Haapajärven pieneen keilahalliin mahtuu iso kisa ja isoja tuloksia.
Split45 Champia on keilattu nyt viisi viikkoa, ja tulostaso alkaa tiivistymään. Lähialueen keilaajat ovat tehneet pohjille kovia tuloksia, ja kilpailun loppuvaiheessa aletaan mittaamaan, miten tulokset kestävät kauempaa tulevien rynnistyksen. Samalla tietysti jo aiemmin käyneet puolustavat asemiaan, ja moni onkin pikkuhiljaa parantanut päästessään yhä paremmin kiinni olosuhteeseen. Tämä onkin kilpailunjohtajan, ja keilailua rakastavan näkökulmasta herkullisinta aikaa, kun päästään vertailemaan ”omien” ja enimmäkseen muualla keilaavien tasoa ja tekemistä.
Olosuhde on palvellut (tai rankaissut) kuten ennakkoon oli ajateltukin. Suomen talven sääkään ei ole yllättänyt, vaan melko tasaisena pysynyt ulkolämpötila ja kosteus ovat pitäneet myös olosuhteen hyvin samanlaisena kisan alusta saakka. Pienenpieniä päiväkohtaisia eroja tetenkin on, ja niihin täytyy mukautua. Erästä hallimestaria lainatakseni: ”Niin kauan kun ei keilata tyhjiössä, olosuhde ei voi olla prikulleen samanlainen joka päivä.” Ja kuten vainoharhaisemmat nyt ehkä ajattelevat, en yritä tällä selitellä ratakoneen epäsäännöllistä toimintaa, tai rataelementtien liikkumista. Kuten viime finaalipäivänä paikalla olleet ehkä muistavat, puhun hyvin avoimesti ja mielelläni radanhoitoon liittyvistä asioista, ja yritän näin osaltani poistaa siihen liittyvää ylimääräistä mystiikkaa, joka elää lähinnä vääriin asioihin keskittyvän keilaajan mielessä.
Olosuhde on siis pitkä. Yksi ominaisuus Haapajärven hallissa on mielestäni ylitse muiden. Kitkainen laminaatti yhdistettynä tiukkaan pesuun saa aikaan sen, että myös vähemmän pyörittävät pystyvät pelaamaan ”kuvan mukaisesti”. Näin kädettömänä tuupparina on tullut aktiiviaikana kierrettyä monessa hallissa, jossa ei vaan omalla kädellä voinut pelata sieltä mistä oikeasti pitäisi. Tämä oli turhauttavaa. Pidän siis siitä, että jokainen voi pelata sieltä mistää pitää, jos vain uskaltaa. Tämä on nimittäin ilmiö johon törmää yllättävän usein: pitäisi pelata kolmosmerkin päältä, mutta niin ylhäältä pelaaminen alkaa huimaamaan sen verran voimakkaasti, että ei tule mitään. Siis vaikka pelaisikin oikeasta paikasta, niin kun ei luota pallon reaktioon, tuloksena on huonoja keilaheittoja, ja sitten valutaan taas turvallisesti alas pelaamaan ja ihmettelemään.
Lauantaina 19.12. saapui odotettu isku Oulun suunnalta. Iskujoukko oli vain kolmen keilaajan kokoinen, mutta kaikki keilasivat kiinni finaalipaikkaan.
Juuri edellisenä päivänä juttelimme Kivelän Teron kanssa siitä, että ihme on kun kukaan ei ole vielä tehnyt 300-sarjaa kisaan. Pitkiä kaatojonoja ja kovia tuloksia on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin. Lauantain aamulähdön ensimmäisen sarjan aikana tunne voimistui entisestään: OPS:n Valtter Verronen ja Mika Saarikivi nakuttelivat kaatoja toisensa perään. Mika karahti karille kymppiruudun toisella heitolla aloittaen kuitekin ”mukiinmenevästi” 289. Valtter pääsi vielä askeleen pidemmälle. Viimeinenkin heitto oli vähintäänkin mukiinmenevä, mutta seiskakeila jäi pystyyn, ja sarjan tulos se inhottava 299. Katso viimeinen heitto tästä.
Valtterin seuraava sarja sujui myös jouhevasti ja tuloksena 248. Palatessaan takaisin aloitusradalle, ei ”trebasta” tarvinut enää haaveillakaan. Suurien vaikeuksien ja usean pallonvaihdon jälkeen puolustusvoitto 208 ja unelma hyvästä tuloksesta pysyi elossa. Seuraavassa sarjassa kepit olivat jälleen nöyriä, ja tuloksena huippusarja 267. Aloitusrata tuotti kuitenkin jälleen suuria vaikeuksia. Tässä vaiheessa tuli mieleeni, että mitäköhän kaikkea Valtter oli mielessään manannut yhden keilan jäädessä pystyyn ensimmäisessä sarjassa. Tuntui, että tällä radalla mikään ratkaisu ei ollut enää oikea. Ammattimiehen varmuudella ja reikäjonot välttäen sarjaan kuitenkin 209 pistettä, ja ainakin finaalipaikka näytti olevan jo plakkarissa.
Tässä vaiheessa huikkasin Valtterille, että myös Teemu Putkiston halliennätys 1480 oli vielä mahdollista pistää uusiksi. Teemu keilasi tuon tuloksen viime vuoden Champissa 30.11.2019. Tuon halliennätyksen päälle ei siis ollut ehtinyt muodostua lähellekkään yhtä paksua pölykerrosta, kuin edellisen, joka oli Juha Määttäsen nimissä sen verran kaukaa, että kukaan ei ole toistaiseksi muistanut milloin se tehtiin. Tiukillehan se meinasi mennä, mutta alun ja lopun hyvät kaatojonot toivat sarjaan 267 pistettä, ja kuuteen sarjaan 1498 (k.a.249,67).
Verrosen vanavedessä myös Mika Saarikivi teki huipputuloksen 1432 (k.a.238,67). Toiseen lappuun Mika sai vielä 1366, ja on näillä tuloksilla tällä hetkellä kiinni 2.jakson voitossa. Kolmas OPS:n keilaaja Esa Rantala keilasi myös molemmat laput yli 1300:n pisteen ja on paremmalla tuloksella 1351 tällä hetkellä myös kiinni finaalipaikassa. Lauantain toisesta lähdöstä finaalipaikkaan kiinni myös Haapajärven Antti Isoherranen tuloksella 1331.
Sen verran oli kova keilalauantai, että nyt otamme vähän lepoa, ja palaamme keilailun pariin tapaninpäivänä. 2.jakso päättyy SuperSunnuntaihin 27.12. ja kilpailun viimeiset karsintaerät keilataan tiistaina 5.1. klo 16.00 ja 18.30. Finaali loppiaisena 6.1. klo 12.00 alkaen.
Suurensuuret onnittelut Valtterille halliennätyksestä, ja kiitokset jälleen todella mukavasta kisapäivästä kaikille!