Hyvän Tuulen turnauksen karsinta on päättynyt, ja parhaat mittelevät taitojaan sunnuntain finaalissa.

Helpohkon olosuhteen myötä karsinnan tulostaso nousi odotetun korkeaksi. Karsinnan kovimman tuloksen keilasi NiKein Teemu Isomaa 1467. Tällä kaudella jo useamman kisan voittanut OPS:n Ville Kaikkonen selvitti karsinnan jo tavaramerkikseen tulleella sapluunalla: ensimmäisen jakson voitto, ja mietintämyssy päähän, että miten finaalissa täytyy pelata voittaakseen. Toisen jakson voitti HaKe:n Joni Autio keilaamalla kaksi hyvää lappua, jotka eivät kuitenkaan yksistään olisi riittäneet finaaliin.

Olosuhteesta on pakko vähän jauhaa, koska se on minusta, vaikkei välttämättä lukijoista, niin mielenkiintoista. Main Streetin pitäisi olla automaatti. Mutta aiempien kisojen kokemuksen perusteella oli odotettavissa, että täällä se ei tule olemaan täysautomaatti. Kuiva reuna aiheuttaa kitkaisella laminaatilla helposti ylireagointia, kun taas liukkaammalla alustalla pallot reagoivat pehmeämmin.

Lisäksi kitkainen laminaatti yhdistettynä kulkeumaan, on usein hankalampi yhdistelmä, kuin kulkeuma liukkaammalla laminaatilla. Tämä johtuu siitä, että pallon reaktiossa on rajumpi ero sen osuessa öljyrantuun kuivan riman sijaan, tai päinvastoin. Eli jos fressillä pallo kääntyy paikasta x 10 rimaa, niin öljyrantuun osuessaan se saattaa kääntyäkin vain 5 rimaa. Liukkaammalla laminaatilla ero on pienempi. Sitten kun otetaan huomioon vielä se, että kulkeuma ei ole tasainen, vaan vieri vieressä olevia viiruja, joiden välissä on vähän kuivaa, niin tosiasiassa kisan loppupuolella kukaan ei voi ihan tarkalleen tietää, mitä missäkin kohtaa rataa tapahtuu.

Mutta juuri kulkeuma teki olosuhteesta huomattavasti mielenkiintoisemman. Taskuun pelaaminen ei ollut loppusarjoissakaan vaikeaa, mutta peräkkäisten kaatojen saaminen usein oli. Etenkin kun pelattiin amerikkalaisittain. Mikäli olosuhde olisi pysynyt täsmälleen alkutilanteen mukaisena alusta loppuun, olisi finaaliraja ollut yli 1400 pistettä.

Taskuosumista on pakko nostaa esiin pari huomiota, jotka toistuvat kisasta kisaan.

  1. Pallon saaminen taskuun ei tarkoita, että heitto olisi ollut täydellinen, ja jokin mystinen voima jätti yhden keilan (yleensä 10-keila) pystyyn. Keilan pystyyn jäämiselle on aina jokin syy, ja sen sijaan että voivottelet huonoa tuuriasi, kannattaisi sekin aika ja energia käyttää sen keksimiseen, miksi keila jäi pystyyn. Se taito erottaa loistavat keilaajat hyvistä ja keskinkertaisista. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi tätä taitoa ei yleensä edes yritetä kehittää, vaan ennemmin keilausaika käytetään pään hakkaamiseen seinään.
  2. ”Liian hyvää osumaa” ei keilailussa ole. Tarpeeksi hyvä osuma on, kun kaikki kymmenen keilaa kaatuvat avausheitolla, tai jäljellä olevat keilat paikkoheitolla. ”Liian hyvä osuma” on yleensä liian syvälle/liian jyrkällä kulmalla pakkaan tuleva pallo, jolloin pystyyn jää imukeila 9, nousureikä 4-9 tai 4-10, ja joissain tapauksissa 7. ”Imukasi” on mielestäni vähän vanhentunut termi, sillä jos pallo on radassa kiinni ja virtaa täynnä vielä pakassa, se vie myös 8-keilan. 1. kohtaan palatakseni, näidenkin keilojen pystyyn jäämiselle on jokin syy, jonka voi ratkaista, jos viitsii yrittää.
  3. 10-keilan jäämiselle on pakko omistaa kokonaan oma kohta. Seuraavan kerran, kun 10-keila (oikeakätisellä) jää pystyyn, niin tarkistappa ainakin nämä seikat, ennenkuin ajattelet, että täydellisellä keilaheitolla jäi keila pystyyn: a) mihin suuntaan pallo jatkaa matkaa osuttuaan 1- ja 3-keilaan. Mikäli matka jatkuu selkeästi oikealle, on yleensä tapahtunut jompikumpi seuraavista: 1.palloa on ulkoilutettu liikaa kuivilla rimoilla, jolloin se tekee kyllä näyttävän kaaren, mutta on menettänyt energiansa välille, eikä jaksa tehdä enää pakassa töitä. Kysymyksessä on ns. ”kuollut pallo”, tai ainakin jo pökerryksissä oleva, tehtyään niin monta rimaa matkalla. 2.Irti oleva pallo. Pallo liukuu liian pitkään öljyn päällä, eikä ehdi hidastua tarpeeksi ennen pakkaan osumista. Tällöin se ei pure tarpeeksi kaataakseen kaikkia keiloja. 3.1-keilan ”takaposkeen” osuva pallo. Tässä ollaan jo hyvin lähellä hyvää keilaheittoa. Pallo liukuu vain pikkaisen liian pitkälle, ja osuu liian ”taakse” 1-keilaan (oikeasti tietenkin etupuolelle). Näistä osumista voi hyvin saada jäämään myös toisen nurkkakeilan, ja siitäkös vasta onkin aihetta suuttua keilajumalille. Vai itselle?
  4. On pakko myöntää, että joskus käy vain huono tuuri. Eli periaatteessa oikeinkin hyvällä heitolla jää jokin keila pystyyn. Tällöin ei kannata muutoksia tehdä. Mutta tätä ei tapahdu montaa kertaa kisalähdön aikana. Eli jos mielestäsi kymmenettä kertaa keila on pystyssä huonon tuurin ansiosta, kyse ei ole huonosta tuurista.

Esitelläänpä vielä finalistit!

Ville Kaikkonen 1.jakson voitto 2703: Vakuuttava karsinta, tuntee hallin. Tällä finaaliporukalla voi mennä kuitenkin sillisalaatiksi, jota ei edes FortuneVille osaa ennustaa. Yksi suosikeista.

Joni Autio 2.jakson voitto 2672: Useampi tasapainoinen lappu. Tässähän saattaa paikkopelikin riittää melko korkealle, mutta voittaakseen pitää joko osua milliin koko kisan ajan, tai keksiä jotain uutta.

Teemu Isomaa 1467: Vakuuttavaa työtä karsinnassa, ja vire on ollut muissakin halleissa loistava. Ykkössuosikki.

Antero Erkkilä 1415: Huipputulos karsinnassa tuli helpon oloisesti. Saman vireen löytäessään vaarallinen. Finaalituloksesta on kuitenkin aikaa, joten miten hyvin pystyy toistamaan karsinnan suorituksen?

Eino Raudaskoski 1384: Finaalitulos on viimeiseltä viikolta, joten korkeanpaikan leiri toimi kuten pitikin. Karsinnassa neljä puhdasta sarjaa peräkkäin, ja sitä toistaessaan on tietysti korkealla.

Tero Kivelä 1379: Edellisen kisan voittaja on edelleen hyvässä vireessä. Jos olosuhde muuttuu samaan suuntaan kuin edellisessä finaalissa, niin on varmasti korkealla. Mutta kuten muillekin, muutos voi muodostua myös vaikeaksi.

Ari Isomaa 1378: Loistava onnistuminen karsinnassa, ja kaikki näytti helpolta. Karsintatuloksesta on jo hetki aikaa, joten tämän hetken vireestä ei ole tarkkaa kuvaa. Huippupäivänään on niputtanut kovempiakin nimiä kuin nyt on vastassa, joten yllätysvalmis.

Antti Isomaa 1376: Kruunasi Isomaan perheen dominanssin kovalla tuloksella. Kausi ei ole ehkä mennyt täysin nappiin, mutta potentiaalia on menestykseen.

Niina Koutonen 1369: Estynyt finaalista.

Heikki Pietikäinen 1369: Löytänyt kevättalvella hyvän vireen. Sopivan pienet muutokset voisivat olla avain isompaankin menestykseen.

Mauri Isoherranen turbo 489: Valtakunnansarjan hyvä viimeinen ottelu osoitti, että pystyy pelaamaan myös kuluneilla radoilla. Oma hyvä peli ilman liian suuria muutoksia voi tuoda yllättävänkin hyvän tuloksen.

Asko Halmetoja turbo 466: Olosuhteen muutos ei vaikuta peliin niin paljon kuin monella muulla. Toivonkin, että nauttii finaalista, ja katsoo lopussa mihin se on riittänyt.

Jaa-a tällä kertaa viiden kärki lähtee kyllä ihan hatusta, mutta pakko kai se on, että kansa saa huvia.

  1. Teemu Isomaa
  2. Tero Kivelä
  3. Ville Kaikkonen
  4. Heikki Pietikäinen
  5. Joni Autio

Onnea ja menestystä kaikille tasapuolisesti!

Karsinnan tulokset.

Kevään KOMEetta alkaa 5.4.! Ykköselle 400€.