Haaapajärven Lämpö -turnauksen finaali keilattiin sunnuntaina 17.11.
Seitsemän viikon karsinnan aikana finaalipaikkaa kävi jahtaamassa 47 eri keilaajaa, jotka edustivat 12:ta eri seuraa kuuden eri keilailuliiton alueelta. 14 tämänkertaisen 42 jalkaisen rataolosuhteen parhaiten hallinnutta selvisi finaaliin ratkaisemaan lopulliset sijoitukset. Seuroista eniten sai finalisteja sisään Kokkolan CPS, peräti neljä keilaajaa. Oulun OPS ja Nivalan NiKei olivat mukana kolmella keilaajalla ja Haapajärven HaKe kahdella. Yhden keilaajan saivat finaaliin Pyhäjärven SalBow sekä Ylivieskan Star Bo.
Kun karsintaan osallistuu näin paljon eri keilaajia laajalta alueelta, nousee tulostasokin yleensä kovaksi. Niin tälläkin kertaa. Karsinnassa nähtiinkin yksi täydellinen 300:n pisteen sarja, sekä uusi kuuden sarjan halliennätys 1526 (keskiarvo n.254/sarja). Molempien toteutuksesta vastasi OPS:n Matias Luosujärvi. Valtakunnan huipputasolla keilaavalle Matiakselle 300:n pisteen sarja oli uran 19. Myös SalBow:n Mikko Ahola pääsi kiusallisen lähelle, eli viimeisellä heitolla jäi yksi keila pystyyn, ja tuloksena siis 299.
Myös karsinnan muilla kuin kärkisijoilla tehtiin kovia tuloksia. 22 eri keilaajaa ylitti tasoitusellisella tuloksella 1300:n pisteen rajan, jota voidaan pitää kisassa kuin kisassa hyvänä tuloksena. Kuuden sarjan tuloksella finaaliin vaadittiin 1371. Veteraanipaikalle tarvittiin sama 1371, ja cd-luokan paikallekin 1342.
Tarkempaa analyysia karsinnasta, sekä finalisteista voit lukea ennakkojutusta: https://split45.fi/huh-helletta-lampo-turnauksen-karsinnassa/
Finaalin 1.vaiheessa karsinnan sijoilta 3-8, veteraani- ja cd-paikalta, sekä turbosta loppukilpailuun selvinneet keilasivat 4 sarjaa amerikkalaisella pelitavalla. Näistä neljä parasta jatkoi finaalin 2.vaiheeseen, jossa keilattiin kuusi sarjaa amerikkalaisittain. 2.vaiheessa eniten pisteistä kerännyt julistettiin voittajaksi.
Karsinnan perusteella myös finaalista oli lupa odottaa todellista kaatojuhlaa. Ennakkoon ajateltuna huipputulosten tekemistä varjosti pieni mutta. Karsinnan kovimmat tulokset tehtiin pienemmissä kisaerissä, eikä samoissa erissä ollut useita kierrepelaajia. Kun finaalin ratkaisuvaiheessa ”rullaa” tuli radoille huomattavasti lisää, oli olosuhteen muutos hyvin erilainen mihin kukaan oli karsinnassa tottunut.
Eli nyt öljy kului myös huomattavasti ylempää, ja ylhäältä pelaavien iso määrä myös liikutti keskellä olevaa paksuinta öljykakkua enemmän. Tämän pystyi havainnoimaan kisan jälkeen omin silmin. Kun usein karsintaerän jälkeen katsoin rataa keilojen suunnasta, oli yleensä pallojen kuluttama ”kuiva uoma” hieman kakkosmerkin molemmin puolen. Finaalin jälkeen se oli nuolilla noin kolmos- ja nelosmerkin välillä, ja vähän ennen breikkiä levinnyt siitä noin kymmenen riman levyiseksi, jolloin liukuvia rimoja ei juuri järkeville pelilinjoille jäänyt.
Mielenkiintoista oli myös todistaa omin silmin, että talon nopein, eli nelosrata, oli pelattu merkittävästi suorempaan kuin muut, kuten pitääkin. Amerikkalaisessa pelitavassa tämä toki tarkoittaa, että täytyy muistaa rataparin ratojen erot jokaisessa suorituksessa.
Ylhäältä pelaavien ison määrän tuloksena oli siis muutos, johon monen oli todella vaikeaa keksiä järkevää ja riskitöntä pelitapaa loppusarjoissa. Ehkä seuraavalla kerralla, kun finaalissa pelanneen kanssa samaan kisaerään sattuu suorempaan pelaavia alemman keskiarvon keilaajia, he antavatkin näille erityisen lämpimät läpyt: ”kiitos, kun olet avaamassa rataa alhaalta, etkä sotke pelilinjojani”.
Olosuhteen muutos tarkoitti harmillisen usein pitkien kaatojonojen sijaan isoja reikiä kaatojen väliin. Kun Matias Luosujärvi pelasi karsinnassa halliennätyksen, oli kuudessa sarjassa ainoastaan yksi reikä, ja sekin kymppiruudun ylimääräisessä. Finaalin ratkaisuvaiheessa reikiä kertyi Matiakselle peräti 11, joka on auttamatta liikaa voittoa ajatellen. Itseasiassa tuolla reikämäärällä on suoranainen ihme, että hän nousi vielä kärkikamppailuun viiden sarjan jälkeen. Tomas Tissarinen pelasi 1.vaiheen loistavasti puhtaalla keskiarvolla 232, mutta 2.vaiheessa kertyi yhdeksän seiskareikää, jonka täytyy olla jonkinlainen valitettava ennätys. Seiskareikä kun tarkoittaa lähes poikkeuksetta todella vaikeaa paikattavaa.
Kärkikaksikko ei sen sijaan juuri reikiin sortunut. OPS:n Pauli Meriruoko pelasi vähän suorempaa ja simppelimpää linjaa, kuin moni muu, ja tällä kertaa se taisi olla avain voittoon. Toki myös suorittamisen täytyy olla priimaa kukistaakseen näin ison nipun kovia nimiä. Omat linjat toivat haitoiksi vain kaksi reikää, joista toisen Pauli paikkasi, ja toinen tuli viimeisen sarjan kymppiruutuun, jolloin mestaruus oli jo ratkennut hänen edukseen. Kuuteen sarjaan vain kolme tyhjää ruutua, joka on aika paljon vähemmän kuin muilla. Paulin kannalta finaalin sykähdyttävin hetki oli, kun paikkopallosta lohkesi yllättäen iso pala. Pauli piti kuitenkin päänsä kylmänä, ja kuten tuloksesta voi päätellä, lainapallo toimi aivan yhtä hyvin. Eiköhän tämä ollut Paulin ensimmäinen voitto täällä, joten tästä oikein lämpimät onnittelut, ja nyt voi tulla rennosti seuraaviin kisoihin, kun voittopeikko on kukistettu.
Myös toiseksi sijoittunut SalBow:n Mikko Ahola selvisi vähällä reikämäärällä. Neljästä reiästä Mikko paikkasi yhden, ja yksi tuli kymppiruudun toisella heitolla, jolloin vaikutus ei ole niin dramaattinen. Kaatoja Mikko sai tuttuun tapaansa hyvän määrän, mutta tällä kertaa tyhjien määrä oli mestaria huomattavasti suurempi, ja tämä ratkaisi pelin. Viimeisessä sarjassa Mikko ei halunnut enää ottaa riskiä pelipaikan ja välineen suhteen, jolloin kaatojonot jäivät puuttumaan. Menikö tämän ratkaisun myötä voitto, vai pelastuiko kakkossija, sitä emme saa koskaan tietää, ja sehän on urheilun suola. Mikolle myös päivän Fair Play -palkinto, kun antoi pahimman kilpakumppaninsa Paulin käyttää omaa paikkopalloaan tämän oman pallon hajottua. Arvostan!
Päivän positiivisin yllättäjä oli Haapajärven Keilaseuran Antti Isoherranen. Hyvin finaaleihin syttyvä Antti pelasi omalla tasollaan ja ylikin, ja taakse jäi nippu nimiä, joiden kukistamista kelpaa kiikkustuolissa muistella. Kaatomäärissä ja linjavaihtoehdoissa Antti jää vielä hieman kärkipelaajille, mutta toiston ollessa hyvää, pärjää usein keskiarvoaan paremmin finaaleissa. Kakkospaikkaan jäi matkaa vaivaiset kuusi pistettä, joten hampaankoloonkin varmasti jäi, vaikka oli syystäkin itse tyytyväinen päiväänsä. Kymmenen sarjaa 14 pistettä yli oman keskiarvonsa jokaista sarjaa kohti, on huippusuoritus finaalissa.
4.sija Arto Saarilampi Star Bo: Selvisi ykkösvaiheesta jatkoon niukasti kuuden pisteen turvin hyvän viimeisen sarjansa ansiosta. 2.vaiheessa Paulin tapaan suorempaan pelaavana ei joutunut niin suuriin vaikeuksiin kuin moni muu. Hyvää tekemistä koko päivä, ja kakkossijaankin jäi lopulta matkaa vain 13 pistettä. Oli voittotaistossa edellä mainittujen tapaan vielä viimeisen sarjan lopulla, mutta kymppiruudun paha reikä pudotti lopulta neljänneksi.
5.sija Matias Luosujärvi OPS: Päivät eivät ole veljiä. Karsinnassa halliennätys ja 300-sarja, ja edellisen päivän M1 valtakunnansarjassa lohkonsa paras viiden sarjan keskiarvolla 228,60. Ensimmäisen sarjan alkuun neljän jono, jolloin moni jo ajatteli, että jaahas, ei ole kuin hopeaa jaossa. Sitten alkoivat reiät kiusaamaan, ja ensimmäiseen sarjaankin kahdeksalla kaadolla vain 208. Nousi vielä kärkikamppailuun viiden sarjan jälkeen, mutta siitä tuli jälleen reikien pilaama.
6.sija Esa Rantala OPS: 1.vaihe sujui loistavasti puhtaalla keskiarvolla 231. 2.vaihessa missejä tuli liikaa, ja taisi jo hieman välillä turhautua, kun järkeviä pelilinjoja ei tahtonut isoon muutokseen löytyä. Loppu kulki taas hyvin, ja sai nostettua sijoitustaan vielä viimeisessä sarjassa.
7.sija Teemu Isomaa NiKei: 2.vaiheen alku sujui hyvin, mutta isompaan muutokseen ei löytynyt tällä kertaa riittäviä lääkkeitä.
8.sija Tomas Tissarinen CPS: Kuten edellä mainittu, 1.vaihe sujui loistavasti, mutta 2.vaiheessa tuli ongelmia, ja kaatojonot jäivät vähiin. Ei kuitenkaan romahtanut eikä luovuttanut missään vaiheessa, ja päivän huonoinkin sarja oli 180.
9.sija Heikki Pietikäinen HaKe: Jäi vaivaiset kuusi pistettä 2.vaiheen paikasta. Hyvää tasaista tekemistä, ja tutun varmaa paikkaamista, mutta ei keksinyt riittävän hyviä linjoja kaatojonoihin.
10.sija Milla Rusila CPS: Ysilyönti oli ensimmäisessä yhdeksässä ruudussa liian usein lopputulos jatkopaikkaa ajatellen, josta jäi silti vain 13 pistettä. Kymmpiruuduissa kaatomäärä oli 11/12. Perushyvää tekemistä, mutta se pieni napsu jäi puuttumaan. Eiköhän kuulla Millasta vielä lisää, kun saa lisää rutiinia taukonsa jälkeen.
11.sija Antero Erkkilä NiKei: Näyttäviä kaatojonoja, joiden vastapainoksi valitettavan paljon tyhjiä ruutuja. Aivan hyvää tekemistä silti tasoonsa nähden, kun oli pelannut tähän olosuhteeseen vain yhden kisaerän.
12.sija Ari Isomaa NiKei: Kolme sarjaa hyvää tekemistä, mutta viimeinen vesitti tien jatkoon. Voi olla tekniikkavaikeuksien jälkeen kuitenkin tyytyväinen finaalipaikkaan, ja finaalisuoritukseen, vaikka viimeinen sarja varmasti harmittaakin.
13.sija Tomi Keiski CPS: Tomilla ei vain viimeinen keila tippunut tänään. Hyvää tekemistä, ja pallo hyvällä prosentilla taskussa, mutta kaatojonot jäivät nyt liian vähiin. Tyhjät vesittivät loputkin haaveet.
14.sija Jens Englund CPS: Vasta toista kauttaan keilaavalle Jensille on kertynyt jo useampia finaalipaikkoja. Rutiinia ei kuitenkaan ymmärrettävästi ole vielä niin paljon, että pystyisi ”pakon edessä” ja yhdellä lapulla aina huippusuoritukseen. Asenne ja analyysit omasta pelistä tuntuvat olevan kohdillaan, joten eiköhän Jensistäkin kuulla vielä.
Sen verran täytyy vielä sanoa, että vaikka finaalista ei muodostunut varsinaista tulostykitystä, niin 2.vaiheen heikoinkin puhdas keskiarvo oli 191. Eli mitään valtavaa romahdusta ei kukaan kokenut.
Erityismaininta annetaan vielä CPS:n kolmikolle Keiski, Rusila ja Englund, jotka jäivät seuraamaan finaalin 2.vaihetta pitkäksi aikaa putoamisestaan huolimatta. Lähes poikkeuksetta pudonneet poistuvat heti kun mahdollista. Kyllä aina on parempi, että katsomossa on enemmän kuin vähemmän väkeä.
Kiitokset myös muille katsojille, joita oli kauden ennätysmäärä!
Heti tiistaina alkaa kauden isorahaisin turnaus Split45 Champ, jossa pääpalkinto on 500€, sekä himoittu Mestarin pelipaita. Ensimmäisellä viikolla edullisemmat Early Bird -erät, ja viikon parhaalle vielä 20€ lahjakortti! Champin yhteydessä voi pelata myös Heitä Sikaa! -kisaa, josta voi kuitata vielä satkun lisää. Ja vielä toisen satkun ensimmäisestä 300-sarjasta. Champissa tuttuun tapaan myös 45€ lahjakorteilla, sekä parhaiden sarjojen palkinnoilla maustetut SuperPyhät! itsenäisyyspäivänä ja tapaninpäivänä. Tavallisina lauantaina myös Lauantaikuppia ja -lottoa. Ja mitähän vielä… pysykää kuulolla.