Split45 Winter Challenge finaalit keilattiin sunnuntaina 25.2.
Päivä alkoi neljän sarjan cd-finaalilla. Kuuden keilaajan finaalista oli ennakoitu tasaista ja vaihtelevaa, ja sellainen siitä muodostuikin. Mutta yksi oli kuitenkin ylitse muiden.
6. Toni Tukia 751: Joka toinen sarja sujui hyvin, ja joka toinen ei niinkään. Ensimmäinen finaali täällä ei tuottanut suurta menestystä, mutta tämä on ollut malli lähes kaikilla. Jäi kolmannesta sijasta vain 30 pistettä, joten pienikin lisätarkkuus olisi tuonut jo hyvän sijoituksen. Joka tapauksessa oli mukava saada uusi nimi Splitin finaalikartalle.
5. Jouni Helander 753: Alku lupasi paljon, mutta loppu antoi vähän. Oli kaksi sarjaa kärkitaistossa, mutta kelin hieman muuttuessa, ei löytänyt enää kaatolinjoja. Mukava oli kuitenkin nähdä positiivisella asenteella keilaava Jomppe finaalissa. Eikä hän mököttämällä poiskaan lähtenyt, vaikka enemmänkin olisi normipelillä ollut tarjolla.
4. Sonja Liimatainen 756: Sonja taisi olla cd-finaalin pettynein, ja ymmärrän tämän hyvin. Viime aikoina jopa yli 10 pistettä sarjaa kohti yli oman keskiarvon keilaaminen on tuntunut Sonjasta pettymykseltä, sillä vire on ollut huomattavasti keskiarvoa parempi. Tänään ei vain keilasuoritus ollut niin hyvällä tasolla kuin viime aikoina keskimäärin. Nyt on hyvä käydä epäonnistumisen syyt läpi, ja jatkaa eteenpäin. Turnauksia, ja varmasti menestystäkin Sonjalla riittää, kun jaksaa tehdä pitkäjänteisesti töitä.
3. Antti Isoherranen 781: Ehkä pienoisena ennakkosuosikkina kisaan lähteneellä Antilla ei ollut tänään paras päivänsä. Pari sarjaa ihan ok, mutta suorittaminen heilahteli liikaa isompaa menestystä ajatellen. Kolmas sija oli sentään jonkinlainen torjuntavoitto, ja kertoo osaltaan suoritustason noususta.
2. Asko Halmetoja 813: Cd-finaalin tasaisin suorittaja, mutta huippusarjan puuttuminen vei voiton käsistä. Simppeliä ja varmaa tekemistä, josta kuitenkin puuttui se viimeinen terä voittoa ajatellen. Voi olla toiseen sijaan silti tyytyväinen, sillä ei finaalimenestys Askollekaan ihan jokapäiväistä leipää ole.
1. Risto Hautakangas 850: Ensimmäinen sarja ei paljoa lupaillut, mutta pystyi ottamaan tämän tarvittavalla huumorilla, ja jatkoi eteenpäin. Toinen ja komas sarja nostivat kärkeen, ja neljännessä pystyi sinnittelemään, vaikka fokus siirtyi ehkä vähän liikaa tulostauluun. Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta tasaista hyvää pelaamista, joka varmisti viime vuotisen cd-finaalivoiton uusinnan.
Isossa finaalissa keilattin kuusi sarjaa AM. Mielenkiintoisia käänteitä oli tilauksessa, ja niitä todellakin saatiin. Viimeiseen sarjaan lähtiessä voitto näytti olevan kolmen kauppa, mutta siitä meinasikin tulla neljännen korvapuusti. Lähes kaikki pelasivat yli oman keskiarvonsa, joten selkeät alisuorittajat puuttuivat, ja tekeminen oli pääsääntöisesti hyvää. Varmasti monella jäi silti paljonkin hampaankoloon.
10. Antti Isoherranen 1191: Kuten mainittu jo cd-finaalissa, tänään ei vain lähtenyt. Pari huonoa sarjaa vesittivät paremmalle puoliskolle pääsynkin. Keilakauden otteet ovat kuitenkin olleet nousujohteisia, joten kahta finaalikokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa loppukauteen.
9. Teemu Huhtala 1213: Loistavan ensimmäisen sarjan jälkeen pakka ei vain tippunut näennäisesti hyvin menneistä palloista huolimatta. Eiköhän Teemu yrittänyt kaikki konstit, ja kahteen viimeiseen saikin hyvät sarjat. Huippusijat olivat kuitenkin jo meneet.
8. Risto Hautakangas 1226: Alku oli hyvä, mutta olosuhteen raju muutos oli vielä tällä kertaa ylitsepääsemätön este suurempaan menestykseen. On kiva nähdä vahvan urheilutaustan omaavan Riston keskittymistason nousun finaaleissa, mutta konsteja ei vain tällä kertaa löytynyt työkalupakista tarpeeksi, kun olosuhde muuttui tavallista karsintalähtöä huomattavasti enemmän.
7. Tomas Tissarinen 1243: Neljännestä sarjasta eteenpäin ei vain löytänyt lääkkeitä kaatojonoihin. Siistiä hyvää tekemistä, ja puhdas keskiarvo 205 eivät ole katastrofipäivä, mutta ymmärrettävästi päivä oli pettymys, kun hakusessa oli paljon enemmän.
6. Heikki Pietikäinen 1257: Pari heikompaa sarjaa, mutta muuten tekeminen oli tasaista Heikkimäistä laatua höystettynä vielä hyvällä loppukirillä, jolla kuittasi pari sijaa ylöspäin. Paras sarja tuli viimeiseen, ja jälkimmäinen puolisko oli parempi, joten löysi hyvin keinot isoon muutokseen. Enempääkin oli varmasti vailla, mutta tähän tämä nyt riitti.
5. Asko Halmetoja 1269: Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta Askon finaali sujui tasaisen vahvasti, ja kova viimeinen sarja vielä kruunasi kahden finaalin päivän. Voi olla tyytyväinen hyvään sijoitukseen, mutta takaraivoon tietysti jää ajatus, että entä jos olisi kulkenut edes melkein karsinnan parhaan tuloksen tavalla…
4. Mikko Ahola 1283: Karmean kova alku, ja hirveä notkahdus toiseen sarjaan. Neljännen sarjan 270 nosti vielä mukaan voittokamppailuun, mutta ei vain löytänyt viimeisiin sarjoihin tarpeeksi kaatoja. Jää varmasti miettimään, olisiko pitänyt kokeilla vielä reaktiivia lopussa, mutta sitähän ei kukaan tiedä, olisiko tulos ollut parempi vai huonompi, sillä suorituksen radikaali muutos finaalin lopussa ja myllätyillä radoilla ei ole aivan yksinkertaista. Pidän kyllä Mikon leppoisasta ja avoimesta asenteesta, ja tälläkin kaudella kuullaan hänestä varmasti vielä lisää.
3. Joni Autio 1304: Pari kovaa sarjaa, ja muuten suht tasainen tekeminen riittivät pitämään Jonin voittotaistossa ihan kalkkiviivoille saakka. Taisi olla ainoa, joka avoimesti myönsi muutoksen helpottaneen pelaamista, sillä fressille pelattu ensimmäinen sarja ei paljon menestystä lupaillut. Fokus pysyi koko ajan olennaisessa, ja pystyi pitämään muutokset suht pieninä, joka yleensä edesauttaa suorituksen toistettavuutta. Hieno finaali Jonilta, vaikka voittokin jäi tietysti harmittavan lähelle.
2. Tarmo Liimatainen 1305: Olipa hieno finaali jälleen Tarmolta! Linjat olivat etenkin lopussa röyhkeät, mutta tuottoisat. Veikkaan, että usealla karsintalapulla oli positiivinen vaikutus lopputulokseen, sillä uskalsi pelata nyt sieltä mistä oli pakko, ja pystyi vielä luottamaan tähän linjaan, jolloin myös suoritus pysyi hyvänä. Nousi vielä viimeisellä sarjalla pari sijaa, ja käänsi senttipelin Jonia vastaan yhden pisteen erolla.
1. Tero Koivisto 1333: El Tepa, suorittamisen mestari. Kuten jo ennakossa mainitsin, Terolla suoritus on aina ollut keskiössä, eikä muiden keilaajien edesottamukset ainakaan näytä kiinnostavan pätkääkään. Nykyään Tero katselee kuitenkin sen verran jo tulostaulua, että tietää suunnilleen missä mennään. Tämä on hyvä piirre silloin, kun pitää tietää pitääkö ottaa riskiä, vai pelata seiftiä. Yksi sarja meni vihkoon, ja arvatkaapa mitä Tero sanoi syyksi? Suorittaminen ei ollut hyvää. ”Se” ei vienyt kaatoja, vaan yksinkertaisesti oma huono tekeminen. Tiukille se loppuruuduissa meni, mutta ansaittu voitto Karvoskylän Keisarille puhtaalla keskiarvolla 217.
Kuten ennakkoon oli helppoa päätellä, olosuhteen muutos oli raju, ja loppusarjoissa ei ollut helppoja kaatoja tarjolla kenellekään. Finaalissa pärjäsivät ne, jotka eivät hätkähtäneet epävarmuustekijöistä, ja luottivat omiin ratkaisuihinsa. Ja suorittivat hyvin. Epävarmoissakin olosuhteissa on todennäköisempää saada kaato hyvällä, kuin huonolla suorituksella.
Sanon tämän aina, mutta olipa jälleen hieno ja mukava finaalitapahtuma! Iso kiitos finalisteille, sekä katsojille, joiden joukossa jännitys oli loppuruuduissa käsinkosketeltava. Jouduin laittamaan kaiken atk -taitoni peliin, että saatiin livestriimi maailmalle, ja pahoittelut siitä, että sitä joutui odottamaan toiseen sarjaan saakka. 50 tilaajaa Youtubessa ei riittänytkään tekemään mobiililla livestriimiä heti, mutta onneksi atk-taitoisemmat olivat asentaneet läppärille ohjelmiston, jolla tämä onnistui. Sitä herkkua on siis luvassa jatkossakin, ja toivottavasti myös paremmalla laadulla.
Hyvän Tuulen turnaus alkaa heti tiistaina.