Tärkeimmät asiat ensin.

Itsenäisyyspäivän tienoilla päästin ilmoille jonkin asteisen hätähuudon huolestani kilpakeilailua kohtaan. (Voit lukea jutun tästä) Käsittelin aihetta omasta näkövinkkelistäni, koska asiantuntemukseni ei riitä puhumaan koko keilailun, tai kaikkien keilahalliyrittäjien puolesta. Huoleni koskee kuitenkin koko lajin tulevaisuutta, vaikka oma kädenjälkeni on niin suuressa kokonaisuudessa mitättömän pieni. Tämä ei ollut se tärkein asia. Se, että minä valitan jostain, on ennemminkin arkipäivää. 😀

Tärkein asia on se, että huoleni otettiin vakavasti, ja tartuttiin talkoisiin. Lähialueen keilaajat osoittivat, että kilpakeilailulle on täälläkin paikkansa, ja sitä halutaan kannattaa. Itseasiassa muutos kilpailuerien täyttöasteessa oli niin suuri, että useamman kerran luulin olevani jonkin toisen hallin varaussivustolla, kun lähdöt olivat täynnä keilaajia päivä toisensa jälkeen. Erityiskiitos on annettava Nivalan Keilaajille, joiden osuus kaikista suorituksista oli häkellyttävän suuri, vaikka tämä ei ole heidän kotihallinsa. Toki myös moni Haapajärven oma keilaaja, ja useampi kauempaa matkustanut kantoivat enemmänkin kuin oman kortensa kekoon. Nöyrä ja niin suuri kiitos, kuin tämän kokoisesta kaverista lähtee!

Se, onko tämän kokoisessa hallissa järkevää järjestää tämän kokoista kisaa, on sitten toinen tarina, sillä nyt jäi tunne, että tulijoita olisi monin paikoin ollut huomattavasti enemmän kuin paikkoja erissä. Esimerkiksi SuperSunnuntait ja viimeisen karsintapäivän erät tulivat niin hyvissä ajoin täyteen, että varmasti joitain halukkaita jäi rannallekin. Suoritusmäärä oli kuitenkin huomattavasti pelättyä suurempi. Ja olipa mahtavaa olla pitkästä aikaa töissä keilahallissa, jossa etenkin karsinnan loppuvaiheessa lähes jokainen päivä huipentui täyteen kilpailuerään. On niitä vaan aina niin mielenkiintoista seurata, vaikka jokunen on jo tullut nähtyäkin. Viimeisen kahden viikon aikana tuli 88 suoritusta, vaikka yksi täysi erä jouduttiin perumaankin.

Olosuhde ei ollut helppo, mutta antoi mahdollisuuden monella pelitavalla. Finaalista rannalle jääneet kaatuivat pääsääntöisesti yhteen tai kahteen huonoon sarjaan, kun kärsivällisyys ei riittänyt pelata omilla vahvuuksilla, ja kaikenlaista himmeliä alkoi jäämään. Olosuhde oli siinä mielessä kaikille sopiva, että tulostaso ei karannut ”tavallisenkaan keilaajan” ulottumattomiin. Hyvää keskittymistä, ja hyvää suoritusta se vaati, ja tulee vaatimaan myös finaalissa. Huolimattomilla vedoilla löydät vaikeuksia.

Champin pokaaliin on nelivuotisen historian aikana kirjattu vain kaksi nimeä: ensin Simon Tissarinen kaksi kertaa, sitten Ville Kaikkonen kaksi kertaa. Tämän vuoden finaalissa ei ole kumpikaan paikalla.

Sitten lisätietoa pääosan esittäjistä.

Teemu Isomaa 1.jakson voitto 2661: Teemu iski oikeaoppisesti silloin, kun laput olivat halpoja, ja moni keilaaja vielä ihmetteli, että miten tätä olosuhdetta pitäisi lähestyä. Hyvät laput 1. SuperSunnuntaina riittivät sekä päivän parhaan sarjan 45€ lahjakorttiin, että suoraan finaalin II-vaiheeseen. Olosuhde on tuosta pakkasten myötä jonkin verran napakoitunut, joten aiempiin askelmerkkeihin täytyy ottaa luultavasti jonkin verran ”tuulikorjausta”.

Tomi Fors 2.jakson voitto 2778: 1.SuperSunnuntai meni opetellessa olosuhdetta, mutta toisessa kaikki oli melkein liiankin helppoa. ”Vain” reilun sadan pisteen jaksovoitto selittyy sillä, että omienkin sanojensa mukaan, toisen lapun loppu meni lekkeriksi, kun homma oli jo varhain selvä. Karsinnan parasta kuuden sarjan tulosta 1422 ei ole finaalissa enää niin helppoa toteuttaa, kun radalle tulee lisää rullaa, ja ylipäätään pelaajia. Tämän hallin edellisen finaalin voitto osoitti, että konsteja löytyy ahtaisiinkin paikkoihin, kun päivä on oikea.

Timo Koutonen 3.jakson voitto 2713: Olipa hienoa pelaamista karsinnan viimeisenä päivänä! Päivän molemmat laput 1332 ja 1381 olisivat riittäneet finaaliin. Jälkimmäisen lapun kaltaiset ensimmäiset kolme sarjaa (760) voisivat lyödä jo postileiman finaalivoittoon, ja liimat suuhun muille. Sitä ei ole tietysti ihan yksinkertaista toistaa. Jännä nähdä, mitä tapahtuu, jos vaihtaa palloa taas heti kuuden sarjan jälkeen. Edellinen vaihdos tuotti 19 kaatoa kahteen pallonvaihdon jälkeiseen sarjaan.

Valtter Verronen 1401: Todella vakuuttava karsinta. Joko nyt..?

Tomi Nikula 1397: Tomille on hyviä, kohtalaisia ja huonoja uutisia. Koska kuitenkin toivotte niin, aloitetaan huonoista. Huonot uutiset ovat, että kun lähdössä oli useita suht. samalla tavalla pelaavia, kaadot olivat tiukassa. Kohtalaiset uutiset ovat, että vaikka kaadot olivat tiukassa, sai hyvällä paikkopelillä pelastettua ok tuloksen. Hyvät uutiset ovat, että kelin sopivasti auetessa pystyy pelaamaan toisen lapun kaltaisen kovan tuloksen, joka riittää pitkälle.

Antti Isomaa 1375: Neljästä lapusta kolme hyvää, ja paras finaalia edeltävänä päivänä. Ei kuulosta hassummalta Antin kannalta. Pystyi pelaamaan jälleen suorempaan kuin moni muu, josta voi olla ainakin alussa hyötyä. Loppuun täytyy sitten keksiä vielä jotain, sillä muutosta tulee nyt huomattavasti enemmän.

Hannu Nissinen 1356: Yhdellä lapulla finaalin selviäminen juuri tässä kisassa on kunnioitettava suoritus. Täytyy myöntää, etten tiedä mitä konsteja Hannun takataskusta löytyy, mutta varmaa on se, ettei yksi konsti riitä. Jokatapauksessa simppeli ja reipas heitto sopii tälle alustalle.

Ari Isomaa 1341: Pari hyvää, ja pari heikompaa lappua alla. Pikkulinnut eivät ole kertoneet päivän kunnosta, mutta parhaimmillaan ollessaan varteenotettava tekijä. Pallot ovat menneet koko kauden täällä hienosti, mutta tämä olosuhde ei anna anteeksi epävarmuustekijöiden kertautumista. Tämän hallin edellisessä kisassa jopa voitto oli hyvällä loppukirillä lähellä.

Teemu Huhtala 1337: Pakkasen jo alunperin tiukkaan laminaattiin tuoma lisänapakkuus ei välttämättä ole juuri Teemun mieleen. Viimeistä edeltävänä karsintapäivänä kuitenkin kelpo suoritus, joten konsteja tuntuisi löytyvän myös tähän. Teemulle täytyy nostaa korkealle hattua asenteesta lajia kohtaan. Kun fysiikka ei enää sallinut keilaamista oikealta puolelta, Teemu vaihtoi vasemmalle, ja pärjää kisoissa edelleen. Rakkautta lajiin puhtaimmillaan!

Tuomo Impola 1330: Viime aikoina ainakin täällä melko vaihtelevasti esiintynyt Tuomo sai karsinnasta jackpotin: 300-sarja yli 12 vuoden tauon jälkeen, ja finaalipaikka Champiin. Ja kuten somessa olevalta videolta näkyy, viimeiset kolme kaatoa olivat todella hyviä. Kun nyt hattua alettiin nostelemaan, niin kerrotaan myös Tuomosta yksi fakta, jota moni ei tiedä. Kuljetusalan yrittäjänä Tuomo halusi sponsoroida vuoden 2019 Champia, joka mahdollisti kovan palkintotason. Mitään mainoshyötyä yrityksensä tuskin sai, vaikka nimi kisajulisteessa olikin. Rakkaudesta lajiin tämäkin! Ja selvyyden vuoksi: tämän vuoden finaalipaikka ei ole ostettu vaan ansaittu.

Joni Autio 1325: Ei ole toistaiseksi saanut parhaalla tavalla kiinni tästä olosuhteesta. Nyt on kuitenkin uutta palloa kavalkadissa, ja ratojen kuluminen voi olla jopa eduksi. Pakkasen napakoittava vaikutus voi myös suosia.

Sami Hietala 1315: Sami on keilannut huippusarjoja, ja sitten ei niin huippusarjoja. Yksi niistä, jonka liian huonot huonoimmat sarjat melkein pudottivat finaalista. Mutta parhaimmillaan keilat lentävät kauas, ja monta kertaa peräkkäin. Edelleen ehkä täytyy olla sitä mieltä, että ajoissa tehty muutos on avain onneen. Tämän hallin viime finaalissa viimeinen sarja oli reilusti porukan paras (257), joten ei homma konsteista jää kiinni.

Tero Koivisto turbo 492: Splitin kestomenestyjän trendi on ollut vähän alaspäin viime aikoina, mutta potentiaalia löytyy. Maanisen flown päälle saadessaan Teroa on a) mahdotonta pysäyttää b) mahdotonta puhutella c) mahdotonta saada pois keila-alueelta, koska hän ei tiedosta, että kisa on loppunut d) mahdotonta saada palkintokuviin, koska hän ei tiedä monesko oli. Vaikka tulokset eivät tähän kisaan ole olleet Teromaisia, niin eihän sitä tiedä, vaikka viimeisen karsintapäivän kokeilut olisivat tuoneet puuttuvan aseen.

Pekka Ahveninen turbo 460: Parhaimmillaan Pekan keilaaminen on niin hienon näköistä. Vaikka pallo ei mene lujaa, keilat lähtevät kerralla, ja tämän näkee jo sielunsa silmin pallon breikatessa oikealla etäisyydellä. Pystyy myös toistamaan tämän todella monta kertaa. Ainoa ongelma on ollut muutosten tekeminen niin, että viimeinenkin keppi lähtisi. Karsinnassa yritystä oli ehkä välillä jo liikaa, mutta finaalissa sopivan rento tekeminen voisi viedä korkeallekin.

Olen nyt neljä vuotta ihmetellyt, miksi muuten yleensä hyväntuulisista keilaajista vain viisi tervehtii minua finaalipäivänä, ja muut vilkuilevat muualle. Luulen nyt tietäväni tämän johtuvan finaaliveikkauksestani, joten jätän sen tällä kertaa väliin.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!