Haapajärven Talviturnauksen finaali keilattiin 2.Pääsiäispäivänä 5.4. Split45:ssä. Finaalin lähtökohdat olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset, sillä kahdentoista finalistin joukossa oli edustettuna peräti seitsemän eri seuraa. Finalistien kirjo oli maantieteellisesti lähes laajin mahdollinen, sillä keilaajia oli mukana Turusta Rovaniemelle. Jos et vielä ole lukenut finaaliennakkoa, kannattaa lukea se ensin.
Jo kuuden viikon karsinta oli mielenkiintoinen. Haastavampi olosuhde laittoi keilaajat toden teolla koetukselle. Osalle tarkkuutta vaativa olosuhde ei aiheuttanut suuria ongelmia, toisille taas väärien ratkaisujen myötä tulos saattoi jäädä huomattavasti keskiarvoa matalammalle. Haastavammassa olosuhteessa, jonka reuna ei ”palauta” niin hyvin kuin yleensä, voi keilaajan päässä tapahtua kärjistäen kaksi asiaa:
1) Yrität etsiä palloa, pyörintää ja paikkaa, joilla saat helposti kaatoja. Teet tätä kolme sarjaa, ja turhaudut siihen, ettet ole saanut yhtään helppoa kaatoa. Tuloksesi jää reilusti alle keskiarvon.
2) Koska tiedät olosuhteen vaativan tarkkaa pelaamista ja hyvää toistoa, keskityt jokaiseen avausheittoosi enemmän kuin helpoilla olosuhteilla. Tuloksesi kipuaa haastavasta olosuhteesta huolimatta reilusti yli keskiarvosi, olet kehittänyt itseäsi keilaajana, ja parhaimmillaan saavuttanut finaalipaikan.
Tässä piilee myös yksi finaalin ratkaisutekijä, mutta siitä lisää hieman myöhemmin.
Koronavirustilanne loi tällekin kilpailulle synkän varjon, ja etenkin kisan alkupuoliskon aikana mietin lähes joka päivä, pitäisikö kisa keskeyttää. Jopa keilahallin aukiolo oli välillä vaakalaudalla, mutta loppujen lopuksi kisa saatiin vietyä läpi turvallisesti ja kunnialla. Kilpailun alkupuolella osallistujia oli poikkeuksellisen vähän, mutta pääsiäisviikon peräti yhdeksän kilpailulähtöä ja 58 suoritusta tuottivat lopulta olosuhteisiin nähden erittäin hyvän suoritusmäärän.
Himoittua täydellistä 300-sarjaa ei kilpailussa nähty, mutta peräti kolme 299 -tulosta, vieläpä viiden päivän sisään. Yhden kepin päähän täydellisestä sarjasta pääsivät Marko Saarni (uralla 24 300-sarjaa), Valtter Verronen (uralla 14 300-sarjaa) sekä finaalissa Tero Koivisto (ei 300-sarjoja). Kaikkien kolmen viimeinenkin suoritus oli potentiaalinen kaatoheitto, mutta pystyyn jäi Markolla 10-keila, Valtterilla 7-keila ja Terolla 8-keila. Videokuvaa tulossa someen myöhemmin.
Finaali oli ladattu siis kovalla kalustolla, ja tulostasosta odotettiin hyvää haastavasta olosuhteesta huolimatta. Suurimmalla osalla totuus oli kuitenkin toinen. Kuten ennakkojutussa jo hieman arvailin, finaalissa olosuhteen muutos oli erilainen, ja etenkin 1.vaiheessa nopeampi, koska keilaajia oli 3/rata.
Varmasti muutkin olivat asiaa ennakkoon miettineet, mutta tässä pelissä Turun Urheiluliiton Marko Saarni veti pisimmän korren. Hän ei ollut alkuunkaan tyytyväinen karsinnan kolmanneksi parhaaseen tulokseen 1350, vaan tiesi, että finaalissa täytyy pelata eri tavalla voittaakseen. Marko tiesi mitä pitää muuttaa, osasi toteuttaa sen, ja oli ylivoimainen finaalissa. Ajattelemalla jo etukäteen, että karsinnan pelitavalla ei voi voittaa, hän oli ”viikon” edellä niitä, jotka huomasivat sen vasta finaalin aikana. Finaalipelin aikana asioiden muuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin etukäteen.
Yksi Saarnin voiton salaisuuksista oli reiättömyys, joka tietysti on myös seurausta hyvistä peräkkäisistä suorituksista. Kymmenneen sarjaan Markolle tuli vain neljä reikää, kun esimerkiksi toiseksi sijoittuneelle Valtter Verroselle 14, ja kolmoselle Simon Tissariselle 12.
Kaikenkaikkiaan finaali oli erittäin mielenkiintoinen juuri siitä syystä, että tilanteet vaihtelivat nopeasti lähes kaikkien kohdatessa vaikeuksia jossain kohtaa. Finaalin tunnelma oli myös todella hyvä, ja kilpakavereita tsempattiin vilpittömästi hyvistä suorituksista. Päänsisäisiä kirosanoja oli toki useinkin aistittavissa, mutta ilmoille niitä ei päästetty.
En käy tässä kilpailun vaiheita sen enempää läpi numeroiden valossa, sillä ne löytyvät tuloslistoilta.
Sain tämän kilpailun aikana useampia todella mukavia uusia tuttavuuksia, ja oma keilailumaailmani avartui jälleen hieman. Erityiskiitos Tero Virtaselle Facebook live-lähetyksestä.
Seuraava, todennäköisesti kauden viimeinen virallinen kilpailu alkaa 12.4.