Split45 Winter Challenge karsinta on keilattu, ja olosuhteen parhaiten haltuunsa saaneet kohtaavat sunnuntain finaaleissa, joita on siis kaksi.

Mutta mitä tapahtui viime vuonna?

Viime vuoden karsinnassa hoitona oli hyvin samankaltainen ja saman mittainen PWBA Regional Arlington

Tuo hoito oli ehkä napsun helpompi, ja karsinnassa nähtiin kaksi yli 1400-tulosta: Pauli Meriruoko 1454 ja Timo Koutonen 1408. Finaalissa Joni Autio sai ison vaihteen silmään ja hurjasteli 1406 karsintaa isompaan pelaajamäärään ja amerikkalaisella pelitavalla. Toinen oli Pauli Meriruoko ja kolmas Antero Erkkilä. CD-finaalin voitti jälleen kerran Risto Hautakangas.

Viime vuoden finaaliennakon voit lukea tästä: https://split45.fi/toiston-mestarit-winter-challengen-finaalissa/

Tuossa vaiheessa vuotta itselläni oli sen verran paljon vaipanvaihtokiireitä, että finaalijuttua en ehtinyt kirjoittamaan. Tulokset voit lukea tästä.

Mutta mitä tapahtui tämän vuoden karsinnassa?

Oli taas jännä karsinta. Olosuhde oli juuri sitä mitä pyydettiin, eli lyhyeksi hoidoksi melko helppo, mutta muutoksesta piti pysyä kärryillä. Finaalirajaksi muodostui lopulta 1323, joka oli odotettua n. 10 pistettä alhaisempi. Tässä oli varmasti osuutensa huomattavasti viime vuotta pienemmällä suoritusmäärällä. CD-finaaliin riitti tällä kertaa 1158. CD-finaali ei tuntunut tänäkään vuonna kovin monia kiinnostavan, vaikka minun mielestäni ehdot ovat kohdillaan. Eli tulosvaatimukseen nähden finaalissa on aivan hyvät rahapalkinnot, joista pääsee mittelemään suunnilleen oman tasoisen porukan kanssa. Voi hyvin olla, että huonosta menestyksestä johtuen ensi vuonna ei enää CD-finaalia nähdä.

Sen sijaan vain naisille avoin Keilaajattaret -erä varmasti tulee jatkossakin jostain kohtaa kautta löytymään. Osallistujamäärältään tämäkään ei ole ollut mikään huikea suksee, mutta on ollut niin mukava tapahtuma, ja pieni vaiva järjestää, että on kyllä järjestämisen arvoinen.

Karsintarajalla tungosta

Lyhyillä hoidoilla pakkaa käymään niin, että tulosliuskalla on sijoitukset tiukassa, ja ihan aidosti yhdelläkin ruudulla on merkitystä. Niin tälläkin kertaa. Viimeisenä karsintapäivänä saatiin jännittää ihan tosissaan. Juha Tossavainen jäi kahden sarjan turbopaikasta pisteen, ja Tero Koivisto viisi. Joni Autiolla oli kaikkien muiden karsintasuoritusten jo päätyttyä ovi auki finaaliin kahdella kaadolla kymppiruutuun. Ensimmäinen oli kaato, mutta toisella jäi kymppi pystyyn, ja viime vuoden voittajan finaalipaikka lipesi käsistä kahden pisteen erolla. Jokainen heistä löytää varmasti puuttuvat pisteet pelistään jälkikäteen.

Olosuhde oli sillä tavalla kiva, että monesta lyhyestä hoidosta poiketen sitä pystyi pelaamaan aika monenlaisilla linjoilla. Tuoreella hoidolla ei kestänyt kuitenkaan yhtään virhettä sisäänpäin, tai pudotusta vauhdissa. Vähän leveämmästä pelialueesta johtuen muutos hiipi ärsyttävän hiljaa, niin ettei oikein tiennyt, johtuiko keilojen jääminen huonosta keilasuorituksesta, vai väärästä välineestä tai pelilinjasta. Jos alkoi liikaa harhailemaan, tuli noutaja. Jos vaihtoi jatkuvasti välinettä tuli noutaja. Jos luotti omaan tekemiseen, ja oli fiksu pienissä muutoksissa, tuli finaalipaikka.

Aikalailla kaikki karsijat saivat hyviä yksittäisiä sarjoja. Finalistit ja rannalle jääneet erotti huonojen sarjojen taso. Ei ainakaan yhtäkkiä tule mieleeni ketään, jolle karsinta olisi ollut yhtä ruusuilla tanssimista, vaan kaikki joutuivat sietämään epävarmuutta. Tämä tulee vielä korostumaan finaalissa, kun pelataan isolla pelaajamäärällä.

Extroista iloa

Perinteiseen Splitin tyyliin karsinnassa oli Extraa jälleen yllin kyllin. SuperLauantain voittajat kuittasivat 45€:n lahjakortit, ja erien parhaista sarjoista sai vielä pienen lisäpalkinnon. 1. SuperLauantain paras oli Tarmo Liimatainen, ja toisen Sonja Liimatainen. Molemmat varmistivat noilla tuloksillaan myös jaksovoiton. 1.JaksoExtran voitti Tero Koivisto tehtyään 22 9/ -ruutua. 2.JaksoExtrassa haettiin paikkojonoa, joissa pisimpään venyi Risto Hautakangas. Kolmannen JaksoExtran voitto meni Tuomo Saarelle viidellä reikäpaikolla.

Sipulin kestävyys ratkaisee finaalissa

Iso finaali pelataan isolla pelaajamäärällä ja amerikkalaisella pelitavalla. Tämä tarkoittaa, että olosuhteen muutos tulee olemaan nopea ja raju. Kukaan ei tule siitä selviämään ilman harmaita hiuksia. Jossain vaiheessa jokaiselle paikkoruutu on hyvä ruutu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hanskoja ei missään tapauksessa kannata lyödä tiskiin, jos joku sarja menee huonosti. Tämäkin olosuhde on osoittanut, että pienikin liikku oikeaan suuntaan tai oikeaan välineeseen, voi avata peliä taas ihan uudella tavalla. Ja kun saat luottamuksen keilasuoritukseen, on kaikki ihan merkittävästi helpompaa. Sitten kun tulee paikka iskeä, niin silloin pitää pystyä iskemään. Ilman isoja sarjoja tuskin yltää kovin korkealle. Lisäksi yksi tai kaksi isoa sarjaa antaa tilaa pelata vähän rennommin.

Tuleva mestari tukee tuloksensa hyvällä paikkopelillä, jolloin ylimääräinen paine hellittää myös avausheitosta, ja suoritustaso paranee. Mikään ei syö avausheiton tehoa niin paljon kuin pelko tai epävarmuus. Kysykää vaikka niiltä, jotka ovat keilanneet yksitoista alusta saamatta täyttymystä.

Toinen iso asia on reiättömyys. Karsinnassa nähtiin paljon lappuja hirveällä kaato- ja reikämäärällä. Niin arvokkaita kuin kaadot ovatkin tässä lajissa, niin väliin tulevat isot reiät syövät niiden tehon helposti ja tehokkaasti.

En ole ihan varma olenko koskaan nostanut esiin positiivisen ajattelun voimaa. Nyt sitä kannattaisi kokeilla, kun kaikki ovat jokatapauksessa lirissä jossain vaiheessa.

Finalisteista

CD-finaali

Cd-finaalissa on poisjääntien myötä vain 2 pelaajaa rataparilla, joten muutoksella ei tule olemaan merkittävää vaikutusta keilaamiseen.

Hillevi Huhta 1335: Viime vuotiseen tapaan on löytänyt huippukuntonsa tähän kisaan. Kaksi huippuhyvää, ja kaksi vähän vaatimattomampaa lappua tähän olosuhteeseen. Kun saa rennon, lievästi ulospäin keilaamisen moodin päälle, niin jälki on vakuuttavaa. CD-finaalissa ei välttämättä tarvita pitkiä kaatojonoja jokaiseen sarjaan, joten paikkopelin kestävyys ratkaisee paljon. Näillä näytöillä on CD-finaalin suosikki.

Markku Pietikäinen 1262: Pieniä tekniikkamuutoksia työn alla, ja jälki on ollut melko vaihtelevaa. Parhaimmillaan saa kyllä näyttäviä kaatoja ja jonoja. Nyt kun pelaajamäärä on pieni, kannattaa muutosten määrä pitää minimaalisena, ja luottaa omaan tekemiseen. Pystyy hyvänä päivänä hyvinkin vaikka voittoon.

Asko Halmetoja 1247: Suoritustaso on jonkin verran heitellyt, mutta hyvänä päivänä keilat saavat kyytiä. Vähän samat sanat kuin Markulle, että muutoksia ei kannata tehdä muutosten takia, vaan keskittyä suorittamaan hyvin. Sopivan rento keilasuoritus antaa paljon anteeksi, vaikkei aina osuisikaan justiin. Paikkopelissä on ollut petraamisen varaa, ja parannusta täytyy tulla jos haluaa voittaa.

Marjatta Kaarlela 1235: Estynyt finaalista.

Antero Erkkilä 1234: Estynyt finaalista.

Marita Isomaa 1158: Maritalle suo kyllä enemmän kuin mielellään finaalipaikan. Hän on niitä harvoja, jotka keilaavat säännöllisesti kisalappuja, vaikka finaalipaikat ovat varsinkin helpoilla olosuhteilla tiukassa. Ja vaikka tämä olosuhde ei ollut helpoimmasta päästä, olisi Maritan pitänyt keilata jokaisessa sarjassa reilut 30 pistettä yli oman keskiarvonsa päästäkseen isoon finaaliin. Tässä karsinnassa Sonja Liimatainen oli ainoa, joka pystyi moiseen keskiarvon ylitykseen.

Iso finaali

Isossa finaalissa keilataan 6 sarjaa AM 6 pelaajaa rataparilla, joten olosuhteen muutos on nopea ja raju. Voittajan täytyy uskaltaa, ja paikata tarkasti.

Tarmo Liimatainen 1.jakson voitto 2664: Tarmo lunasti ansaitun jaksovoiton kovalla työllä. Kävi vielä finaalia edeltävänä päivänä näyttäytymässä, ja tekikin sen vakuuttavasti. Samanlainen suorittaminen riittä pitkälle finaalissakin. Tarpeeksi alas vain palloa, niin hyvä tulee. Paikkopeli oli ainakin eilen hyvällä tasolla, joka avaa paljon ovia.

Sonja Liimatainen 2.jakson voitto 2753: Sonja on saanut nyt tasaisuutta peliinsä, joka on äärimmäisen tärkeää menestystä ajatellen. On pärjännyt täällä finaaleissa jopa yli odotusten viime keväästä lähtien, ja on jälleen vakava voiton tavoittelija, mikäli löytää samanlaisen vireen. Jostain syystä Sonjan pallot ja linjat ovat olleet lähes immuuneja kulkeumalle. Finaalissa on toki rajumpi muutos, mutta jos pystyy säilyttämään rentouden epävarmuudesta huolimatta, on vaikea voitettava.

Jukka-Pekka Koivisto 3.jakson voitto 2681: Itse kovasti odotin Juicen tekevän finaalituloksen tähän kattaukseen. Mestari itse oli kuitenkin perjantain karsintaerän jälkeen hyvinkin epävarma, pystyykö siihen. Lauantain ensimmäinen lappu oli jo hyvä, mutta toiseen sai vielä paremman idean, ja yllättäen kaikki olikin helpompaa. Tähän voisi tietysti antaa vinkin kaikille: jos tuntuu, että kaatoon tarvitaan joka kerta täydellinen suoritus, olet todennäköisesti väärässä paikassa tai väärällä välineellä liikkeellä. Tai sitten olosuhde on haastava, mutta näillä leveyksillä ei yleensä ole. Mutta takaisin Juiceen palatakseni, paikkopeli miellytti pääsääntöisesti hyvin paljon silmää, ja pelkästään sillä ollaan pitkällä.

Heikki Pietikäinen 1386: Aina vain se Heikki jaksaa pyydellä pitkiä hoitoja, vaikka taas teki kauden parastaan lyhyeen. No, seuraavassa kisassa tulee pitkä hoito, niin odotellaan sataa pistettä lisää tuohon. Olisi hyvä paikka iskeä Splitin paras avoimen EK:n sijoitus. Löytyi sen verran hyvät konstit myös loppusarjoihin, jotka olivat alkukarsintaan ongelma. Kärsivällisyyttä, kun kaatoja ei aina tulekaan, ja totutun varmaa paikkopeliä, niin voi olla vaikka kuinka korkealla.

Ville Kaikkonen 1336: Karvapyllyjen esittelyn vuoksi estynyt finaalista.

Risto Hautakangas 1335: Välillä oli vähän vaikeampi jakso, mutta nyt keilaaminen näyttää taas paremmalta. Välinevaihdot minimiin, ja palloa eteenpäin. Jos haluaa keilata korkean esteen yli, kannattaa saattaa ylöspäin, muussa tapauksessa kaikki energia eteenpäin, jossa sitä tarvitaan. Tarkennan vielä, että keilat ovat nimenomaan edessäpäin, eivät katossa. Risto syttyy hyvin finaaleihin, ja paikkopelikin on ollut treenin myötä parempaa, joten ei ole hyvänä päivänään kaukana ihan kärkisijoista.

Eino Raudaskoski 1334: Puulaakissa tuli finaaliviikolla ”hupikeilaajien” sotkemaan keliin täydellinen sarja amerikkalaisittain, joten eiköhän kaikki ole kunnossa finaalia varten. Jos paikkopeli on kohdillaan, niin voi olla vaikka kuinka korkealla. Vire on ollut hyvä jo pitkän aikaa, ja nythän se olisi hyvä kruunata.

Antti Isoherranen 1325: Hyviä aineksia on ollut Antin keilaamisessa, mutta huonot sarjat ovat syöneet ihan huipputuloksen. Ehkä vähän simppelimmät taktiikat voisivat toimia paremmin? Kannattaa välttyä valumasta liian alas (lähtöpaikka), koska pyörintä riittää hyödyntämään liu’un. Ehdottomasti yllätysvalmis, kun näyttöjäkin löytyy täällä menstymisestä.

Niina Koutonen 1323: Niina on suorittanut epätavallisen epätasaisesti, kun on vähän muuttanut heittoaan. Nyt tasaisuus alkaa kuitenkin löytymään, eikä monella ole useampaa yli 1300 tulosta tähän kisaan. Lyhyt hoito ei varsinaisesti suosi, mutta hyvillä pallovalinnoilla pystyy kompensoimaan vauhtia. Ei tällä kertaa suurimpia suosikkeja, mutta hyvällä paikkopelilläkin pääsee pitkälle.

Mauri Isoherranen veteraanipaikka 1319: On ollut parhaimmillaan näyttäviä kaatojonoja, ja vielä näyttävämpiä tuuletuksia. Vähän kulkeuman tieltä siirtymisessä on vielä työstettävää. Mutta tässähän voi huippusarjat alkuun, ja hyvä paikkopeli loppuun, riittää yllättävän pitkälle.

Timo Koutonen turbo 477: Ihan ehjää lappua ei ole tähän vielä saanut, mutta täytyy toki muistaa, että finaalissa tuskin tarvitsee 1350-tulosta kärkisijoille. Teki karsinnan viimeisenä päivänä ison tukun isoja sarjoja, mutta vastaavasti myös reikä oli herkässä. Jos keksii reiättömät pelipaikat, ja käyttää kaatopaikat hyväkseen, on vaikea voitettava. Sen verran on ollut kuitenkin tällä kertaa sarjoissa heilahtelua, että joutuu haastajan rooliin.

Paula Ainasoja turbo 472: Pitkin karsintaa monta hyvää lappua, ja vielä viimeisellä viikolla hyvää tekemistä. Isojen sarjojen tekeminen ei ole niin helppoa kuin joillakin muilla, mutta vastaavasti paikkopeli on usein kultaa. Jos pystyy hyödyntämään ison sarjan mahdollisuuden, ja paikkaa normaalin varmasti, voi olla jopa kärkikolmikossa.

Kartoitan halukkuutta osallistua Nord Senior Tourille. Käy vastaamassa lyhyeen kyselyyn NORD SENIOR TOUR 26-27 – Täytä lomake

CD-finaali alkaa klo 12, ja iso finaali n. klo 14. Tervetuloa jännittämään!

OP Suomenselkä -turnaus alkaa heti tiistaina, kutsu ”Kilpailut” -sivulla.

Veteraanikuppia torstaisin päivällä. Finaaliin voi hyvinkin päästä, vaikka ei olisi osallistunut ensimmäiseen jaksoon.