Veni, vidi, vici. Caesar Kaikkonen vei omansa, ja muista oli vain rypäleen syöttäjiksi.
Ensimmäistä, ja mahdollisesti viimeistä kertaa järjestetyn Split45 Bowling Tourin finaali keilattiin Kevään KOMEetan finaalin jälkeen sunnuntaina 15.5.2022. Bowling Tour itsessään sai hyvää palautetta, ja mm. Komeetan voittaja Tero Koivisto piti uutuutta erittäin tervetulleena ja mielenkiintoisena konseptina. Erikoiskilpailujen suoritusmäärissä tämä ei kuitenkaan näkynyt toivottuna buustina, vaikka yksittäisiä ”ylimääräisiä” suorituksia saattoi mukanaan tuodakin.
Koko kauden suoritusmäärien laskua kuvaa hyvin se, että koronan runtelemalla viime kaudella viiden erikoiskisan aikana tuli enemmän kilpailusuorituksia, kuin tällä kaudella kuuden erikoiskisan aikana. Tässä on erikoiskilpailujen järjestäjänä todella iso mietinnän paikka ensi kautta varten. Itse olen sitä mieltä, että pyörittämässäni keilahallissa pitää olla koko ajan erikoiskilpailu käynnissä. Kuten olen aiemminkin todennut (esim. https://split45.fi/kenen-esitys-kelpaa-broadwaylle/), kilpailut ja etenkin finaaliviikonloput ovat jostain syystä itselleni todella tärkeitä juttuja, joiden vuoksi teen työtunteja huomattavasti enemmän, kuin olisi järkevää. Esim. eilen viimeisen karsintapäivän työt alkoivat n.klo 10.00, ja päättyivät, kun sain finaaliennakolle pisteen n.klo 02.00. Tänään, finaalipäivänä saattaa mennä vähän myöhempään, kun on kaksi finaaliraporttia kirjoitettavana.
Toisaalta, kun lähdin tänään finaalien jälkeen hallilta, oli itsellänikin hymy huulilla, ja vaikka päivä oli pitkä, se meni kuin siivillä. Finalistit tekivät jälleen päivästä hienon! Eniten minua lämmittää rento finaalitunnelma, vaikka jokainen taisteleekin tosissaan voitosta. Kaikki eivät tietenkään voi onnistua aina parhaalla mahdollisella tavalla, mutta silti hallilta poistui pääsääntöisesti hyväntuulista porukkaa. Näitä päiviä ei voi ostaa, vaan ne ansaitaan yrittämällä tehdä kaikki niin hyvin kuin osaa. En suoraan sanottuna tiedä, onko hieman kieli poskessa kirjoittamistani finaaliennakoista yritykselleni enemmän hyötyä vai haittaa, mutta kyllä niistä aina hyvää jutunjuurta saa heti finaalipäivän alkuun. Vaikka aina pikku jännityksellä tarkastelen saapuvien finalistien ilmeitä. Ne myös omalta osaltaan tekevät finaalitapahtumasta oman näköisensä uniikin kokonaisuuden, johon et törmää joka hallilla.
On kuitenkin pakko miettiä, minkä määrän aikaa annan jatkossa sekä varauskalenterista, että omasta ajastani kilpakeilailulle, ja minkä verran muulle tekemiselle. Myös yrittäjän vuorokaudessa on 24 tuntia.
Toivon, että koko Ylivieskan Keilailuliittoa koskevaan kilpakeilailun taantumiseen saataisiin piristysruiske jo ensi kaudella. Olen jo pitkään esittänyt ajatusta liiton sisäisen Ranking-kilpailun perustamiseen suoritusmäärien piristämiseksi. Toivottovasti tämä toteutuu, sillä paljon se ei ota, vaikka ei antopuolestakaan ole takuita. Myös liiton sisäisestä joukkuesarjasta on ollut puhetta, ja mielestäni tämäkin on todella hyvä idea. Kaikkien rakastamaa joukkuepeliä, mutta vähän keveämmin ja lyhyemmin ajomatkoin kuin valtakunnansarja.
Split45 Bowling Tourin karsintaa keilattiin koko kauden ajan kuudessa eri erikoiskilpailussa. Pisteitä jaettiin 1-30 erikoiskilpailun karsinnan sijoituksen mukaan. Kahdeksan eniten pisteitä kerännyttä selviytyi finaaliin, jossa pelin nimi oli kerrasta poikki. Eli pelattiin kaavion mukaiset yhden sarjan pudotuspelit: voittaja jatkoon, hävinnyt laulukuoroon.
Pari keilaajaa oli estynyt finaalista, joten Tero Koivisto ja Joni Autio selvisivät ensimmäisestä kierroksesta kumartamalla. Heti ensimmäisistä ruuduista lähtien oli havaittavissa, että kun koko kauden parhaiten suorittaneet kohtasivat, oli kyseessä kovatasoinen kilpailu. Ykkösradalla kohtasivat Ville Kaikkonen ja Heikki Pietikäinen. Heikin 229 ei riittänyt ”lähellekkään”, vaan Ville vei voiton tuloksella 245. Toisessa pelissä Teemu Isomaa voitti koko päivän urakoineen Niina Koutosen luvuin 227-201.
Seuraavassa vaiheessa vastakkain olivat idoli/fani Ville Kaikkonen ja Tero Koivisto, sekä Joni Autio ja Teemu Isomaa. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisessä ruudussa. Ville Kaikkosella oli jo kaikki hallussa, mutta kymppiruutuun ensin imuysi pystyyn, ja ylimääräisen heiton ”varmat” viisi keilaa jättivät vielä oven auki Terolle. Idoliaan myötäelävänä myös Tero jätti kymppiruudun ensimmäisellä imukeilan pystyyn, ja menetti mahdollisuutensa voittoon. Peli Villelle 194-183. Toisessa parissa oli sama tilanne: Teemu tarvitsi kymppiruutuun kaksi kaatoa ja yhdeksän pois voittaakseen. Tutuksi tullut kymppikeila jäi kuitenkin pystyyn, ja peli Jonille 205-196
Koko kauden huipentanut Tourin finaalipeli oli kovaa ilotulitusta alusta loppuun. Päätyyn saakka olivat ansaitusti selvinneet koko kaudella eniten pisteitä keränneet, ja kaikkiin osakilpailuihin osallistuneet Ville Kaikkonen ja Joni Autio. Keiloja ei juurikaan jäänyt pystyyn, ja Ville vei koitoksen lukemin 267-232.
Tuskin kenelläkään on pokkaa väittää, etteikö Bowling Tourin mestaruus olisi mennyt oikealle keilaajalle. Ville osallistui kaikkiin kilpailuihin, pääsi kaikissa finaaliin, ja saavutti finaaleissa sijat 9, 1, 1, 3, 2 ja 2. Hän on rypäleensä ansainnut.
Kaikkiin kuuteen osakilpailuun osallistui 16 keilaajaa, ja kaikki osallistuivat arvontaan, jossa pääpalkintona oli keilapallo. Jokaisella oli yksi pyöräytys superjännittävässä onnenpyörässä! Arvonnan tulokset.