Split45 Champin karsinta on päättynyt, ja parhaiten esiintyneet kohtaavat sunnuntain kaksivaiheisessa finaalissa klo 12 alkaen.
Mutta mitä tapahtui viime vuonna?
Viime vuoden olosuhde oli haastava, ja nähtiin yllätyksiä niin karsinnassa kuin finaalissakin. Mestariksi keilasi finaalissa hienosti hermonsa hallinnut Risto Hautakangas. Toinen oli Markku Pietikäinen ja kolmas Tarmo Liimatainen. Kärkikolmikko mahtui 17 pisteen sisään. Viime vuoden finalisteista on tällä kertaa mukana Jukka Tanjunen, Antti Isoherranen, Teemu Isomaa, Tero Koivisto ja Niina Koutonen.
Viime vuoden finaaliennakon voit lukea tästä.
Viime vuoden finaalijutun voit lukea tästä.
Mutta mitä tapahtui tämän vuoden karsinnassa?
Tulostaso nousi ennennäkemättömän korkealle Splitin historiassa. Nelirataisessa pienen paikkakunnan hallissa suoritusmäärät eivät ole päätähuimaavia, mutta finaaliin vaadittiin silti ison maailman lukemia. Pauli Meriruoko ja Esa Rantala jäivät rannalle tuloksilla 1403 ja 1398. En olisi Haapajärvelle tullessani uskonut, että tuollaisilla tuloksilla joku kaunis päivä ei pääse täällä finaaliin, mutta niin siinä nyt sitten kävi. Kisan järjestäjän kannalta valitettavasti osaa keilaajista tulostaso ilmeisesti huimasi niin paljon, että he valitsivat jäädä kotiin, ja säästää paukkunsa seuraaviin kisoihin.
Suoritusmäärä jäikin Champin historian toiseksi huonoimmaksi. Etenkin vähän kauempaa tulevat valitsivat usein kotinsa lämmön Champin kisaerän sijaan, ja eri keilaajien määrä jäi huomattavan pieneksi. Tämä on toisaalta ymmärrettävää. Jos pitää ajaa pidempi matka semivieraaseen halliin, ja keilata oma ennätys finaaliin päästäkseen, usko ymmärrettävästi loppuu helposti kesken. Ja loppuu se välillä korkeammalla keskiarvolla pelaaviltakin, joille oli lisäksi tarjolla samaan aikaan huomattavasti isompiakin kisoja.
Toisaalta en ole itse startannut polkujuoksukisaan koskaan menestys tai palkinnot mielessäni, ja se kisalappu maksaa parisataa euroa + matkat, majoitus ja eväät. Ehkä siis keilaajakin voisi joskus käydä kisaamassa omassa tai vieraassa hallissa ihan kisaamisen ilosta, ja harrastamisen vuoksi. Toki tällaisiakin keilaajia onneksi vielä on, mutta kovasti tuntuvat olevan vähemmistössä nykyään.
Iso kiitos täytyy antaa jälleen lähialueen keilaajille, sekä pidempää tuleville vieraille, jotka takasivat pienehköstä suoritusmäärästä huolimatta huipputasoisen karsinnan.
Monenlaiset pelitavat tuottivat tulosta
Pieneen suoritusmäärään on varmasti muitakin syitä kuin korkea tulostaso, mutta sen osalta vika on tietysti täysin Herra Hallinhoitajan itsensä, kun laittoi liian helpon olosuhteen. Vähäisillä testiheitoilla vain reilun vitosen ration omaava keli vaikutti ihan passelilta, kun en halunnut viime vuoden matalan tulostason toisintoakaan.
Ehkä keilaajat olivat vain tällä kertaa oletustani taitavampia. Toisaalta kyllähän megasarjoja ja pitkiä kaatojonoja oli kiva katsella, eivätkä korvatkaan punoittaneet viime vuoden malliin keilaajien kiroilun vuoksi. Ei kirosanoilta toki täysin vältyttykkään.
Ulkona vallitseva olosuhde ei kisan aikana järisyttävästi poukkoillut, ja lyhyet lämpötilan vaihtelut eivät juuri ehtineet vaikuttaa kellarin lämpötilaan tai kosteuteen. Kosteus pysyi alle kymmenen prosenttiyksikön haarukassa, ja lämpötila parin asteen. Tämä vaihtelu ei vielä rataolosuhteeseen ainakaan meillä tee suurta heilahdusta. Finaalituloksia saatiinkin melko tasaisesti pitkin karsintaa, ja vähemmän yllättäen isommat määrät osuivat niille viikoille, kun oli isommat keilaajamäärätkin.
Erityisen ilahduttavaa oli, että kovia tuloksia tehtiin monenlaisilla pelityyleillä, ja myös alemmilla keskiarvolla pelaavien toimesta. Siinä suhteessa olosuhde oli onnistunut valinta. Moni teki karsinnan aikana ennätyksensä, tai parhaan tuloksensa todella pitkään aikaan. Täydellisiä 300-sarjoja nähtiin lopulta vain yksi, Veli-Matti Tissarisen toimesta. Viimeiseen ruutuun saakka pääsivät Eino Raudaskoski (heti karsinnan ensimmäisessä erässä), Joni Autio, Tero Koivisto, Tomi Keiski, Timo Koutonen, Tomas Tissarinen, Pauli Meriruoko, Milla Rusila, Mikko Ahola, Esa Rantala, sekä Valtter Verronen. Näistä Koivisto ja Verronen pääsivät lähimmäs, eli kolmea ja yhtä keilaa vaille täydellinen sarja.
Vaikka olosuhde oli helppo, eivät tietenkään kaikki saaneet huipputulosta. Osa enemmän pyörittävistä tuskaili tiukkuuden aiheuttamien reikien ja imukeilojen kanssa, ja vähemmän kierroksia omaavat kulkeuman aiheuttaman turhan pitkän liu’un. Lähes kaikki omasivat tavallista enemmän kaatopotentiaalia, ja saivat isoja sarjoja, mutta ero tuli siinä, kenen jänne kesti läpi kuuden sarjan. Tässä suhteessa alemmalla keskiarvolla pelaavat ovat yleensä hieman jäljessä, ja monella tulos kariutui yhteen tai kahteen heikompaan sarjaan. Tässäkin olosuhteessa päivän suorittamisen tasolla oli iso merkitys tuloksen suhteen, oli keskiarvo mikä hyvänsä. Ei kukaan saanut finaalitulosta puolihuolimattomalla viskomisella, piti olla hyvä päivä.
Viimeisiä finaalipaikkoja jouduttiin jännittämään viimeisen karsintaerän viimeiseen ruutuun saakka. Milla Rusilalla oli avaimet omissa käsissään, ja hän ratkaisi tilanteen omaksi edukseen kylmän viileästi. Millan kymppiruutu vaikutti kahden muunkin keilaajan kohtaloon. Niina Koutoselle kävi Millan tarpeeksi hyvän kymppiruudun vuoksi hyvin, ja Syysturnauksen täällä voittaneelle Pauli Meriruokolle jäi luu kouraan.
Sellaisen huomion voisi vielä heittää, että kun tulosraja on korkealla, ei voi alkaa varmistelemaan tulostaan, koska paikkoruutujenkin myötä finaaliraja karkaa. Ei siinä oikein auta mutista, että nyt olosuhde on muuttunut minun heitolleni haastavaksi. Kaatokeinot on löydettävä, ja mentävä tarvittaessa epämukavuusalueelle. Mutina harvoin tuottaa finaalitulosta, rohkea riskin ottaminen edes joskus.
Älä myrkytä lajia väheksymällä muita
Kun minulla jostain syystä on aina tapana näissä kirjoituksissani ottaa myös hieman kantaa (lue: valittaa), niin teenpä taas pari omaa näkökantaani selväksi.
Välillä kisoihin sattuu eriä, joissa tehdään useita hyviä tuloksia. Yleensä erät ovat sellaisia, joissa on tavallista useampi korkeahkolla keskiarvolla, tai hyvässä vireessä pelaava keilaaja. Tässä kisassa ”kuumin erä” sattui tapaninpäivän Superpyhään, jossa tuli useampi yli 1400 -tulos, ja Ari Isomaa keilasi karsinnan kovimman tuloksen 1509, tehden samalla oman ennätyksensä puhtaalla tuloksellaan 1395.
Sitten kun kuulen jälkikäteen kahden tai useamman (yleensä sellaisten, jotka eivät ole olleet edes paikalla ko.päivänä) spekuloivan tällaisia tuloksia todella myrkylliseen sävyyn, niin kyllä alkaa savu nousta korvista jo rauhallisemmallakin kaverilla. Eli tuloksia vähätellään tyyliin: ”no sinä päivänä kaikki tekivät kovia tuloksia”.
No kyllä tekevät, kun keilaavat hyvin, ja erä sattuu olemaan sellainen, että olosuhteen muutos pysyy lähes kaikilla hallussa. Tämä taas on yleensä seurausta siitä, että kaikki ovat jotakuinkin samalla sivulla siitä, miten olosuhdetta pelataan, ja toteuttavat omaa suunnitelmaansa poukkoilematta sinne sun tänne pallon- ja linjanvaihtojensa kanssa. Eli homma pysyy loogisena, vaikka pelataankin eri linjoilla ja tavoilla.
Mikään ei ole niin myrkyllistä lajille, toisille keilaajille ja sinulle itsellesi, kuin toisten suoritusten väheksyminen. Lajille se tekee helposti hallaa, kun joku vähemmän keilannut, tai sattumalta paikalla oleva salikävijä kuulee, että kovia tuloksia tehdään joissain ”erikoiserissä”, eikä siinä paljon taitoja silloin kysytä, kun radat on vain sillä kertaa lanattu automaateiksi. He sitten toistavat tätä mantraa eteenpäin, koska eivät osaa suodattaa kuulemaansa.
On sanomattakin selvää, että tällaisen kuuleminen voi tuntua pahalta sellaisesta, joka on kyseisessä ”automaattierässä” keilannut.
Eniten myrkytät kuitenkin itseäsi. Keskityt tällöin aivan epäolennaiseen asiaan, ja opit kuittaamaan toisten paremmat tulokset jollain mystisellä seikalla, joka ei mitenkään ole omassa vallassasi. Älä keskity mystisiin seikkoihin, keskity oman tekemisesi parantamiseen, niin voit joskus löytää itsesikin erästä, jossa kaikki tekevät kovia tuloksia. Mitä pidempään ulkoistat vastuuta tuloksista uskomuksille ja mystiikalle, sitä vahvemmin alat niitä myös uskomaan, ja sitä syvemmällä lirissä olet.
Voin sanoa myös aivan suoraan, että koen kyseisen kaltaiset arviot ulkopaikkakuntalaisille tai tiettyyn erään tehdyistä tuloskeleistä henkilökohtaisena loukkauksena ammattitaitoani ja etiikkaani kohtaan. Vaikka huomautus olisi kuinka vitsiksi naamioitu, se tuntuu minusta pahalta.
Keskustelen mielelläni olosuhteista ja tuloksiin johtaneista seikoista. Minulla ei ole niissä mitään salattavaa, ja aivan vapaasti saa tulla seuraamaan, miten radanhoitoni hoidan. Mutta perusteetonta tyhjän huutelua en oikein hyvin siedä, ja se vie lajiamme väärään suuntaan. Youtuben toiselta puolen on helppoa tehdä kova tulos Ballmasteriin.
Epäselvyyksien välttämiseksi kerron vielä, että vaikka Ari Isomaa ja tapaninpäivän erä oli esimerkissäni esillä, niin ei hän, eivätkä muutkaan ko. erän keilaajat ole mitenkään erityisenä maalitauluna olleet. Tämän kaltaiset tapahtumaketjut ovat toteutuneet (liian) moneen kertaan keilahalliurani aikana monilla eri paikkakunnilla. Tämä nyt sattui olemaan tuoreimpana mielessäni.
Tasapuolisuutta kaikille
Vähän edellistä aihetta liipaten, sain karsinnan aikana myös palautetta kisaeristä. Tämä on mahtavaa, koska yleensähän keilaajat eivät anna suoraa palautetta hallinhoitajille, vaan huutelevat mielestään vääryyttä koettuaan asiat toreilla, tai toisissa keilahalleissa. Mutta ei vahingossakaan siinä hallissa, jota palaute koskee, ja jossa yhdessä hallinhoitajan kanssa voitaisiin yrittää tehdä asialle jotain, jos sille jotain pitää, tai voi tehdä. Tämä on sikäli näppärää keilaajan kannalta, että toinen osapuoli ei pääse kertomaan omaa näkemystään, ja keilaaja voi esittää kantansa absoluuttisena totuutena.
Oli siis lähes ainutlaatuista saada suoraa palautetta, mutta rehellisesti sanottuna en minä valitettavasti sitä pointtia siinä tilanteessa ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään. Kirjoitan tämän tänne, jos joku minua viisaampi osaisi sen minulle selittää.
Kyse oli siitä, kun meillä ei vajaissa erissä käytetä ylimääräisiä ratoja, vaan pelataan niin monella radalla/rataparilla mihin keilaajia riittää. Usein tämä tarkoittaa siis kahta rataa neljän sijaan. Koska olen yrittäjä, joka kamppailee kausi kaudelta olemassaolostaan, niin minun on pakko laittaa ylimääräiset radat myyntiin, jos edes jonkin euron niistä saisi. Voitte hyvin arvata, että kun hallissa on vain neljä rataa, ja siltikin kisalähtöjä jää usein vajaaksi, niin ei pelkistä kisaeristä kummoista leipää saa.
Pääsyy sille, miksi toimin näin, ei ole kuitenkaan rahanahneus, vaan yksinkertaisesti tasapuolisuus. En ymmärrä, miten olisi tasapuolista, että neljän keilaajan erässä toinen kaksikko saa pelata kolme kertaa pelaamattoman radan, ja toinen parivaljakko vain yhden kerran. Minun kokemukseni mukaan juuri olosuhteen muutos, ja sen hallinta, ratkaisevat nykypalloilla ja olosuhteilla hyvin pitkälti sen, kuka pärjää, ja kuka ei. Tämä kuuluu myös olennaisena osana lajiin, ja tekee siitä entistä mielenkiintoisemman.
Hyväsydäminen kun olen, ja toivon kaikille hyvää tulosta, en myöskään pystyisi päättämään, kuka saa kolme fressiä, ja kuka yhden. Yöunet menisi. (Sivuhuomautuksena, en suostu tekemään radoittelua ilmoittautumisjärjestyksessä, mahdollisimman sujuvien kisaerien takaamiseksi.) Ei fressi tietenkään ole aina helpompi kuin pelattu rata, usein voi olla päinvastoin. Mutta kyllä fressillä kuitenkin vähemmän tulee yllätyksiä vastaan. Muutoksen hallinta on se, mitä lähes jokaisessa finaaliennakossa painotan, enkä mielestäni syyttä.
Jatkoargumenttia, että koko hallin täydessä erässä olisi helpompaa saada hyvä tulos kuin pienessä lähdössä, ei tue mikään tämän hallin tilasto. Suhteessa keilaajamääriin, pienissä erissä tehdään täällä huomattavasti enemmän finaalituloksia.
Vielä vähemmän ymmärrän sitä esitettyä näkemystä, että ainakin pitkämatkalaisten pitäisi antaa keilata kaikki radat, kun ovat tänne saakka tulleet. Missä menee pitkämatkalaisen raja? Miten tämä sitten on tasapuolista kaikille karsintaan osallistuville keilaajille?
Halleissa on varmasti eri käytäntöjä tämänkin asian suhteen, ja jokainen saa tehdä kuten parhaaksi katsoo. Minulle ykkösprioriteetti on niin tasapuoliset olosuhteet, kuin se on mahdollista, kisaerän kokoonpanosta riippumatta. Radanhoito ei ole koskaan absoluuttinen, ja radanhoitokoneenikin on vanha. Mutta kaikki meille tulevat kilpakeilaajat voivat olla varmoja siitä, että pyrin tekemään oman tietämykseni asettamissa rajoissa kaiken mahdollisimman hyvin tasapuolisten ja hyvien olosuhteiden takaamiseksi. Näin saan myös itse mielenrauhan, vaikka joku epäilisikin, että eilen oli helpompi olosuhde kuin tänään. Vaikka ratakoneeni on vanha, niin keilaajien suoritukset heittelevät tällä tasolla enemmän kuin ratakoneen.
Meidän hallimme kisoja ei ole Veikkauksen kohteena, joten ei minulla ole mitään syytä suosia ketään. Olen itse harrastanut enimmäkseen lajeja, joissa suorituskyky ratkaisee, ja varmaan sieltä on pinttynyt päähäni ajatus, että se ansaitsee pärjätä, jonka suorittaminen siihen riittää. Harvoin siihen sen suurempaa mystiikkaa liittyy.
Vaikka kaikesta edeltäneestä paatoksesta se ei käy mitenkään ilmi, niin otan kyllä mielelläni palautetta vastaan, ja olen todella iloinen, jos jokin sen perusteella tekemäni muutos vie kuihtuvaa lajiamme eteenpäin, tai lisää keilausinnokkuutta edes paikallisesti. Alkaa olemaan kohta ihan oikeasti pula keilailun harrastajista. Myönnän olevani joissakin asioissa jäärä, mutta se johtuu pääosin siitä, että olen miettinyt etukäteen hyvin tarkasti, miksi teen jonkin asian niinkuin teen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kuvittelisin tekeväni kaiken täydellisesti, tai tietäväni kaiken asioista joita teen työkseni. Viimeistään yrittäjyys on karistanut ne kuvitelmat.
Loppukiteytyksenä voisin vielä korostaa, että minun vahtivuorollani ei tulla tekemään erilailla radanhoitoa tai radoittelua keilaajan iän, sukupuolen, keskiarvon, kansallisuuden, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai pelimatkan pituuden perusteella. Koska minun mielestäni se on oikeudenmukaista kaikille.
Reiättömyys ratkaisee?
Jokainen finaaliin selvinnyt on leiponut hirmuisia lappuja kisaan. Nyt on enemmän porukkaa radalla, ja osa kisaeristä on jo osoittanut, että olosuhde osaa mennä myös kinkkiseksi. Tuskin siis kaikki pelaavat neljäätoista II-vaiheessa. Silmiinpistävä ero finaalin sisällä ja ulkopuolella olevien välillä on ollut reiättömyys, tai ylipäätään tyhjien ruutujen määrä. Kun tulostaso on korkea, ei pelkkä kova kaatopontentiaalikaan riitä, jos vastaavasti virheestä tulee helposti reikä. Eli pelattavalle linjalle ei välttämättä riitä edes iso kaatojen määrä, vaan sen täytyy olla myös riskitön reikien suhteen. Tämä koskee toki vain niitä, jotka kamppailevat aivan kärkisijoista, eli tässä vaiheessa vielä kaikkia finaalissa mukana olevia. Pärjätäkseen jokaisella pitää olla hyvä päivä.
Finalisteista
Antti Isoherranen 1. jakson voitto 2852: Antti leipoi hienoon kolmossijaan päättyneen Syysturnauksen jälkeen heti karsinnan alkuun pari hirmu lappua. Oli aluetta, ja kaikki vaikutti muutenkin helpolta. Heitä Sikaa! -kisastakin tuli sikafarmarille jo toinen voitto putkeen. 3+3 sarjan tulos 1557 ei jätä kinkkua kylmäksi. Viimeisimmät suoritukset eivät ole olleet ihan samanlaista tykitystä, mutta lieneekö tyyntä myrskyn edellä? Hirmu karsintatuloksista huolimatta on haastaja, kun finaalikattaus on näin kova.
Tomas Tissarinen 2. jakson voitto 2867: Syysturnauksen II-vaihetta lukuunottamatta on esiintynyt tällä kaudella todella vakuuttavasti täällä aina kun on paikalle saapunut. Kohtasi molemmissa karsintalapuissa myös ongelmia, mutta selvisi niistä huomattavasti viime kautta kypsemmin ja paremmin. Ilmankos keskiarvokin on noussut reippaasti. Nuorelle miehelle on edelleen olennaista, miten pystyy selvittämään karsinnasta poikkeavan muutoksen. Pystyy kompensoimaan huonon sarjan jättiläisellä, mutta loppua kohti sekavammaksi menevä olosuhde tarvitsee muutokset, joilla pystyy suorittamaan rennosti vaikkei kaatoa aina tulisikaan.
Valtter Verronen 3. jakson voitto 2802: Pyydän lausettani jo etukäteen Valtterilta anteeksi, mutta minulle on todella viihdyttävää seurata, kun hän joutuu työskentelemään aivan tosissaan, saadakseen finaalipaikan. Kuulin aivojen raksutuksen kassalle saakka. Vaikka aiemmin jo hieman kaduin tätä olosuhdetta, niin oli tässä se hieno puoli moneen muuhun ”törään” verrattuna, että kyllä tässä jokainen joutui muutoksia tekemään, ja suorittamaan parastaan finaaliin päästäkseen. Moni ajatteli, että Valtter tulee, ja tekee huippukeilaajana vähintään 1450 tuloksen tuosta vain, mutta ei se ihan niin mennyt. Itseasiassa karsinnassa oli yhdeksän parempaakin kuuden sarjan tulosta kuin Valtterin 1413. Viimeisenä karsintapäivänä vähäinen reikämäärä, ja hyvät reagoinnit olosuhteen muutokseen nostavat Valtterin kuitenkin ehkä jopa kovimmaksi ennakkosuosikiksi.
Ari Isomaa 1509: Moni ihmetteli Arin kovaa karsintatulosta, mutta sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään, joka näki aiemmat karsintasuoritukset. Pelitilaa oli joka lapussa enemmän kuin laki sallii. Ainoastaan tekniikkaongelmien myötä tulleet katastrofisarjat ja paikkovirheet pitivät aiempien lappujen tulokset ainoastaan hyvinä, ei loistavina. Itsellänikin on ollut kuva, että syyskausi on ollut Arille vaikea, ja toki ailahtelua onkin ollut tauon jälkeen tavallista enemmän. Tämä taitaa olla kuitenkin tälle kaudelle Arin kuudes finaali, joten aika moni olisi tyytyväinen tällaiseen saldoon. Mitäpä muuten sanotte Arin kahden sarjan varjoturbosta (siis maksamattomasta) 592?
Timo Koutonen 1448: Timo on ollut kovassa vireessä, ja taitaa olla ainoa, joka selvisi finaaliin yhdellä lapulla. Karsintatuloksesta on jo aikaa, mutta kävi pelaamassa ennen joulua maratonin, joten tuntumaa on kuitenkin aivan hyvin tähän olosuhteeseen. Kunhan muistaa missä hallissa tänään keilaa, niin on hyvät mahdollisuudet ihan mihin vain.
Veli-Matti Tissarinen 1443: Kun kroppa ei anna määräänsä enempää keilata, on rutiinia huomattavasti vähemmän kuin loistovuosinaan. Päivät vaihtelevat tämän vuoksi aiempaa enemmän. Parhaimmillaan tekeminen on loistavaa, ja hyvänä päivänään on varteenotettava ehdokas voittoon saakka. Tuskin ainakaan puristaa liikaa. Jäi muuten tuloksellaan 2820 2. jakson neljänneksi, joka lienee tämän hallin historian kovin suoritus, joka ei meinannutkaan riittää mihinkään.
Eino Raudaskoski 1438: Aivan loistavaa tekemistä karsinnassa, ja kaatopotentiaalia löytyi enemmän kuin olen Eikalta nähnyt. Heikko paikkopelaaminen piti aiempien lappujen tulokset kurissa, mutta kun sekin napsahti kohdalleen, oli vuorossa mahtilappu. Päivän kunto ratkaisee, parhaimmillaan on edellytykset yllättävän korkealle.
Tomi Keiski 1435: Estynyt finaalista.
Teemu Isomaa 1431: Syyspuolella hieman tasapaksusti täällä esiintynyt Teemu on löytänyt huipputeränsä. Pyhäsalmen edellisessä finaalissa aivan järkyttävän kovaa tekemistä, ja tähän karsintaan kaksi kertaa tuo 1431. Taitaa olla ainoa, joka on pystynyt tekemään tulosta tuomalla koko pakettia ylöspäin. Tästä voi olla hyötyä, jos sama temppu onnistuu myös isommassa muutoksessa. Finalisteista ainoa, joka on pystynyt Champin voittamaan, eikä se missään tapauksessa poissuljettua ole tälläkään kertaa.
Tero Koivisto 1414: On ollut vahvaa tekemistä tässä karsinnassa, mutta ihan nappipäivä on vielä puuttunut. On vaikuttanut siltä, että linja- ja pallovalinnat ovat tuottaneet loppua kohden päänvaivaa, mutta olisiko tasainen ja hyvä suorittaminen kuitenkin enemmän tavoittelemisen arvoista, kuin keskittyä liikaa välineisiin? Tietenkin myös muutoksia pitää tehdä, mutta tulee mieleeni yksi otsikko, jossa keskiössä oli joku muu kuin pallo…
Milla Rusila 1413: Kiinnittäkääpä hetki huomiota Millan keilasuoritukseen. Alkuasento, loppuasento. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta koittakaapa sitten tehdä koko suoritus samalla tavalla, eli huojumatta ja heilumatta sinne sun tänne. Minun mielestäni siinä piilee keilasuorituksen ydin, vaikka nykyään keskitytäänkin vain pyörintään ja palloihin. Hienon näköistä tekemistä, ja tulostakin tulee. Pystyy pelaamaan eri linjoja kuin muut, ja tästä voi olla arvaamattoman paljon hyötyä finaalissa. Toki alempaa pelaaminen tuo omat haasteensa, mutta kun on sitä luultavasti aina tehnyt, niin osaa nämä haasteet huomioida. Ei ehkä kuumimpia suosikkeja, koska 250 ylöspäin eivät ole jokapäiväisiä, mutta tasaisella suorittamisella voi yltää yllättävän korkealle.
Petri Brusi 1410: Vuosien tauonkin jälkeen sarjoja on tullut hyvin maltillisesti, joten suoritustaso ymmärrettävästi vielä heittelee. Jos vertaa kauden ensimmäisiä lappuja tämän kisan suorituksiin, on tekeminen parantunut kuitenkin merkittävästi, ja tulokset ovat sen mukaisia. Eniten mietityttää, ylläripylläri, muutoksen hallinta, kun kisasarjoja on niin vähän alla. Eli vaikka tietäisi mitä muuttaa, niin miten toteutus toimii? Potentiaalia on kyllä riittävästi ihan kärkeenkin.
Niina Koutonen BCD 1397: Onhan tuo tietysti huipputulos, mutta ei silti ole mielestäni ollut ihan huippulyönnissä vielä tällä kaudella. Hiljaisempi heitto aiheuttaa myös sen, että osuman on oltava lähes nappi kaadon saadakseen. Isommassa muutoksessa nappiosumat ovat harvemmassa kaikilla, joten antaa siinä hieman tasoitusta muille. Hyvä pallokavalkadi auttaa muutoksen tullen, ja oikeat välineet ajoissa löytäessään voi hyvinkin keikkua kärkipäässä.
Heikki Pietikäinen Veteraani 1349: Heikki on pelannut hyvin tähän olosuhteeseen, mutta joku tai jotkut yksittäiset sarjat ovat olleet huipputuloksen tiellä. Varma paikkopeli pitää pelissä mukana, mutta reikiä ei saa tulla nyt liikaa, jos meinaa menestyä. Ne kuuluisat oikeat muutokset, jotka eivät ole liian radikaaleja, että lopputuloksen voi edes jollain tavalla arvata etukäteen. Kaatojonoja löytyy hyvänä päivänä ihan muiden tapaan.
Jukka Tanjunen turbo 530: Keräsi kaikki voimansa turboon, ja sai huipputuloksen. Muihin verrattuna kuuden sarjan tulos on vaatimaton, mutta finaalipäivä on aina uusi koitos. Kyllä tähän olosuhteeseen Jukankin pelitavalla on mahdollista tehdä hyvää tulosta, joten nappipäivänä voi hyvin mennä jatkoon, mutta ihan kärkisijat yllättäisivät.
Joni Autio turbo 519: Menestynyt ”maailmalla” hyvin, ja tämä on kauden tieskuinkamones finaali. 1395 kuuteenkin sarjaan, joten potentiaalia on. Kaatojonoissa on ollut vähän työstämisen makua, vaikka pääsikin parhaimmillaan yhdeksään alusta. Minä kokeilisin omilla vahvuuksilla, enkä lähtisi yliajattelemaan olosuhdetta ja sen muutosta.
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti finaaliin.
Vielä vaikuttaa siltä, että pääsen itsekin todistamaan tapahtumaa aivan omin silmin.
Finaaliseuranta tuttuun tapaan nettisivuillamme.
Split45 Winter Challenge alkaa 7.1. (tai sitten kun kotiudun synnäriltä). Kisassa on oma finaali cd-luokan keilaajille, joita on lähialueella melko vähän, joten kannatta tulla kauempaakin. Winterin kutsu nähtävillä Kilpailut -sivulla.
Saa tulla myös paikanpäälle finaalia katsomaan. Luulen, että tulee katsomisen arvoista kamaa.