Kuvassa viime vuoden Season Openin kolme parasta.
Koska tulevaisuuteen ennustaminen on aina niin vaikeaa, niin aloitetaanpa helpommalla, eli menneisyyteen ennustamalla. Tällä kaudella finaaliennakoissa on nimittäin osio: ”Mutta mitä tapahtui viime vuonna?”
Mutta mitä tapahtui viime vuonna?
Vuoden 2022 Season Openin olosuhde oli 40 jalkainen ABT #2, ja keilaajien syyskunnosta johtuen, tai siitä huolimatta, tulosraja ei noussut päätä huimaavaksi. Kuuden sarjan tuloksella viimeisenä selvitti tiensä finaaliin Niina Koutonen keilaten 1287. Jaksovoitto meni sen sijaan hyvällä 6+6 sarjan tuloksella 2656 Ari Isomaalle. Parhaan kuuden sarjan tuloksen keilasi Tero Koivisto nakutellen 1403. Kahden parhaan sarjan turbosta mentiin finaaliin tuloksilla Eino Raudaskoski 488, ja Jarno Aaltokoski 486. Ylivoimaisesti kovimman turbonoteerauksen teki kuitenkin Tero Koivisto hulppeasti 568. Paikkoextrassa tarkin oli Mauri Isoherranen 35 paikollaan.
Finaaliformaatti oli sama, eli 6 sarjaa AM ja kolmen parhaan pudotuspelit. Päällekkäisyyksien vuoksi finaalia siirrettiin poikkeuksellisesti viikolla, karsinnan päättyessä kuitenkin ennalta ilmoitettuna ajankohtana. Kuuden sarjan osiossa nähtiin tulosiloittelua kahden parhaan osalta, kun Niina Koutonen keilasi 1436 ja Tero Koivisto 1412. Niina oli lunastanut paikkansa finaaliin karsinnan viimeisenä päivänä, saavuttaen viimeisen finaalipaikan. Karsintatuloksella ei ole finaalimenestyksen kannalta muuta merkitystä, kuin että keilaa riittävän hyvin selviytyäkseen finaaliin. Fiksuimmat ottavat oppia karsinnan suorituksesta, ja superfiksut vielä muistavat ne opit järkyttävän kovan finaalipaineenkin alaisina. Kolmannesta pudotuspelipaikasta käytiinkin sitten kovempi kapina, paikan mennessä Ville Kaikkoselle tuloksella 1298. Ensimmäisinä rannalle jäivät Jarno Aaltokoski 1276, Antero Erkkilä 1258 sekä Ari Isomaa 1244.
Ensimmäisessä pudotuspelissä kohtasivat rakkaat viholliset Ville Kaikkonen ja Tero Koivisto. Henkinen sodankäynti lienee alkanut jo tunteja aiemmin, mutta kumpikaan ei ollut tästä murentunut, vaan molemmat keilasivat hyvin. Yhden sarjan peli Kaikkoselle lukemin 255 – 205. Finaalissa kohtasivat siis Ville Kaikkonen ja Niina Koutonen. Henkinen sodankäynti oli hieman laantunut, mutta paino on sanalla hieman. Nähtiin tasokas ja tasainen vääntö, jonka käänsi itselleen Koutonen kahden sarjan lukemin 440 – 425. Kauden avauskilpailun voitto ansaitusti Koutoselle, joka keilasi koko päivän puhtaaksi keskiarvokseen hienon 221,5.
Viime vuoden finalisteista on tämän vuoden finaalissa mukana vain kolme keilaajaa: Antero Erkkilä (viime vuoden 5.), Joni Autio (9.) ja Tomi Fors (10.). Koko viime vuoden kärkikolmikko loistaa poissaolollaan, joten nyt on tilaa uudelle Season Open mestarille.
Mutta mitä tapahtui tämän vuoden karsinnassa?
Otin keilapallon käteeni kahden kuukauden tauon jälkeen, keilasin yhden sarjan vähän yli parin, ja ajattelin että onpa juuri sopivan helppo olosuhde kauden ensimmäiseen kisaan, tulosraja lienee 1350 paikkeilla. No ei mennyt ihan niin, ja tämä ei todellakaan johdu omista keilataidoistani, vaan siitä, että keilasin yksin. Risto Hautakangas olkoon todistajani: hän keilasi useita kertoja treeneissä monta sarjaa parin tuntumaan, mutta kisassa oli tonni tiukassa. Moni kyseli, että miksi tulosraja on niin alhaalla, vaikka olosuhde näyttää paperilla helpolta. Paperilla ei näy yhdenkään heiton vaikutusta olosuhteeseen, kisassa heittoja tulee parhaimmillaan pari sataa per rata. Silmiinpistävää oli myös se, että yleensä kun tulostaso on alhaalla, isommilla tasoituksilla pelaavat pärjäävät suhteessa paremmin. Nyt kuitenkin kuuden sarjan tuloksella selvisi finaaliin vain yksi B-luokan keilaaja, muiden ollessaa A- tai M- luokkaa. Jos lonkalta pitäisi heittää yksi mahdollinen syy, niin heittäisin riittävän ylhäältä pelaamisen etenkin kun olosuhde kuluu.
Olin minä silti ihmeissäni kun ei tulosta meinannut tulla. Paljastettakoon, että jos jokin ei mene niin kuin olen kuvitellut, etsin syitä ensin itsestäni. Tarkistinkin kisan aikana tarpeettoman monta kertaa radanhoitokoneen pesutuloksen ja muun toiminnan, mutta en minä niistä vikaa löytänyt. Täytyy siis sen sijaan myöntää puutteeni olosuhteen vaativuuden arvioinnissa, mutta en toki ollut läheskään ainoa, joka teki samansuuntaisia päätelmiä. Toki täytyy muistaa, että alkuperäiseen olosuhteeseen verrattuna öljymäärä oli huomattavasti pienempi, ja tämähän toki vaikuttaa jonkin verran ideaan, jolla olosuhde on luotu.
Miten sitä kinkkistä olosuhdetta sitten pelattiin? Tulosliuskan perusteella voisi varmaan päätellä, että suurimmaksi osaksi ei ihan optimaalisella tavalla. Vähän täytyy pitää kuitenkin keilaajien puolta, sillä olosuhteen nopea muutos ei ole helpointa handlattavaa juuri alkukaudesta, kun heitto on muutenkin enemmän tai vähemmän hukassa. Eli kun toistaminen on muutenkin vaikeaa, on helpompaa mennä mukavuuslinjoille, jotka eivät tässä olosuhteessa useinkaan toimineet alun jälkeen. Yleisin ilmiö oli, että reunan kuluttua jo lähes puhki, pallo työnnettiin kaikesta huolimatta sinne, ja tuloksena oli joko aivan liian aikaista pallon reagointia, tai pallon ”kuolemista” ja harmaita hiuksia. Alkukaudesta myös monilla paikkopeli hakee vielä parasta teräänsä, ja parin kaadon päälle tulevat tyhjät vesittivät hyvän tuloksen. Tämä on vain mututuntumaa, mutta poikkeuksellisen paljon tehtiin huonoja sarjatuloksia hyvällä kaatomäärällä. Loppukaneettina voidaan sanoa, että olosuhde ei ollut helppo. Suurin osa ei löytänyt tilaa, mutta kuten aina, jotkut kuitenkin löysivät.
Tulipa taas jauhettua 0losuhteesta tarpeettoman paljon, mutta kun se on niin mielenkiintoista.
Finalisteista.
Teemu Isomaa, jaksovoitto 2457: Vuodet vaihtuvat, mutta Season Openin jaksovoittajan sukunimi pysyy samana. Viime vuonna jaksovoiton vei Ari, nyt Teemu. Jaksovoitto tuli Splitin historian vaatimattomimmalla tuloksella, mutta keilailussa ei ole kyse absoluuttisesta tuloksesta, vaan tuloksesta verrattuna muihin. Eka lappu meni haeskellessa, ja toinen sujui jo hyvin. Hyvät mahdollisuudet kärkisijoille kuten aina täällä.
Mikko Ahola 1410: Olipa vakuuttavaa karsintasuorittamista. Omasta mielestään surkeillakin heitoilla lähti vähintään yhdeksän keilaa. Oli viidennessä sarjassa sentään vähän ongelmia, mutta muuten tasku näytti olevan iso ja täynnä kaatoja. Mikko käy täällä harvakseltaan, mutta tulos on yleensä aina hyvä. Yksi voittajasuosikeista, mutta finaalissa ei ole toistaiseksi täällä menestynyt.
Tomas Tissarinen 1339: Viikko sitten perinteisen ja kovatasoisen Kokkolan Venetsiakisan voitto, ja Season Openin viimeisessä karsintalähdössä keilattu uran ensimmäinen täydellinen sarja eivät jätä hirveästi epäselvyyksiä nuoren miehen vireestä. Halli ei ole ihan niin tuttu kuin muutamalle muulle, ja usemman pelaajan aiheuttama isompi muutos voi aiheuttaa myös ongelmia. Pään kestävyydestä olen ainakin vakuuttunut 300-sarjan viimeisen heiton perusteella. Viilipytty ei lämmennyt edes pallon jäätyä jumiin ennen kahdettatoista heittoa. Tämä on hyvä ominaisuus, jos selviää pudotuspeleihin saakka.
Tomi Fors 1329: Löysi muihin nähden poikkeuksellisen paljon tilaa, ja pystyi käyttämään sen myös hyväkseen. Itselleni jäi vähän sellainen fiilis, että mikäli kyseessä ei olisi ollut kauden ensimmäinen kisasuoritus, tulos olisi alkanut ainakin numeroilla 1 ja 4. Keskittyminen taisi muutenkin herpaantua lopussa, kun finaalitulos vaikutti jo varmalta. Hyvä osoitus siitä, miten helppoa kaikki voi olla, kun tulee vaan keilaamaan, eikä puristamaan väkisin finaalitulosta. Eiköhän viime vuoden kymppisija ainakin parane.
Antero Erkkilä 1306: Antero on ollut vireessä. Keilasi täällä hyvän tuloksen, ja naapurissa Pyhäsalmessa huipputuloksen. Parhaimmillaan tehokasta tekemistä, eikä linjoja välttämättä tarvitse muuttaa niin radikaalisti kuin monen muun. Huippupäivänä mihin vain.
Joni Autio 1283: On saanut pitkiä jonojakin, mutta ehkä hieman työlästä on ollut tuloksen saaminen. Jos ihan mössöksi pelataan, niin työmiehet palkitaan, mutta muussa tapauksessa pitäisi pallon liukuakin jossain vaiheessa.
Juho Vuoppola 1279: Sai moneen muuhun verrattuna hyvän tuloksen SuperSunnuntaihin, ja ansaitun finaalipaikan. Nousevia kykyjä, ja taitoa on riittävästi. Kokemattomuus tämän hallin finaaleista pudottaa odotuksia hieman. Täällä öljyrannun ja kuivan raja on todella radikaali. Mutta eivätkös nämä nykynuoret ole sellaisia, että eivät juurikaan piittaa vanhojen kubbejen odotuksista?
Veli-Matti Tissarinen 1267: Kokemustahan ei ole se, että tietää kaikesta kaiken, vaan se, että osaa keilata varmuuden vuoksi pinnan yli finaalirajan. Oli kiva nähdä Vimmi keilaamassa täällä pitkästä aikaa, ja kiva nähdä, että myös hän joutui välillä painimaan tiukkuuden kanssa. Kuten karsintatulos osoittaa, ei ollut aivan yksinkertaista myöskään kokeneelle ja taitavalle keilaajalle. Toki tuntuma ei vaivojen vuoksi ollut paras mahdollinen, mutta tässä vaiheessa syksyä ei toki kukaan ole huippukunnossa.
Juha-Matti Salmela turbo 478: 16 sarjaa harjoittelua, ja kaksi tosissaan. Sehän riittää kun on tarpeeksi itseluottamusta. Tavallaan näytöt eivät riitä ennakkosuosikkien joukkoon, mutta eihän sitä tiedä mihin yltää kun pääsi parin makuun.
Tarmo Liimatainen turbo 476: Ennen kaikkea olen iloinen, että Tarmo on uskaltanut pelata riittävän ylhäältä saaden pitkiä kaatojonoja, ja tehnyt tällä pelitavalla ratkaisevan eron rannalle jääneisiin. Välillä linja tosin menee jo liiankin ylös, jolloin ei enää lämäse. Paikkoextran voittajana paikkopeli on kunnossa, joten jos olisin Tarmo, lähtisin jahtaamaan kaatojonoja pienellä riskillä ja herkillä muutoksilla.
Onnea ja menestystä kaikille tasapuolisesti! Nykyäänhän saa tulla myös katsomaan keilafinaaleja, joten tervetuloa myös faneille! Pienen katsomon vuoksi banderollit on jätettävä kotiin.