Kauden viimeisen virallisen kilpailun karsinta on keilattu, ja olosuhteen parhaiten hallinneet kohtaavat sunnuntain finaalissa. Kausi jatkuu vielä epävirallisella Nelijän Kelin Peleillä, johon saavat kaikki osallistua. Kisassa ei ole finaalia, joten siihen voi osallistua myös ohikulkumatkalla.

Kausi paketissa, uutta odotetaan vesi kielellä

Tämä kausi alkaa olla paketissa, ja sen voi ehkä aistia myös herra hallinhoitajan silmäpusseista. Mutta katseet ovat jo kovasti ensi kaudessa. Suurin mullistus tulee keilakoneiden puolelle, sillä sekä perien että etupään tekniikka laitetaan uusiksi. Tämä ei välttämättä näy kilpakeilaajalle niin hirveän radikaalina muutoksena, mutta on välttämätön, koska varaosien saanti vanhoihin koneisiin on jo enemmänkin kuin tuurissaan. Omasta mielestäni koneet ovat tähänkin saakka pelanneet täällä keilaajan näkökulmasta aivan tyydyttävästi, mutta kyllä kuluvana talvena on turhan usein yrittäjän yöunet jääneet vähiin tai olemattomiin koneiden vuoksi.

Tässä vaiheessa jo lämmin kiitos Haapajärven Keilahalli Oy:lle ja Heikki Pietikäiselle, joka on tehnyt ison työn tämän muutoksen, ja paikkakunnan keilailun jatkuvuuden eteen. En itseasiassa itsekään ole kovin hyvin perillä koko paketista, mutta paikallisista yrityksistä ainakin Tiivi ja Hasa ovat kaupungin ohella edesauttamassa päivityksiä isolla rahallisella panoksella. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että oma yritykseni omistaa ainoastaan liiketoiminnan, ei keilakoneita eikä kiinteistöä.

Toinen jo nyt tiedossa oleva isompi muutos koskee kilpailukalenteria, johon tulee ensi kaudella yksi Nord Senior Tourin osakilpailu. Kilpailu käydään aikavälillä 21.9. – 31.10. Finaali on poikkeuksellisesti lauantaina (pyhäinpäivä), välttääksemme päällekkäisyyden Oulun Alppilan Senior Tourin finaalin kanssa. Split45 Senior Tour -osakilpailuun voivat osallistua kaikki -77 ja myöhemmin syntyneet, vaikka eivät olisi maksaneet Nord Senior Tour osallistumismaksua. Sivukisana tulee myös kaikille avoin pottikisa. Suosittelen toki osallistumaan koko kiertueelle, sillä finaalitapahtumat ovat hienoja kokemuksia, ja palkintorahaa on reilusti tarjolla niin osakilpailuissa kuin finaalissakin.

Tämän kauden suoritusmäärä sinnitteli vain 15 suoritusta alle viime vuoden, mutta parhaasta vuodesta tulee jo noin sata takkiin. Ei kauhean hyvä tilanne, kun kustannukset nousevat, ja hintoja ei haluaisi hirveästi nostaa, kun monella on nyt jo rahat vähissä. Ehkä pian on keilailussakin pohdittava rahapalkintojen mielekkyyttä. Ei kauhean monessa harrastuksessa makseta rahapalkintoja. Ymmärrän rahapalkinnot sitten, kun tehdään lajia työkseen, tai edes puoliammattilaisena. Niissä lajeissa, joita minä olen harrastanut, 1-3 harjoitusta tai kilpailua viikossa ei täytä lähellekään ammattiurheilijan tai puoliammattilaisen kriteeriä. Kilpailullisuus säilyy ilman rahapalkintojakin. Jos muualla finaalissa olleelta kysyy, miten meni, ei yksikään sano ensimmäisenä paljonko voitti rahaa, vaan sijoituksen tai suorituksensa tason.

Mutta mitä tapahtui viime vuoden Springissä?

Viime vuoden ennakkojutun voit lukea tästä: https://split45.fi/kevaalla-kaikki-on-mahdollista/

Viime vuoden finaalijuttu löytyy täältä: https://split45.fi/sonja-liimatainen-kevaan-kuningatar/

Kevät ei yllättänyt keilaajaa, kunnes yllätti

Olosuhde säilyi kevään kisaksi hämmästyttävän stabiilina, aina finaaliviikkoon saakka. Ennen viimeistä viikkoa kosteus pysyi kylmien öiden ja kuivien päivien ansiosta melkein talven lukemissa. Mutta finaaliviikolla sateet ja lämpö toivat kosteusprosenttiin noin tuplat. Ihan ensimmäisiin keilasuorituksiin tämä ei niin hirveästi vaikuttanut, mutta olosuhteen muutos oli huomattavan paljon nopeampaa ja rajumpaa. Lähes kaikki finaaliin oikeuttavat tulokset tehtiin, kun oli vielä kuivaa ja stabiilia. Kannattaa tulla siis aistit avoinna finaaliin.

Viimeisenä SuperLauantaina ja finaalia edeltävänä päivänä kosteus nousi lähes 10 prosenttiyksikköä ensimmäisen ja kolmannen erän välillä. Tämä saattaa asettaa ansan toisesta vaiheesta jatkoon meneville, mikäli he ajatuksissaan pelaavat ensimmäistä olosuhdetta, eivätkä sitä joka tulee eteen uuden hoidon jälkeen. Tähän voin antaa myös yleispätevän vinkin: katso mitä pallo tekee, milloin se tekee, ja mikä on lopputulos. Älä ikinä pelaa itseäsi pihalle liian vahvoilla etukäteen tehdyillä oletuksilla, sillä emme pelaa tyhjiössä, vaan keilahallissa, jossa olosuhteet muuttuvat.

Tähän olosuhteen kosteuden tuomaan nopeutumiseen liittyy toki toinekin skenaario. En nyt jaksa muistaa mikä finaali oli kyseessä, mutta kun oli vähän nopeampi olosuhde, niin useampi ylhäältä pelaava kaivoi finaalissa tavallista karvaisemman pallon esiin (joita ei pääsääntöisesti täällä tarvita). Tämä aiheutti sen, että pelipaikat olivat ihan oikeasti vähissä, kun pallo ei liukunut oikein mistään, paitsi sieltä mistä ei pitänyt. Terrain ei liiku eikä kulu puhki niin helposti, mutta kun liikkuu, niin muodostaa tavallista sitkeämmän kulkeuman, ja menee se toki puhki, jos lähtötilanteessakaan kerros ei ole paksu kuten tässä olosuhteessa laitarimoilla. Perältä valoa vasten katsottuna voin kertoa, että kosteammissa olosuhteissa liikkuu aika paljon enemmän.

Ylitä itsesi, yllä finaaliin tai palloarvontaan

Kevään kisassa haettiin perinteiseen tapaan paitsi finalisteja, myös itsensä ylittäjiä. Kaikki laput jotka eivät osallistuneet finaalitulokseen, oikeuttivat palloarpaan. Pelaajan oman keskiarvon ylittäviä lappuja kertyi 89, eli reilusti yli puolet kaikista. Neljä sarjaa eniten yli keskiarvonsa pelasi Sonja Liimatainen +39,13, toiseksi eniten itsensä ylitti Jukka Tanjunen 33,79 ja kolmanneksi eniten Antero Erkkilä 32,43. Kun kaikki finaaliin oikeuttavat neljän sarjan tulokset poistettiin, jäi parhaimmaksi Antti Isoherrasen 898. Antti olikin ahkerin karsija, ja pelasi monta hyvää lappua.

Vaiherikasta finaalia odotellessa

Finaaliformaatti on sähäkkä, olosuhde muuttuva, ja keilaajat molemmista edellisistä syistä tavallista herkemmillä. Vahvoilla tuleekin olemaan se, jonka kasetti kestää tehdä vielä ne viimeiset hyvät muutokset, että viimeinenkin keila tippuu. Tulostaso tuskin tulee hirveästi putoamaan karsinnasta ainakaan parhaiden osalta. Kahdessa ensimmäisessä vaiheessa pelin henki on selvitä paremmalle puoliskolle, ja siinä vaiheessa jokin muukin kuin kaato voi olla hyvä lopputulos. Kunhan kasetti kestää paikata. Karsinnassa nähtiin komeita kaatojonoja ja kauheita reikiä. Liiat reiät välttäneet selvisivät finaaliin.

Finalisteista

Tarmo Liimatainen 1.jakson voitto 2622: Iski oikeaoppisesti alkuun, ja sai jaksovoiton suht halvalla. 4+4:n sarjan tulos ei olisi riittänyt finaaliin. Kävi vielä lämmittelemässä viimeisenä karsintapäivänä, ja vire vaikutti oikein hyvältä. Tässähän voisi olla aineksia jopa isoon menestykseen, mikäli kukaan ei hurjastele.

Sonja Liimatainen 2.jakson voitto 2726: Keilaajathan rakastavat toistuvia kaavoja, ja nyt saatiin uusi sellainen. Sonja teki ”Liimataiset”, ja varmisti jaksovoiton jakson viimeisessä erässä, kun oli kahden edellisen jälkeen jo melkein luovuttanut pelattuaan alakanttiin. Isänsä teki täsmälleen samoin 1.jakson ratkaisevissa erissä. Nyt kun vaikuttaa, että olosuhde muuttuu hieman enemmän kuin normaalisti toiseen hoitoon, on Sonjan suorempi pelitapa vahvoilla. Viime vuoden voittaja.

Antti Isoherranen 1875: Antilla on kokemusta jo melkein kaikenlaisista muutoksista, ja on selvinnyt kaikista aivan hyvin. Ehdottomasti varteenotettava mestariehdokas monilla hyvillä karsintalapuillaan.

Asko Heikkinen 1860: Ratkaisi viikolla Veteraanikupin voiton vahvalla rutiinilla ja ehjällä tekemisellä. Samanlainen riittää pitkälle myös Spring -finaalissa. Löysi ainakin viikolla nopeast ratkaisut muuttuvaan olosuhteeseen, ja pystyy pelaamaan monenlaisia linjoja. Vahva haastaja.

Jukka-Pekka Koivisto 1851: Pelannut nyt enemmän pientä palloa, mutta peli näyttää olevan aivan hyvässä kuosissa. Olosuhde sopii, ja jos löytää totutun varmuuden hieman vähäisemmälläkin pelaamisella, on vaikea lyötävä.

Esa Rantala 1849: Vakuuttavat kaksi blokkia karsintaan, mutta hoidon jälkeinen jätti kysymysmerkkejä, kun kosteus muutti olosuhdetta nopeammaksi. Sama pähkinä on edessä, mikäli mielii voittaa. Taitoa ja palloarsenaalia varmasti löytyy, kunhan ei lukkiudu liikaa oletuksiin, ja pystyy keskittymään ratkaisun löytämiseen.

Tuomo Saari 1812: Tuomo lyö sitten aivan maailmanluokan kaatoja parhaimmillaan. Välillä sitten taas luulee olevansa kotihallissa, ja nykii sisään. Välillä myös unohtuu, että reuna kuivuu kun sitä pelataan. Sopivasti lähtöpaikkaa ylöspäin tarvittaessa, palloa loivasti ulospäin, ja nimi Splitin nettisivuille!

Jukka Tanjunen 1804: Hyvin pitkälti samat saatesanat kuin Tuomolle. Vähän rennommin nykimättä, ja kaadot ovat vastustamattomia. Suorempaan pelaavilla voi olla tässä pieni etu, joten voi riittää mihin vain.

Timo Koutonen 1794: On varmuudellaan jälleen varteenotettava ehdokas voittoon saakka, vaikkei ihan karsinnan kärkipaikoilla keikukaan. Varsinkin, jos on saanut vielä paremmin uusia palloja haltuun, on tiukasti kiinni kärkisijoissa. Vähän tarvitsee reikiä vähentää karsintaan verrattuna jos mielii voittoon saakka.

Niina Koutonen turbo 481: On niittänyt hirmutulosta kovissa kisoissa kevään mittaan. Taitaa opettajilla ja hallinhoitajilla olla tässä vaiheessa vuotta paljon kiinni siitä, mikä on palautumisen taso. Viimeiset karsintalaput lupaavat hyvää, ja nyt on kuitenkin pienempi pelaajamäärä, jolloin kierrosten rajallisuus ei ole niin suuressa roolissa. Jokeri.

Antero Erkkilä turbo 481: Hieman vaivaa heittokädessä, joka on aiheuttanut hajontaa suorituksiin. Finaalia edeltävänä päivänäkin pelitilaa löytyi kuitenkin ihailtavan paljon, kun suoritus on rento. Tavoitteet korkealle, ja poika kotiin.

Risto Hautakangas eniten pisteitä: Myös karsintatulos oli lähellä finaalipaikkaa, joten ei missän tapauksessa voi aliarvioida. Monenlaisia lappuja karsintaan, mutta kyllä eväitä on hyvään tulokseen, kun ei mene liikaa pusertamiseksi. Parhaat laput riittäisivät helposti kärkipäähän, joten ei muuta kuin niitä toistamaan.

Finaalin jälkeen Finaalien Finaali noin klo 17. Tervetuloa kaikki viettämään kauden virallisten kisojen päätöstä!