Kevään KOMEetta -keilakilpailun finaali käytiin sunnuntaina 23.5.2021. Alkukilpailun ja finaalin formaatti oli tällä kertaa erilainen kuin aiemmissa kilpailuissa. Alkukilpailussa keilattiin 4+4 sarjaa, ja jaksovoittoon vaadittiin 4+4+4:n sarjan tulos. Karsinnalla oli tällä kertaa enemmän painoarvoa, sillä jaksovoiton tai karsinnan ykköstilan myötä tie finaalin kuuden parhaan joukkoon oli jo selvä. Myönnän, että formaatti suosi hieman paikallisia, mutta en ole siitä pahoillani. Kaksi kolmesta suoraan kuuden parhaan joukkoon selvinneestä lähialueen keilaajasta oli lopputuloksissa kolmen parhaan joukossa, joten millään onnenkantamoisilla he eivät olleet paikkaansa lunastaneet.
Olosuhde osoittautui jopa ennakoitua mielenkiintoisemmaksi. Kun kuuden viikon kilpailun ensimmäiseen erään keilataan neljän sarjan halliennätys, ajattelet, että olosuhde on ”liian helppo”, ja tulostaso nousee tavallisen kilpakeilaajan tavoittamattomiin. Toisin kuitenkin kävi. Karsinnan taso oli hyvä, mutta finaaliin selvisi lopulta myös isommilla tasoituksilla keilaavia. Erityisen mielenkiintoiseksi olosuhteen teki hämmästyttävän nopea muutos. Paljon öljyä keskellä, ja melko jyrkkä öljyvallin raja aiheuttivat sen, että olosuhde muuttui todella nopeasti. Suomeksi sanottuna niin nopeasti, että moni keilaaja oli muutoksen suhteen aina askeleen jäljessä. Muutokseen vaikutti lisäksi tavallista voimakkaammin se, miten pelattiin. Taskuun palloa ei ollut kovin vaikeaa saada, vaikka olosuhde muuttuikin. Viimeisen keilan kaataminen muodostui monelle ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi finaalipaikan kannalta.
Koko kilpailun kohokohta nähtiin heti ensimmäisenä kilpailupäivänä, kun Tero Kivelä rikkoi ties kuinka vanhan Pekka Kiviojan neljän sarjan halliennätyksen. Uusi amerikkalaisen pelitavan ennätys kirjataan nyt lukemin 1002, eli huikeat 250,5 pistettä sarjaa kohti.
Osin epävarman koronavirustilanteen vuoksi finaaliformaatista oli tehty sellainen, että kerrallaan keilaamassa oli vain kuusi henkilöä. Katsojiakaan ei vielä uskallettu ottaa finaalitapahtumaan. Pelin henki oli koko päivän sama: kuusi pelaajaa keilaa neljä sarjaa, kolme lähtee kotiin, ja kolme jatkaa. Tällä tavalla jatkettiin kolmen erän ajan, ja viimeisen erän tulokset ratkaisivat voittajan. Alkukilpailun menestyksen mukaan keilaaja hyppäsi peliin mukaan 1.- 2.- tai vasta 3.-vaiheessa.
Ensimmäinen vaihe oli tulostasoltaan kovin. Viimeisellä oljenkorrella, eli viimeisen karsintalähdön kahdella viimeisellä sarjalla finaaliin selvinnyt Oulun OPS:n Ville Kaikkonen oli tämän osion paras todella kovalla tuloksella 948 (k.a.237). Ylivieskan Star Bo:n Timo Koutonen ei jäänyt paljon huonommaksi tuloksella 946. Kolmantena jatkoon kiihtyvällä tulostasolla keilannut Haapajärven HaKe:n Mauri Isoherranen tuloksella 872. Nivalan NiKei:n Tero Koivisto keilasi hienosti 857 (puhdas keskiarvo 210), mutta tämä ei kovatasoisessa finaalissa riittänyt jatkoon. HaKe:n Juha-Matti Salmela ja Pasi Arvola keilasivat myös hyvät tulokset 843 ja 816, mutta nämä riittivät vain viimeisiin palkintorahoihin.
Ensimmäisen ja toisen vaiheen välissä ei tehty radanhoitoa, ja tämä vaikutti ymmärrettävästi tulostasoon. Näin kuluneilla radoilla ei ollut kukaan joutunut keilaamaan karsinnassa, ja täytyy myöntää, että tämän vaiheen jälkeen keilaradan perät olivat lähes yhtä öljyvanaa. Mutta kyllä sieltä kuiviakin rimoja löytyi. Ei niinkään yllättävää, että maajoukkuetason keilaaja Teemu Putkisto (Bay Lahti) löysi välineen ja linjan josta sai perättäisiä kaatoja. Tarkkudellaan ja varmuudellaan Teemu ei tarvinnut isoa pelialuetta, vaan nakutti tarkasti siihen, mistä pallo toimi. Myös Mauri Isoherranen oli saanut ensimmäisellä sessiolla koneensa käyntiin, ja keilasi upeasti 888 selviten kirkkaasti jatkoon. Kolmantena jatkoon OPS:n Esa Rantala, joka kävi tiukan taiston Timo Koutosen kanssa tuloksin 848 ja 832.
Ennen viimeistä vaihetta tehtiin radanhoito, ja tulostason nousua odotettiin. Ensimmäinen sarja mentiin vielä tasaisissa merkeissä Teemu Putkiston 244, Esa Rantalan 244, Tero Kivelän 236 ja Antero Erkkilän 229 (NiKei Nivala) aloittaessa vahvasti. Tämän jälkeen ei ollut epäselvyyttä, kenen komeetta loisti kirkkaimmin keväisellä taivaalla. Teemu Putkisto keilasi toiseen sarjaan 279 (11 kaatoa), ja meni menojaan. Lopulta eroa seuraavaan kertyi 104 pistettä, joka on neljän sarjan kilpailuun luokkaa ”murskavoitto”.
Seuraavista sijoista käytiin sen sijaan ankara taisto. Pisimmän korren veti Antero Erkkilä keräten hyvällä loppujonolla 864 pistettä. Seuraava sija oli vieläkin tiukemmassa vaatien Tero Kivelältä viimeiseen ruutuun kaksi kaatoa. Viimeisen sarjan takellellen aloittanut Kivelä sai vaadittavat kaadot ja nousi kolmanneksi tuloksella 833. Neljänneksi sijoittui ainoana koko päivän uurastanut Mauri Isoherranen 825, ja viidenneksi Esa Rantala 824. Finaalin kuudenneksi sijoittui karsinnassa useita hyviä tuloksia tehnyt Antti Isoherranen (HaKe Haapajärvi), joka ei ymmärrettävästi ollut kiireiseen kevätaikaan parhaimmillaan. Antista kuullaan jatkossa vielä varmasti paljon myös keilarintamalla, sillä keilalisenssi on vasta reilun vuoden vanha. Tässä kisassa Antti löysi omasta mielestäni eniten pelialuetta kaikista kisaan osallistuneista. Tämä tietää väistämättä hyvää jatkoa keilauralla.