Finaalijuttu on luotu tekoälyllä eri versioita yhdistelemällä.

Champ-finaali loppiaisena: Terrain opetti nöyryyttä (ja Verronen opetti muille mestaruuden anatomiaa)

Kahdeksannen Split45 Champin finaali oli juuri sellainen kuin ennakossa maalattiin: muutoksia tarvitaan, epävarmuutta pitää sietää ja jonkun täytyy lopussa olla sinut pelinsä kanssa. Ja koska elämä rakastaa hyviä käsikirjoituksia, myös ennakkoveikkaus “kolme erottuu ratkaisuvaiheessa” osui turhankin hyvin.

I‑vaihe: neljä lippua jatkoon, muille lämmin kahvi (ja kylmä totuus)

Sarja 1 – Rantala avaa hanat

Ja peli käyntiin! Ensimmäisen sarjan jälkeen taululla komeilee Esa Rantala 247, ja avaus on juuri sellainen “minä en tullut tänne käymään” -ilmoitus. Takana kyttää Timo Koutonen 230 – ero 17.

Sarja 2 – Koutonen ottaa komennon

Toinen sarja ja nyt vaihtuu kärki: Koutonen pistää 249, ja kahden sarjan jälkeen hän johtaa yhteistuloksella 479. Autio pysyy mukana (444) ja Rantala on edelleen kuvassa, vaikka sarja kaksi oli hänelle selvästi haastavampi (167). Tässä vaiheessa tunnelma on: “ei se yks sarja tapa, mutta se kyllä puree.”

Sarja 3 – Koutonen jahtaa, Tissarinen hiipii rinnalle

Kolmannen sarjan jälkeen Koutonen on yhä kärjessä 674, mutta nyt on se urheiluhetki: Veli‑Matti Tissarinen on noussut aivan kantaan – 672, vain 2 pistettä perässä. Tää on se kohta finaalissa, jossa katsomo hiljenee ja keilaaja alkaa kuulla omat ajatuksensa. (Se ei ole aina hyvä merkki.)

Sarja 4 – Tissarinen iskee ohi

Neljäs sarja, ja nyt ratkaistaan jatkopaikat. Tissarinen tulee loppuun vahvasti ja ottaa I‑vaiheen voiton yhteistuloksella 907. Rantala on kakkonen 885. Autio (859) ja Koutonen (858) ottavat viimeiset jatkopaikat.

Ja tässä kohtaa se ensimmäinen “au…”: Heikki Pietikäinen 831, eli 27 pistettä jatkosta. Tässä finaaliformaatissa se on käytännössä yksi väärään aikaan tullut heikompi jakso, ja se riittää.

I‑vaiheessa (4 sarjaa AM) jatkoon menivät:

  • Veli‑Matti Tissarinen 907
  • Esa Rantala 885
  • Joni Autio 859
  • Timo Koutonen 858

Heikki Pietikäinen jäi ensimmäiseksi rannalle tuloksella 831, eli –27 jatkosta. Se on juuri se kuuluisa “yksi ruutu liikaa, yksi päätös myöhässä” -tarina, joita Champ rakastaa kirjoittaa.

Päivän pääkuva: 9 pisteen mestaruusdraama

Nyt mukaan tulevat suoraan II‑vaiheeseen päässeet nimet, ja pelaajamäärä tekee sen minkä ennakossa luvattiin: muutos tulee, ja epävarmuutta on pakko sietää. Sitten katsotaan, kuka on sinut pelinsä kanssa.

Sarja 1 – JP Koivisto avaa kovaa

Ensimmäinen sarja ja Jukka‑Pekka Koivisto 247! Se on vahva startti ja kahden kärjessä. Perässä Ville Kaikkonen 235 (ero 12). Lähtö on terävä, ei tunnustelua.

Sarja 1 jälkeen

  1. Jukka‑Pekka Koivisto 247 (±0)
  2. Ville Kaikkonen 235 (–12)
  3. Veli‑Matti Tissarinen 226 (–21)

Sarja 2 – Veli‑Matti Tissarinen ottaa “isännän otteen”

Toinen sarja ja iso käännös: Veli‑Matti Tissarinen 258, ja kahden sarjan jälkeen hän johtaa yhteistuloksella 484. Verronen on aivan tuntumassa 478 (ero 6). Tässä kohtaa finaali näyttää siltä, että “I‑vaiheen ykkönen jatkaa siitä mihin jäi”.

Sarja 2 jälkeen

  1. Veli‑Matti Tissarinen 484 (±0)
  2. Valtter Verronen 478 (–6)
  3. Jukka‑Pekka Koivisto 461 (-23)

Sarja 3 – Verronen ja Tissarinen rinnakkain, nyt se alkaa

Kolmas sarja ja tässä on urheilua: Verronen nousee johtoon – 706 – ja Tissarinen on yksi piste perässä – 705. Yksi piste! Tässä kohtaa jokainen paikko on jo pieni pudotuspelin arvoinen.

Sarja 3 jälkeen

  1. Valtter Verronen 706 (±0)
  2. Veli‑Matti Tissarinen 705 (–1)
  3. Ville Kaikkonen 679 (-27)

Sarja 4 – Kaikkonen ja Koivisto kiilaavat keulille

Ville Kaikkonen painaa 253 ja ottaa kärkipaikan neljän sarjan jälkeen yhteensä 932. Tero Koivisto on toisena 922 (ero 10). Tämä on se kohta, jossa finaali menee “taktisesta” ihan puhtaasti “tulokselliseksi”: nyt ei enää riitä olla mukana, nyt pitää lyödä.

Sarja 4 jälkeen

  1. Ville Kaikkonen 932 (±0)
  2. Tero Koivisto 922 (–10)
  3. Veli‑Matti Tissarinen 898 (–34)

Sarja 5 – Koivisto iskee ja menee kärkeen

Viides sarja ja Koivisto jatkaa painetta: hän ottaa kärjen yhteistuloksella 1154. Kaikkonen seuraa 1136 (ero 18). Tässä kohtaa taulu sanoo ääneen sen mitä keilaaja tuntee: “hyvä, mutta ei vielä.”

Sarja 5 jälkeen

  1. Tero Koivisto 1154 (±0)
  2. Ville Kaikkonen 1136 (–18)
  3. Valtter Verronen 1121 (–33)

Sarja 6 – Verronen vetää maaliin: mestaruus 9 pisteellä

Kuudes sarja ja nyt mennään loppusuoralle. Verronen tulee ohi ja vie mestaruuden 1364:llä. Kaikkonen jää 1355:een – 9 pistettä eroa. Koivisto kolmantena 1343 – 21 pistettä kärjestä.

Tämä on juuri se finaalipäivän urheilullinen ydin: Verronen ei voittanut siksi, että jokainen sarja oli täydellinen, vaan siksi, että kun sekaan mahtui notkahdus (esim. 181), hän ei lähtenyt hajoamaan – hän palasi.

Sarja 6 (lopputulos)

  1. Valtter Verronen 1364 (±0)
  2. Ville Kaikkonen 1355 (–9)
  3. Tero Koivisto 1343 (–21)

Kärkikolmikon erot olivat siis 9 ja 21 pistettä, eli mestaruus ei ratkennut “yhdellä säkällä”, vaan sillä, kuka piti paketin kasassa silloin kun jonkun muun pakka alkoi lepattaa.

Ja jos joku kaipasi päivän ilotulitusta: Sami Hietalan 272 oli finaalin kovin yksittäinen sarja II‑vaiheessa. Se oli sellainen sarja, jonka jälkeen moni ajattelee: “Ai näinkin voi tehdä”, ja heti perään: “Miksi minä en tee noin?”

🥇 Valtter Verronen (OPS) – viilipyttynä mestariksi

Vaikka sekaan osui matalampi sarja (181), pakka ei levinnyt. Ja kun pakka ei leviä, jollain toisella se yleensä leviää.
Tämä oli mestaruus, jossa ei tarvittu ilotulitteita joka sarjaan – riitti, että pää pysyi kasassa. Verronen ei alkanut neuvotella keilojen kanssa eikä lähettää Terrainille palautelomaketta. Hän vain palasi peliin ja voitti 1364:llä. Tämä oli mestaruus, jossa pää oli yhtä tärkeä kuin pallo.

🥈 Ville Kaikkonen (BC016) – uljas musta laukusta, hopea kaulaan

Hopea 1355 ja ero mestariin vain 9 pistettä. Se on sellainen ero, että sitä ei tee mieli laskea ääneen, koska se kuulostaa loukkaukselta luonnonlakeja kohtaan. Ville oli juuri sellainen “en tee tästä numeroa” -keilaaja… joka tekee kuitenkin tulosta.

🥉 Tero Koivisto (NiKei) – flow löytyi, ja riitti pronssille

Pronssi 1343 ja se kuuluisa “Tero-sarja” löytyi keskeltä: 261. Flow löytyi kyllä, mutta loppuun jäi pieni notkahdus, ja ero mestariin venyi 21 pisteeseen. Koivisto teki sen mitä tekee usein: löytää tavan nousta mitalille, vaikka peli ei olisi koko ajan käsissä.

4) Jukka‑Pekka Koivisto (Jämi) – ”hyvä” riitti tänään neljänneksi

Juice oli hyvä, mutta kärjen kolmen miehen vauhti oli tänään eri maailmasta. 1274 ja 4. sija, eli “lähellä muttei ihan karkeloissa”. Nelossija on finaalissa se sijoitus, jossa hymy on aito… ja samalla vähän väkinäinen. Se kuuluu lajiin. Tämä oli semmoinen finaali, jossa nelossija tuntuu samaan aikaan hyvältä ja ärsyttävältä.

5) Veli‑Matti Tissarinen (CPS) – turbo-mies avasi kovaa, ratkaisussa jäi viidenneksi

I‑vaiheen ykkönen 907 oli vakuuttava aloitus, mutta II‑vaiheessa sijoitus oli 5. (1271).
Tämä oli “puolikas mestaritarina”: alku oli rautaa, ratkaisussa muut löysivät vielä yhden lisäruuvin.

6) Sami Hietala (BC Liike) – päivän kovin sarja, mutta Champ ei maksa yhdestä runosta

Tämä oli “katto on taivaassa” -päivä: 272, päivän kovin sarja II‑vaiheessa. Mutta kokonaisuus jäi kuudenneksi: 1210.
Champin opetus: yksi megasarja on hieno – mutta mitali vaatii useamman megaminuutin.

7) Esa Rantala (OPS) – karsinnan hyvä vire näkyi, ratkaisussa kaatojaksot jäi lyhyiksi

I‑vaiheesta jatkoon vahvasti 885, mutta II‑vaiheessa 1174 ja 7. Hyvä perussuoritus – mutta kärkikolmikko vaati tänään sen yhden ylimääräisen kaatojunan, joka ei nyt tullut asemalle.

8) Joni Autio (HaKe) – finaalien vakioasiakas, tänään ei tullut VIP-lippua kärkeen

Jatkoon I‑vaiheesta 859, ratkaisussa 1173 ja 8. Autio teki sen mitä Autio tekee: pelaa itsensä finaaleihin. Mutta tänään kärki oli niin kova, että Autio joutui tyytymään “hyvään” – ja Champissa se on joskus se julmin sana.

9) Timo Koutonen (Star Bo) – portista sisään, mutta ratkaisussa jäi kyydistä

I‑vaiheen neljäs 858. II‑vaiheessa 1142 ja 9.
Timo oli se mies, joka selvisi portista sisään – mutta sisällä oli jo täysi härkälauma.

10) Ari Isomaa (NiKei) – jokeri jäi nyt pakkaan

Nyt ei tullut nappipäivää, vaan enemmänkin “penkille istuminen ja nyökkäys”: 1124 ja 10. Jokeri ei kadonnut mihinkään – se vain jäi tällä kertaa käyttämättä.

11) Heikki Pietikäinen (HaKe) – jymypaukku jäi piippuun 27 pisteen päähän

Paukku oli lähellä. 831 jäi jatkosta –27, mutta yksittäisistä sarjoista löytyi päivän kovin I‑vaiheen sarja: 253.
Tässä oli sitä Champin traagis-kaunista dynamiikkaa: voit keilata vaiheen parhaan sarjan ja silti jäädä ulos.

12) Antti Isoherranen (HaKe) – ehjä peli jäi nyt löytymättä

Tällä kertaa rönsyjä oli liikaa tai ehjyyttä liian vähän: 774 ja 12.
Mutta ennakon henki pätee: kun ehjä peli löytyy, tämä nimi ei jää taka-alalle.

13) Albin Rudbäck (Drott) – hieno tekniikka, mutta Champ ei anna ensikertalaisalennusta

Tänään portti ei auennut: 745 ja 13.
Champ on siitä epäreilu, että se kohtelee kaikkia tasapuolisesti – myös ensikertalaisia.

14) Kaarlo Kekkonen (IiBo) – tällä kertaa ei riittänyt, mutta finaalipaikka on jo tarina

Nyt tuli vaikeampi päivä: 614 ja 14.
Finaalikokemus kuitenkin jää – ja se on valuuttaa, jota ei saa ostettua proshopista.

Tänä vuonna Champissä oli taas järkeä: suoritusmäärä kasvoi, henki palasi, ja olosuhde oli reilu mutta vaativa. Se näkyi finaalissakin: ei tullut “helppoja kruunuja”, vaan mestaruus vaati muutoksia, mielenhallintaa ja kuuden sarjan tekemistä – ja lopulta sen otti se, joka oli sinut pelinsä kanssa silloin kun muilla vähän kiristi.