Split45 Winter Challenge -keilafinaali pelattiin sunnuntaina 21.2.2021.
Karsintaan saatiin suorituksia todella hyvä määrä, ja osin sen myötä tulostaso nousi kovaksi. Karsinnassa oli edustettuna 15 eri seuraa, ja finaalissa eri seuroja oli edustettuna 7. Tämäkin kisa houkutteli keilaajia laajalta alueelta pieneen Haapajärven keilahalliin.
Ennenkuin haukutte minua huonoksi asiantuntijaksi (lue ennakkojuttu), haluan ilmoittaa, että olen mielelläni väärässä. Mitä järkeä finaaleja olisi pelata, jos joku tietäisi lopputulokset etukäteen? Mitä järkeä olisi osallistua finaaliin, jos tietäisi tulokset etukäteen? Keilailussa, ja urheilussa ylipäätään, parasta ovat yllätykset. Niitä kansa janoaa. Tällä kertaa yllätys oli teekaupungin näkökulmasta paras mahdollinen.
On pakko myöntää, että kierrehirmut onnistuivat hämäämään minua karsinnassa. Vanha perustotuus on, että lyhyellä radanhoidolla suoraan pelaavat pärjäävät, ja kierteellä pelaavat ovat vaikeuksissa. Vain kaksi kahden käden keilaajaa selvisi finaaliin, mutta tekivät sen niin vakuuttavasti, että heille oli pakko povata menestystä. Nostin omaan kärkikolmikkooni myös yhden käden keilaajista eniten ”mutkaa” pelaavan. Veikkasin vanhoja totuuksia vastaan, ja sain todeta, että vanha totuus on paljon viisaampi kuin pussillinen uusia ajatuksia. Loppuottelussa kohtasivat kaksi suoralla linjalla pelaavaa keilaajaa.
Usein finaalien ennakkopuheissa kuuluu sanoa, että kaikilla on mahdollisuus voittoon, vaikka oikeasti suurin osa uskoo kovien olevan kovia. Keilailussa finalistien tasoero tulee yleensä esiin tärkeän paikan tullen, ja etenkin jos pelataan useampia sarjoja. Tällä kertaa voin ylpeänä sanoa, että jokaisella finalistilla oli aito mahdollisuus pudotuspeleihin (3 parasta), ja voittoon saakka. Tässä perustelut sijoituksen kera.
10. Jukka Tanjunen: Ensimmäisen sarjan jälkeen toisena, ja kolmen parhaan sarjan keskiarvo 232,67. Pohti itsekin, että ensimmäinen sarja oli ”liian kova”. Odotusten noustessa keilaamisesta tulee usein yliyrittävää. Tämä on todella tyypillinen ilmiö keilailussa, ja lopputulos on yleensä muuta kuin toivottu.
9. Valtter Verronen: Kahden ensimmäisen sarjan jälkeen tulos 491. En tiedä karkasiko ajatus jo halliennätykseen (joka itsellänikin kävi mielessä), mutta sen jälkeen nähtiin jotain, jota ei ole todella pitkään aikaan nähty, eikä luultavasti tulla näkemään. Kolmanteen sarjaan kolme missiä ja kaksi reikää. Sarjan tulos käsittämätön 139 ja tästä Valtter ei enää toipunut.
8. Jarmo Ukkonen: Kolmen parhaan sarjan keskiarvo 236. Sai lopussa hyvän draivin päälle, mutta sitten vain se viimeinen keila ei tippunut.
7. Mauri Isoherranen: Roikkui koko kisan aivan kärjen tuntumassa, ja oli vielä ennen viimeistä sarjaa neljäntenä. Puristus ei aivan riittänyt loppuun saakka.
6. Pasi Tossavainen: Kolmen ensimmäisen sarjan keskiarvo 232,33. Ei saanut ihan karsinnan kaltaista draivia päälle. Paikkohousuista homma ei kuitenkaan jäänyt kiinni.
5. Tero Mikkonen: 3/4 rataparin keskiarvo 250, mutta jostain syystä 1/2 ratapari tuotti ongelmia, joita ei karsinnassa ollut. Oli kolmantena ennen viimeistä sarjaa, mutta viimeinen sarja oli vaikea kuten monella muullakin.
4. Tero Kivelä: Aloitti hyvillä pikkupareilla, mutta neljäs sarja oli katastrofi. Nousi kahdella viimeisellä sarjalla (k.a. 252,5) vielä 11:n pisteen päähän pudotuspeleistä.
3. Esa Rantala: Ensimmäisen sarjan pikkuparin jälkeen neljä sarjaa todella kovaa jälkeä keskiarvolla 250,25. Sitten olosuhteen muutokset eivät olleet enää hallinnassa, ja loppu oli tervanjuontia. Hieno kolmas sija silti.
2. Tomi Nikula: Aloitti huimasti 260, mutta vaipui sitten kolmen sarjan ajaksi tuloslistan häntäpäähän. Kun moni alkoi hyytymään loppua kohti, takoi kahteen viimeiseen sarjaan 496 (k.a. 248) ja nousi pudotuspeleihin. Löi pudotuspelin 1.kierroksella Rantalan hyvällä tuloksella 221. Ei löytänyt kaatojyvää finaalin ensimmäisessä sarjassa. Teki toiseen sarjaan huiman 261, mutta tämä riitti vain kisan toiseen sijaan.
1. Joni Autio: Tasaisen varmaa suorittamista koko päivän. Kahdeksaan sarjaan vain neljä tyhjää, ja lisäksi pitkiä kaatojonoja. Paras sarja puhtaana 279, eli yksi paikko ja 11 kaatoa. Kokosi hienosti itsensä pudotuspelihin, vaikka I-vaiheen kolme viimeistä sarjaa olivat kolme huonointa.
Koska olen niin kiitollinen kilpakeilaajien tuesta, tällä kertaa jaettiin myös ylimääräisiä palkintoja.
Palloarvonta (yli oman keskiarvon ilman finaalitulosta): Eino Raudaskoski
Pipo (palloarvonnan lucky looser): Esa Rantala
Pallonpuhdistussäämiskä (eniten suorituksia ilman finaalipaikkaa): Pekka Ahveninen, Antero Erkkilä
Ilmainen kisalappu Talviturnaukseen (karsinnan 9. ja 11. sija): Tomi Fors, Juha-Matti Salmela
Limppari (nopein kisalähtö 58min): Jarmo Ukkonen, Jarmo Impola
Haapajärven Talviturnaus alkaa heti 23.2. ja kisalähdöt ovat varattavissa https://www.varaavuoro.com/competitions