Tämä artikkeli on osittain tekoälyn luoma, ja voi sen vuoksi sisältää hieman hassuja ilmaisuja. Toki itse kirjoittamani lauseet ovat hyvin usein paljon järjettömämpiä.
Nuorisolaisten paikat pääsääntöisesti kunnossa
Kuten tuli jo ennakossa mainittua, moni keilaaja tuntui palaavan kolotusten kera kesätauolta. Ei ole siis mikään ihme, että Split45 Season Open -finaalin kolme parasta oli kolme nuorinta osallistujaa. Ehkä kolotti vähän vähemmän, ja suoritustaso oli sen myötä muita parempi? Täytyy tosin todeta, että myös päivän voittajalta löytyi käsivarresta muutakin kuin lihaksiston tukea, mutta sen kanssa pystyi sentään keilaamaan enemmälti voivottelematta. Muualta päin hallia sen sijaan kuului välillä voimakastakin ähinää, mutta ehkä se vain kuuluu lajiin?
Jos et ole vielä lukenut ennakkojuttua, kannattaa tutustua ensin siihen.
Ville Kaikkonen mestariksi tiukassa loppuottelussa
Split45:n kauden avauskilpailu huipentui siis sunnuntaina 28.9. pelattuun Season Open -finaaliin, jossa nähtiin laadukasta keilailua, tiukkoja ratkaisuja ja useita henkilökohtaisia onnistumisia. Lopulta mestaruuden vei Ville Kaikkonen, joka nousi voittoon kahden sarjan finaalissa vain kahdeksan pisteen erolla Tomas Tissariseen.
Parhaat erottuivat I-vaiheessa
Kuten oli odotettua, finaalipäivä kohteli osaa keilaajista huomattavasti kovemmalla kouralla kuin toisia. Erot kärjen ja hännän välillä kasvoivat suuriksi, ja melko aikaisessa vaiheessa kolmen parhaan pudotuspelipaikoista erottautui kamppailemaan neljä keilaajaa.
Tomas Tissarinen teki tasaisen vakuuttavaa työtä alusta loppuun, ja I-vaiheen kuuteen sarjaan lipsahti vain yksi alle parin sarja, ja sekin 191. Kuuden sarjan tulos 1314 toi arvokkaan ykköspaikan 50:n pisteen erolla kakkoseen Ville Kaikkoseen.
Ennakossa arvelin Villen joutuvan hieman tiukemmin töihin kolmen ensimmäisen sarjan aikana, mutta useampi uretaani radalla helpotti Villen urakkaa niin, että hän pääsi siirtymään reaktiivipalloon jo kahden sarjan jälkeen. Ja kuten karsinnassakin, Zen Master (siis pallo) teki työnsä täydellisesti päivän loppuun saakka, vaikka toki muutoksia ja pieniä haasteitakin oli matkalla. Myös Villelle vain yksi alle parisarja koko päivänä.
Sonja Liimatainen oli yksi päivän iloisista onnistujista. Viidenteen sarjaan lipsahti 166, ja pudotuspelipaikka näytti jo lipuvan käsistä. Sonja kokosi kuitenkin upeasti itsensä, ja keilasi kuudenteen 233, jolla sinetöi jatkopaikan lopulta selvällä 72:n pisteen marginaalilla. Tämä kertoo kyvystä syttyä ratkaisuhetkillä.
Sonjan pudotuspelipaikan pahin uhkaaja oli Timo Koutonen, joka ei saanut kuitenkaan enää kirivaihdetta silmään karmaisevan viidennen sarjan jälkeen. Sarjoja ei ole vielä paljon alla, ja turbulenssia tuli tänään parhaan ja heikoimman sarjan välillä 132 pistettä. Timon kohdallahan suurin kysymys kauden alkaessa on ollut se, että milloin rouvansa saa pakotettua Timon ensimmäisen kerran kisaamaan.
Viime kaudella tämä tapahtui huomattavasti aiemmin kuin aikaisempina vuosina, ja jälki olikin koko kauden todella kovaa. Tästä osoituksena ensimmäistä kertaa jaettu Split45:n kauden keilaajan titteli. Tämä tietää siis hyvää myös tätä kautta ajatellen, kun heti ensimmäinen kisa meni kuitenkin pääsääntöisesti todella mallikkaasti. Eiköhän jatkossa taas ne ysilyönnit muutu kaadoiksi.
Niina Koutonen ja Tarmo Liimatainen pelasivat tasaisesti ja osoittivat sitkeyttä, joka palkitaan jatkossa. Kummallakaan ei ollut ihan paras päivänsä, ja kaatojonot jäivät turhan lyhyiksi isompaa menestystä ajatellen. Molemmista kuullaan takuulla vielä lisää kauden aikana.
Juha-Matti Salmela ja Mikko Ahola eivät tällä kertaa yltäneet kärkeen, mutta molemmilta nähtiin hyviä otteita, jotka lupaavat parempaa tuleviin kilpailuihin. Kummallakin oli myös terveyshuolia, jotka herkässä lajissa väkisinkin vaikuttavat tuloksen tekemiseen.
Välierä – Liimatainen haastoi, mutta Kaikkonen oli vahvempi
Välierässä kohtasivat siis Ville Kaikkonen ja Sonja Liimatainen, joka oli noussut pudotuspeleihin vahvalla karsintapelillä. Ottelu ratkesi yhden sarjan mittaisessa kohtaamisessa lukemin 211–159 Kaikkosen hyväksi. Liimatainen ei yltänyt aivan parhaimpaansa, mutta hänen välieräpaikkansa ja karsinnan loppukirin isot sarjat (237 ja 233) kertovat potentiaalista.
Kaikkonen käänsi finaalitrillerin edukseen
Päivän huipennus oli kahden sarjan loppuottelu, jossa Kaikkonen ja Tissarinen tarjosivat yleisölle todellisen jännitysnäytelmän. Ensimmäinen sarja meni Tissariselle niukasti 235-233, mutta ratkaisu nähtiin toisessa, kun Kaikkonen iski vakuuttavan 256 ja vei yhteistuloksella 489–481 mestaruuden nimiinsä. Tissarinen ei jäänyt varjoon – hänen 246 toisessa sarjassa piti jännityksen loppuun asti. Loppuottelussa kohtasivat siis kiistatta kaksi päivän parasta keilaajaa.
Ratkaisu nähtiin vasta viimeisessä ruudussa. Kaikkonen lopetti ensin, ja hänelle jäi kymppiruudun avausheitolla kotireikä. Villen kanssa ollaan ”kotiportin” paikkaamisesta vitsailtu vuosikausia, kun se on jostain syystä ollut hänelle niin vaikea paikattava, vaikka muuten tarkka poika onkin. Tällä kertaa paikko ei tuottanut ongelmia, ja ylimääräisella vielä kaato sinetiksi. Olisiko tämä merkki Kaikkosen sapattivuoden aikana tapahtuneesta henkisestä kasvusta? Ainakin finaalipäivänä tekeminen oli kauttaaltaan vakuuttavaa.
Avaimet olivat kuitenkin vielä Tomasin omissa käsissä, kun alla oli pitkästi kaatopötköä. Kymppiruudun avausheitolla jäi kuitenkin kymppikeila pystyyn, ja tämä ratkaisi mestaruuden Kaikkoselle. Tomasille koko päivän puhtaaksi keskiarvoksi päivän korkein 224. Voitto varmasti olisi maistunut, mutta hetki kisan jälkeen hän ei kuitenkaan vaikuttanut hirveän pettyneeltä. Totesi itsekin tappion karvautta loiventavan se tosiasia, että päivän mestari pelasi vain niin hyvin. Hyvälle ei ole häpeä hävitä.
Seuraavaa kisaa pukkaa
Season Openin finaalipäivä tarjosi juuri sitä, mitä kauden avaukselta toivotaan: laadukasta tekemistä, rehtiä kisafiilistä ja ripauksen draamaa, joka pitää sykkeet korkeina vielä kotimatkallakin. Tällä kertaa kruunu laskettiin Kaikkosen kutreille, mutta jos jokin on varmaa, niin se, että seuraavassa mittelössä asetelma voi olla täysin toisenlainen — näin tämä peli hengittää.
Seuraava haaste odottaa jo kulman takana, kun Haapajärven Lämpö -turnaus käynnistyy 30.9. – nähdään kisaerissä! Kisaeriin kannattaa sännätä heti, sillä ensimmäinen jakso päättyy jo 11.10. K-Supermarket -lauantaihin. Lisäksi ensimmäisellä kisaviikolla on erät vain tiistaina ja keskiviikkona oman reissuni vuoksi.