutoksiakin kyllä tehtiin, mutta liikuttiinko tai vaihdettiinko pallon vahvuutta oikeaan suuntaan? Pelin edetessä täytyy siirtyä ylöspäin, ja miedompiin palloihin? Vai täytyykö? Usein muutokset olivat myös liian radikaaleja, kun pieni liike olisi riittänyt. Jos pallosi ei 37 jalan hoidolla ja kitkaisella laminaatilla käy 10-riman alapuolella, olet väkisinkin vaikeuksissa, vaikka saatat siitä jonkun hajakaadon saadakin. Ympäri kenttää seilaaminen saattoi samalla tehdä myös muiden pelaamisen vaikeammaksi, kun kulkeuma ei ollut looginen. Se on myös mainittava, että lyhyt hoito ei ole koskaan automaatti, ja etenkin paljon pyörittävillä tahtoo olla usein niiden kanssa haasteita. Jotkut olosuhteet sopivat paremmin joillekin.

Testasin useampien kisalähtöjen jälkeen, millaiseksi kentät oli pelattu. Yhtä kertaa lukuunottamatta muutos oli hyvin ennakoitavissa, eikä kuuden sarjan jälkeenkään ollut vaikeaa saada palloa taskuun. No nyt joku jo ajattelee, että ”älä viisastele, ethän sää osaa ees keilata”. Se on totta, mutta silti sain pallon taskuun kylmiltään viimeistään kolmannella heitolla myllätyilläkin radoilla, ajatelkaas mihin amattimiesten ja -naisten pitäisi pystyä.

No tämähän meni ihan provosoinnin puolelle. 😀 Johtunee siitä suuresta harmituksesta, että viimeisessä karsintaerässä ei ollut yhtään keilaajaa. Ja koko viimeisenä päivänäkin vain neljä. Itselleni nämä finaaliviikonloput ovat aina huipennuksia, joita varten kisoja viitsii järjestää. Jos edes viimeiset karsintaerät ja finaalipaikat eivät kiinnosta, niin en tiedä kannattaako järjestää sitä ensimmäistäkään erää.

Tehdään nyt itsestä vielä suurempi pelle, ja heitetään perinteisiä arvioita finaalista. 😀

Ville Kaikkonen 1373: Voittanut kaksi edellistä kilpailua täällä, ja meno on jatkunut yhtä vahvana myös lyhyellä hoidolla. Pitänyt treenamalla tuntumaa yllä, ja on vaikea keksiä mikä kampeaisi Villen ulos pudotuspeleistä. Se on tietysti sitten oma maailmansa, kun pelit ratkotaan yhdellä tai kahdella sarjalla. Suosikki, mutta muillakin on mahdollisuus. Yllättäen Ville on erikoistunut myös karsinnan Extrakilpailuihin, ja vei niistäkin toisen putkeen 19 puhtaalla ruudulla alusta. Tarkka poika, kotireikä osoittautui jo sitten ylivoimaiseksi.

Pauli Meriruoko 1345: Pystyi runttaamaan karsintaan hyvän tuloksen melko suoralla linjalla, ja pitäen muutokset simppeleinä. Nyt samoilla apajilla on muitakin, mutta finaali ei tule todennäköisesti olemaan ristiinpelaamisen riemukulkua, joten alempaa voi löytyä linjat menestykseen. Pitäisin voittoa yllätyksenä, mutta miksei pudotuspeleihin. Ne kuuluisat paikkohousut pitää tosin ottaa mukaan.

Tomi Fors 1335: Peli-idean suhteen lamppu syttyi viimeistä edeltävänä karsintapäivänä. Kaikki näytti jo todella helpolta, mutta viidennessä sarjassa ymmärrettävästi hirmuiset paineet meinasivat saada vallan. Finaalipaikka oli nimittäin pakko saada, että Ville saa kyydin finaaliin. Ville on kyllä jo harmitellut kovaa Tomin tsemppaamista, sillä uskokaa tai älkää bemari on taas kunnossa, joten Ville tuli tsempanneeksi pahan vastustajan finaaliin ihan turhaan. Jos menee pudotuspeleihin saakka, niin kaatolinjojen löytyminen hieman mietityttää, kun radat ovat oikein tosissaan kuluneet. Hyvät mahdollisuudet jatkoon, mutta pelin täytyy lähteä luontumaan alusta saakka.

Tero Kivelä 1334: Vähemmän pelanneena Tero oli alkukaudesta hieman vaikeuksissa, mutta tämä olosuhde on sopinut hyvin, ja sen myötä myös kadoksissa ollut heitto on löytynyt. Ei ole keilannut paljon kisalappuja, mutta treenitiedot vahvistavat vireen olevan samalla tasolla kuin tuloksen tehdessään. Kisarytmi on toki erilainen, mutta kyllähän sitä rutiinia kisoista löytyy. Päivän kunto ratkaisee, ja hyvän päivän tullen mahdollisuudet mihin vain.

Tero Koivisto 1328: Pyydän anteeksi toistaessani itseäni, mutta ainoalla vasurilla on selkeä etu. Vääräleuoille tiedoksi, että minun aikanani on muistaakseni saatu yksi vasurivoittaja, joten ei tie vasureiden voittoon ole mitenkään liian sileä ollut. Tuo voittaja oli Tero Koivisto. Kotona saatu doublefistpump siivitti finaaliviikolla kovaan tulokseen. Tiistaina karsimaan saapui päättäväinen keilaaja. Tällä kertaa ei tultu keilaamaan, ja katsomaan mihin se riittää, vaan tekemään finaalitulos. Muut vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti olleet mahdollisia. Päättäväisyys näkyi reippaampina läpi asti vietyinä suorituksina, ja keilareaktioina, joita en ole Teron heitoilla tällä kaudella nähnyt. Keilat suorastaan pyysivät armoa, ja pakassa oli elämää niin paljon, että huonompikin osuma tuotti kaadon. Ainoa kysymysmerkki on viimeisen sarjan notkahtaminen, joka ei ole Terolle tyypillistä. Voittajasuosikki.

Teemu Isomaa 1321: Pystyy pelaamaan pykälää ylempää kuin moni muu, ja tästä voi olla hyötyä ainakin alussa. Kulkeuma voi kuitenkin tehdä linjasta riskaabelin, joten useampi vaihtoehto täytyy löytyä, ja ratkaisujen oltava oikeaan suuntaan. Yleensä perusvarmaa tekemistä, jolla ollaan korkealla. Jos löytää kaatolinjat myös loppupuoliskolle, voi olla paha voitettava. Kova haastaja.

Joni Autio 1315: Rehellisesti sanottuna karsintalähtöjen pelilinjat ovat olleet välillä melko eksoottisia. On kokeillut käytännössä sekä oikean että vasemman rännin yli, ja kaikkea siltä väliltä. Mielestäni kannattaisi pelata alhaalta, saa käyttää. Tarkkuus ja keli puoltavat menestystä, mutta ihan joka rimalta ei kannata kokeilla.

Niina Koutonen 1306: Varmaa tekemistä lähes päivästä toiseen. On varmuudellaan ja hyvällä pallonlukutaidollaan korkealla, mutta riittävätkö kaadot pudotuspeleihin saakka? Jos olosuhteesta tulee kunnon sillisalaatti, niin hiljaisempi heitto ei varsinaisesti suosi. Muutoksen ollessa looginen, osaa ajoissa siirtyä ja vaihtaa palloa, silloin ainakin pudotuspelipaikka voisi olla mahdollinen.

Mauri Isoherranen turbo 520: Kuntokäyrä osoittaa ainakin todella rankasti yläviistoon, sillä pelasi neljä viimeisintä karsintasarjaa puhtaalla keskiarvolla 228. Tämä tahti riittäisi varmuudella pudotuspeleihin (kuuden sarjan tasoituksellinen tulos olisi 1476). Toivottavasti teki tarkat muistiinpanot pelilinjoista. Muutokset vievät Maurin välillä sellaisille linjoille, joille ei kannattaisi mennä, maltti on valttia muutoksissa. Pudotuspelipaikka olisi iloinen yllätys.

Eino Raudaskoski turbo 480: Keli sopii, mutta kuuden sarjan 1248 vievät väkisin haastajaosastolle. Toistoa paremmaksi, ja vauhtia paremmin hallintaan. Einoa, kuten ketään muutakaan, ei kuitenkaan tällä kertaa voi laskea täysin ulos kuvioista.

Luvassa on todella mielenkiintoinen finaali, ja suuretkin yllätykset ovat mahdollisia. Veikataan nyt kuitenkin, vaikka vaikeaa se on:

  1. Tero Koivisto
  2. Ville Kaikkonen
  3. Tomi Fors
  4. Teemu Isomaa
  5. Tero Kivelä

Onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille!