Sisu-yrittäjän arkea 8/7: epilogi

4. – 10.12.2021
työtunteja keilahallilla: 53h + ajatustyö muualla: ??h
askelia: 112 193 (k.a. 16 028/vrk)
energiankulutus: 20 756 kcal (k.a. 2965 kcal/vrk)
juoksukilometrit: 40,7 km
kävelykilometrit: en laske

Se, että seitsemänosaisessa sarjassa on kahdeksaskin osa, kuvastaa hyvin yrittäjän arkea. Aina tulee eteen jotain ylimääräisiä liikkuvia osia. Aina jokin rikkoo rytmin juuri kun pääsit vauhtiin. Ikinä päivä ei mene täysin niinkuin olit suunnitellut. Se on toisaalta yksi elementti, joka tekee yrittäjyydestä kiehtovaa. Sopeudu, jousta, mukaudu. En viihtyisi työssä, jossa päivät olisivat samanlaisia. Tai en tiedä, viihtyykö kukaan. Mutta pidän vaihtelusta myös silloin, kun se tarkoittaa ongelmanratkaisua. Silloin ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin ongelmaan, kaikki muu häviää. Kun alat korjaamaan konetta, vaikka ei ole mitään käsitystä miten se korjataan. Mutta kun onnistut, on tunne hieno. Ratkaisit ongelman, selviydyit kohti seuraavaa ongelmaa.

En tiedä johtuuko se kymmenen vuoden uinninvalvojan taustastani, mutta havainnoin koko ajan ympäristöäni tarpeettomankin paljon. Se on hyvä ominaisuus silloin, kun ehdin korjaamaan konehäiriötä erikoisen äänen perusteella jo ennenkuin asiakas edes huomaa, että koneessa on häiriö. Se on huono ominaisuus silloin, kun yritän tehdä jotain luovaa, ja ajatukseni keskeytyvät pienestäkin häiriöstä, joka ei edes vaadi huomiotani.

Helpoin ratkaisu olisi tietysti se, että kaikki luova työ tapahtuisi keilahallin aukiolon ulkopuolella. Mutta se hämärtäisi työn ja vapaa-ajan rajaa entisestään. Yritän olla siitä tarkka, sillä olen aiemmassa työssäni stressin ja palautumisen parissa nähnyt, mitä työn ja vapaa-ajan sekoittuminen aiheuttaa. Sanotaan siitä sen verran, että ei mitään hyvää. Harkitsen silti vakavasti, että tekisin silloin tällöin markkinointityötä kotonakin. Sillä ajatuksia ja suunnitelmia kehkeytyy jokatapauksessa koko ajan, ja kun ne jäävät vain ajatuksiin, ne unohtuvat eikä niistä ei tule mitään valmista. Mainoksia ja uutiskirjeitä on jäänyt yrityksen alusta saakka liikaa tekemättä.

Tein syksyllä päätöksen, että yritän pitää sekä sunnuntaina, että maanantaina keilahallin suljettuna myös sesongin aikana. Aikaisemmin halli oli kiinni vain sunnuntaisin. Paitsi silloin kun oli finaali, SuperSunnuntai, tai jotain muuta erityistä. Silloin vapaapäivä jäi viikosta puuttumaan, ja välillä saattoi kertyä useampikin viikko ilman vapaapäivää. Se laskee jo työtehoa jonkin verran. Tämä vaikuttaa etenkin luovuuttaa vaativiin hommiin. Yhden vapaapäivän aikana ei myöskään tahdo päästä irti työasioista. Kun huomaat viikonloppuiltana ajattelevasi, että eipä viimeiselle tunnille tulisi ketään, että pääsisi jo kotiin, olet ainakin tilapäisessä ylikuormitustilassa. Sitä tapahtuu onneksi enää harvoin. Yrittäjän ikiaikainen dilemma: toivoakko pitkiä vai lyhyitä työviikkoja? Ensimmäinen tuo rahaa kassaan, jälkimmäinen edistää hyvinvointiasi.

On ollut siis hyvä päätös pitää keilahalli kiinni kahtena päivänä viikossa, tämä on nostanut virkeyttä ja työtehoa. Harvoin olen silti pystynyt olemaan pois hallilta molempina päivinä. Maanantaisin on ollut usein esim. koululaisryhmiä tai Oura-sormusten toimittamista, jota teen aiemmalle työnantajalleni ostotyönä. Maanantai-illat on kuitenkin ollut vapaana, ja lisännyt yhteistä aikaa vaimon kanssa. Olemme muuten juuri päinvastaisessa rytmissä, eli vaimon työpäivä alkaa aamulla, ja minun loppuu vasta illalla. Maanantai-illat ovatkin olleet yhteisten lamppulenkkien aikaa.

”Älä ota stressiä asioista, joille et voi mitään.” Se on hyvä neuvo, mutta ei päde yrittäjyyteen. Sillä kaikki on omissa käsissäsi. No okei, veroihin ei voi vaikuttaa. Mutta kaikkeen muuhun. Esimerkiksi tämä korona. Äkkiä voisi ajatella, että sille ei voi mitään. No itse taudille ei voikkaan, mutta yrittäjän omissa käsissä on, miten siitä selviytyy. Aina on mahdollista muuttaa liiketoimintaa niin, ettei ole pelkkien paikalla käyvien asiakkaiden varassa. Tai tiedottaa ja mainostaa niin, että selviää ainakin mahdollisimman vähillä menetyksillä. Ja aina sen voisi tehdä paremmin, mitä nyt teet. Sopeudu, jousta, mukaudu.

Vaikeissa olosuhteissa saan irti täyden potentiaalini. Helpossa paikassa sluibaan ja laiskistun. Jos minut tiputetaan helikopterista Siperiaan, selviydyn. Jos minut tiputetaan paratiisisaarelle, tylsistyn. Tämä selittänee osin myös ultrajuoksuhulluuteni.

Pitkät ja kiireiset työpäivät eivät ole raskainta yrittäjyydessä, vaan se kun päivystät tyhjää keilahallia ja tiedät, että kulut juoksevat. Mutta pahinta on loputon tekemättömien asioiden lista. Sitä täytyy oppia sietämään, ja varsinkin yrittäjyyden alussa se on vaikeaa. Täytyy sietää sitä, että PITÄISI saada aikaan kaikenlaista, mutta et ehdi tai yksinkertaisesti jaksa. Tekemistä on aina enemmän kuin aikaa tai virtaa. Olet kuin lastenlaulun muurahainen joka rakentaa ja rakentaa, mutta ei saa koskaan valmiiksi.

Havahduin eräänä päivänä siihen, että kuuliaisena poikana minusta on tullut täysin kotikasvatukseni tulos. Ennen eläkepäiviään isällä oli pieni maatila, ja äiti kävi muissa töissä. Kotona vitsailtiin, että äidin töissäkäynnin ansiosta isällä oli vara harrastaa maatilayrittämistä. Rahaa ei ollut rutkasti, mutta en koskaan ajatellut, että minulta olisi puuttunut jotain. Päinvastoin. Urheiluharrastuksiin kuskattiin ja välineitä ostettiin. Jälkikäteen ajateltuna en tiedä miten vanhempani saivat kaiken pyörimään. Nyt korona-aikaan vaimollani on onneksi ollut töitä, että minulla on ollut vara harrastaa yrittämistä.

En ole koskaan ollut erityisen kunnianhimoinen. Vaadin kyllä itseltäni paljon, ja haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Mutta en ole koskaan ollut hyvä unelmoimaan, ja olen ollut tyytyväinen vähään. Arvostan enemmän sitä, että minusta on mukava lähteä töihin, kuin sitä, onko asemani korkea tai palkkapussi muhkea.

Olen yrittäjä, jolla on peukalo keskellä kämmentä, eikä ymmärrä koneista mitään. Mutta silti korjaan ja säädän koneita viikottain. Olen yrittäjä, joka järjestää liian isopalkintoisen kisan liian pienessä keilahallissa. Vaikka se tarkoittaa enemmän työtä isommalla riskillä, eikä se tuota sen enempää kuin pieni kisa. Olen yrittäjä, joka ei ymmärrä somen viehätystä. Ja silti olen päivittänyt kanaviani nyt yli viikon putkeen, ja muutenkin säännöllisesti. Yrittäminen kannattaa perustaa omille vahvuusalueille, mutta olla silti valmis menemään niillekin alueille, joissa olet surkea.

Yrittäminen ei ole vaikeaa, onnistuminen voi olla.