Mikäli et vielä ole lukenut finaaliennakkoa, kannattaa tutustua ensin siihen: https://split45.fi/kenen-esitys-kelpaa-broadwaylle/
Split45 Winter Challenge finaali keilattiin sunnuntaina 20.2. Kuuden viikon karsinnasta oli selvinnyt finaaliin 10 tämän olosuhteen parhaiten taitanutta keilaajaa. 37 jalan ja ison öljymäärän yhdistelmä oli lannistanut monet yrittäjät. Finaalista ulosjääneillä jäi liian usein avausheitosta puuttumaan se viimeisen keilan kaataminen. Hieman erikoisen pistelaskutavan vuoksi, keilailussa yhdeksän tai kymmenen keilan kaatamisen ero on huomattavasti suurempi kuin yksi piste.
Karsimassa kävi 43 eri keilaajaa. Osa totesi jo tullessaan, että lyhyt olosuhde ei suosi. ”Yllättäen” nämä keilaajat eivät saaneet hyvää tulosta. Jos olet jo etukäteen keksinyt tekosyyn omasta mielestäsi todennäköisesti tulevalle heikolle tulokselle, on äärimmäisen epätodennäköistä, että saat hyvän tuloksen. Sisäinen puhe, itseluottamus, kyky hiljentää negatiiviset ajatukset. Niillä voitetaan keilakisoja, ei etukäteen negatiivisin ajatuksin paikalle tulemalla. Taitoa, olosuhteen ja muutoksen hallintaa, sekä oikeita pelivälineitä tarvitaan tietysti myös. Usein nämä seikat varmistavat vain hyvän karsintatuloksen, mutta eivät takaa mitään finaalissa.
Finaalissa kaikki keilasivat kuusi sarjaa, ja kolme parasta ratkoivat mitalien värit pudotuspeleissä. Ensimmäinen sarja mentiin melko tunnustelevissa merkeissä. Niina Koutonen 244 ja Tomi Fors 242 erottuivat hieman muista. Muiden sarjat jäivät pikkupareiksi tai alle, joka oli hieman yllättävää, sillä itse odotin alkuun isoja sarjoja.
Toisessa sarjassa Niina Koutonen lisäsi johtoaan keilaamalla 242. Teemu Isomaa kohensi asemiaan 233 tuloksella. Tero Kivelä heräsi finaaliin tehden 226, ja Ville Kaikkonen vieläkin ennakko-odotuksiin nähden vaatimattoman 225.
Kolmannen sarjan alku näytti siltä, että nyt tehdään kovia tuloksia. Sellaisen teki kuitenkin vain Joni Autio keilaamalla koko päivän isoimman sarjan 271. Muille pikkupareja tai alle. Kuuden sarjan kisassa yllättävän usein kolmannen sarjan aikana ajatus karkaa siihen, mitä tänään voisi saada. Puoliväli, tähän iso sarja niin olen parilla, yliyrittäminen, huono sarja, masentuminen. Tai jos osaat hiljentää negatiiviset ajatukset, voi suunta olla ylöspäin.
Neljännessä sarjassa Tomi Fors otti niskalenkin muista keilaamalla 246. Ville Kaikkonen ilmoitti halukkuutensa pudotuspeleihin samalla tuloksella. Tero Kivelä aloitti nousunsa keilaamalla 232. Niina Koutosen 221 nosti hänet takaisin pudotuspelikahinoihin.
Viides sarja oli monelle se kaikista vaikein. Olosuhde oli muuttunut radikaalisti, ja uusia keinoja oli löydettävä. Parhaan sarjan keilasi Tero Koivisto 239. Tero Kivelä jatkoi vahvaa nousuaan tuloksella 232, ja Teemu Isomaa nosti osakkeitaan 230-sarjallaan, ilmoittautuen samalla mukaan taisteluun pudotuspelipaikoista.
Ennen tämän vaiheen viimeistä sarjaa, oli käytännössä seitsemällä keilaajalla vielä mahdollisuudet pudotuspeleihin. Joni Autio teki kaikkensa, ja 251 siivitti hänet niin lähelle pudotuspelipaikkaa kuin se on mahdollista. Hän keilasi nimittäin saman tuloksen 1261 kuin Ville Kaikkonen. Pienempien tasoituspisteiden vuoksi Ville meni jatkoon ja Joni katsomoon. Ensimmäisen vaiheen voittoon keilasi Tomi Fors tuloksella 1333. Toisena oli tässä vaiheessa Tero Kivelä keilattuaan 1306.
Ensimmäisessä pudotuspelissä kohtasivat Ville Kaikkonen ja Tero Kivelä. Tästä ottelusta ei muodostunut spektaakkelia, sillä Ville ei löytänyt lääkkeitä kuluneeseen olosuhteeseen, Teron paukutellessa kaatoja hyvään tahtiin. Sarja Terolle luvuin 231-157.
Finaali alkoi samoissa merkeissä. Tero jatkoi todella kovalla tasolla keilaten ensimmäiseen sarjaan 239. Tomi Fors oli suurissa vaikeuksissa, eikä löytänyt loogista pelilinjaa jääden tulokseen 169. Toiseen sarjaan Tomi löysi kassistaan oikean pelivälineen, ja lopulta peli meni kuitenkin jännäksi. Tero antoi hyvän alun jälkeen hieman siimaa tekemällä tyhjän, mutta keilasi lopun todella hyvin, eikä Tomin 258 riittänyt saavuttamaan etumatkaa. Finaali Terolle lukemin 450-427.
Finaalitapahtuma oli mielestäni poikkeuksellisen rento ja mukava. Vaikka olosuhde muuttui rajusti, en muista kuulleeni yhtään voimakasta kirosanaa. Hiljaa mielessä, tai kohtalaisen hiljaa ääneenkin niitä varmasti pääsi, mutta keila-alueella säilyi koko ajan hyvä henki.
Olosuhteen muutos oli ennakoitu, mutta kuitenkaan juuri tuollaiseksi muuttunutta olosuhdetta ei ollut kukaan päässyt harjoittelemaan. Tero Kivelä hyötyi kärkinimistä selvästi eniten muutoksesta, sillä hän pystyi pelaamaan jopa simppelimmin, mitä enemmän kulkeumaa tuli. Liikkumalla oikealle, kun pudotuspelivastustajat joutuivat liikkumaan vasemmalle, ja kohtaamaan poikittaisella pallonliikkeellä enemmän arvaamattomia rimoja. Tämä ei toki tarkoita sitä, että keilaaminen kulkeumaan olisi helppoa. Tero kuitenkin luotti omaan pelitapaansa, ja keilasi koko päivänä vain yhden sarjan alle 200 pisteen. Todella ansaittu voitto, ja tuntuu varmasti hyvältä, kun ei ole ehtinyt paljon keilaamaan.
Ennakossa puhuttiin paljon oikeista ratkaisuista, kun olosuhde muuttuu. Tämän suhteen suurin osa finalisteista oli oikealla sivulla. Osaa varmasti kuitenkin jää harmittamaan liian myöhään tehty muutos, joka vei mahdollisesti pudotuspelipaikan, tai jopa mestaruuden. Jossittelu on keilailun suola, vaikka välillä se syövyttää liian syvälle.
Erikoismaininta täytyy antaa Eino Raudaskoskelle. Vaikka peli ei tällä kertaa riittänyt lähellekkään pudotuspelipaikkaa, niin yleisöä sykähdytti kovasti 4-6-7-9 sekä 4-10 paikot.
Hyvän Tuulen turnaus alkaa heti tiistaina 22.2.