Split45 Winter Challengen karsinta on pelattu.
Karsinnan kovimmaksi puheenaiheeksi nousi hallin seinille ilmestynyt lappu, jossa ilmoitettiin, että jatkossa käden nostaminen pystyyn vitoskeilan jäädessä pystyyn, katsotaan häiritseväksi käytökseksi. Lapussa kehotetaan myös pitämään kommentointi positiivisen puolella #keepitpositive. Ilmoitus koskee niin pelaajia kuin katsojiakin.
Omasta mielestänikin hauskana kevennyksenä toiminut käden nostaminen alkoi alun hauskuuden jälkeen saamaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän negatiivisia piirteitä. Ymmärrän hyvin, että isoissa saleissa pelattavissa kisoissa, joissa pelaavien ammattilaisten keskiarvot alkavat numerolla 2, jo pelkkä vitoskeilan pystyyn jääminen on noloa. Se on sitten ihan jonkin verran eri asia, kun pienen maalaiskaupungin pienessä hallissa vaikka keskiarvolla 168 keilaavalle tapahtuu sama homma. Sinänsä kaveri- tai ammattilaispiirissä hauska tapa kohdistui siis aivan väärin, eli niihin keilaajiin, joita jokainen paikko jännittää. Arvatkaapa helpottaako tilannetta, jos takana hihittää useampi kanssakeilaaja käsi pystyssä, ja vielä ratkeaa riemuun, jos epäonnistut?
Pikkuhiljaa huomasin, miten aluksi hauska tapa alkoi vaikuttamaan keilaajiin todella negatiivisesti. Lopulta näki savun nousevan korvista monen tasoisilla keilaajilla, ja täytyi myöntää itsekin, että nyt tästä on hauskuus liian kaukana.
Vasta tässä vaiheessa aloin itsekin ajattelemaan asiaa järjellä. Missä muussa lajissa tavallisten harrastelijoiden kilpailussa kanssapelaajat juhlivat avoimesti, jos epäonnistut helpossa hommassa? En ole pelannut virallisia golfkisoja, mutta tuntuisi aika oudolta, jos kanssapelaajat ja yleisö juhlisivat, kun pistän metrin putin ohi reiästä. Viekö heikkotasoisempien, tai ylipäätään yhdenkään keilaajan nolaaminen eteenpäin lajiamme, jossa on muutenkin huutava pula uusista harrastajista? Tuskin. Keilahalliyrittäjänä voin vakuuttaa, että ei olisi vara menettää yhtään kilpakeilaajaa sen vuoksi, että jäädään kotiin nolaamisen välttämiseksi. Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet, pidän todella paljon kaikista lisävirityksistä, joilla saadaan välillä vähän harmaaseen lajiin jotain extraa, mutta kyllä sitä pitäisi tuoda positiivisen kautta.
Kun nyt ajattelemaan kerran(kin) aloin, niin aloin miettimään myös näitä ”neuvoja”, kommentteja, ja kysymyksiä, joita usein katsomosta tai pelikaverille annetaan. Suoraan sanottuna en ymmärrä kaikkien tarkoitusta, ja ihan ulkopuolisenakin tuntuu, että niitä ei ole aina annettu hyvässä tarkoituksessa. Onko se kenenkään omasta tuloksesta pois, jos joku saa useamman kaadon ylipuolelta, tai muuten ”tuurilla”? Voiko toistuvasti käydä niin, että kaikilla muilla on hyvä tuuri ja itsellä ihan p..ska? Jonkinlaisella onnella on, ja tulee aina olemaan jonkinlainen merkitys keilailussa, koska pistelaskun vuoksi yhdellä kaadolla voi olla radikaali vaikutus tulokseen. Se, kannattaako keskittyä muiden tulostauluun vai omaan tekemiseen, onkin sitten jo ihan toinen juttu.
Split45 Champ finaali 16.12.2018. Tero Koivisto ei tiedä finaalin ensimmäisen vaiheen jälkeen mihin suuntaan pitäisi kävellä. Kerron hänelle, että olet jatkossa, nyt tulee radanhoitotauko, ja jatketaan puolen tunnin kuluttua. Finaalin toisen vaiheen jälkeen toistuu sama kaava. Neljä parasta jatkavat RoundRobiniin, mutta Terolla ei ole aavistustakaan yltääkö hän niihin. Kerron hänelle, että pelisi jatkuvat. Neljän pelaajan RoundRobin ei kestä kovin kauan. Terolla ei ole minkäänlaista kuvaa tilanteesta. Veli-Matti Tissarinen julistaa Teron jo voittajaksi, mutta kilpailunjohtajan excel ilmoittaa Simon Tissarisen vieneen ensimmäisen Split45 Champin voiton viiden pisteen erolla. Split45 Champ 2018 finaalijuttu.
Tero on loistava esimerkki keilaajasta, joka keskittyy omaan tekemiseen. Ei tulostauluun, ei muiden ”ansaittuihin” tai ”ansaitsemattomiin” kaatoihin, vaan omaan tekemiseen. Ei muille hyvien neuvojen antamiseen, vaan omaan tekemiseen. Arvatkaapa paljonko Teron keskiarvo oli kyseisenä Split45:n historian ensimmäisenä finaalipäivänä reilu viisi vuotta sitten? Alle 168. Arvatkaapa paljonko nyt? 202,57. Tero on kestomenestyjä täällä, ja pärjännyt hyvin muuallakin suht vähäisestä pelaamisesta huolimatta. Pelilinjoissa ja olosuhteen lukemisessa on varmasti yhä parantamisen varaa, mutta kun keskiössä on oma suorittaminen, tulee hyvä tulosta.
Mutta mitä tapahtui tämän vuoden karsinnassa?
Ulkokelit vaihtelivat poikkeuksellisen paljon. Ei taida hirveän montaa kisaa olla, joissa ulkolämpötilan vaihteluväli on -33 – +3. Kellarissa vaihtelu ei kuitenkaan ollut lähellekään niin radikaali. Toki kosteus ja lämpötila vaihtelivat, mutta lämpötilan vaihtelu pysyi muutamassa asteessa, ja kosteuden 20 prosenttiyksikössä. Loppukarsintaan tullut lämmin ja kostea keli tekivät olosuhteen muutoksesta vielä isomman, ja tämä vaikutti vaikeuttavan hyvän tuloksen tekemistä. Tomas Tissarinen 1425, Heikki Pietikäinen 1369 ja Jukka-Pekka Koivisto 1349 kuitenkin hieman romuttivat tätä teoriaa. Kaikkien edellä mainittujen tulokset tulivat tosin pienissä erissä.
Olosuhde ei ollut mikään automaatti, mutta Champin haastavan kelin kouluttamat keilaajat tekivät kovia tuloksia. Ratkaisevinta vaikutti olevan muutoksen hallinta, joka ei kieltämättä aina ollut ihan yksinkertaista. Useimmille olisi toiminut neuvo: ”pitäisikö kokeilla vähän ylempää”. Kuten aina, osa teki liian hätäisiä ratkaisuja huonojen suoritusten vuoksi, ja osa pimitti muutoksia liian pitkään. Olosuhde oli keskimääräistä hieman helpompi pienehköstä ratiosta huolimatta. Koko karsintaan tuli vain 3 leikkuritulosta, ja hieman yli puolet suorituksista oli yli keilaajan keskiarvon. Isossa finaalissa muutos tulee olemaan raju useasta erilaisella tavalla pelaavasta keilaajasta, ja pelaajien isosta määrästä johtuen. Tämä tulee ratkaisemaan finaalin.
Clean game Extran vei nimiinsä Niina Koutonen tehtyään 27 puhdasta ruutua 1.sarjan alusta. Tästä vaivanpalkaksi 45€ puhtaana käteen. JaksoExtrat voittivat Niina Koutonen (9/), Teemu Huhtala (kaikki paikot), sekä Antti Isomaa (reikäpaikot). Voittajille 20€ lahjakortit. SuperSunnuntain! voittajat olivat Antti Isoherranen 1386, ja Tarmo Liimatainen 1328. Molemmille 45€ lahjakortti palkinnoksi hyvistä onnistumisista. Keilaajattaret -erikoiserän etevin oli Sonja Liimatainen 1295, ja cd-erän voitti Niilo Isoherranen 1257. Molempien erikoiserän kaikki osallistujat palkittiin tavarapalkinnoin, Keilaajattarien palkinnot lahjoitti Salon Hehku.
Mutta mitä tapahtui viime vuonna?
Viime vuoden karsinta oli haastavasta olosuhteesta johtuen jännittävä ja tasainen. Kielenkäyttö oli paikoin kuten tämän vuoden Champissa konsanaan. Siis K-18. Päällimmäisenä viime vuoden Winteristä jäi mieleen Antti Isoherrasen selviäminen isoon finaaliin takaportin sivuveräjästä. Finaaliin livahdettuaan Antti käytti tilaisuuden hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla, ja vei koko potin. On hyvä muistaa, että päivät, ja edes sarjat, eivät ole veljiä keskenään. Esimerkiksi cd-finaalin pronssi voi kirkastua ison finaalin voitoksi vain muutamassa tunnissa, kun jaksaa vain yrittää, eikä uppoa manailun maailmaan. Toinen mieleenpainuva asia viime vuoden karsinnassa oli termin ”täyspaikko” lanseeraaminen.
Klikkaa viime vuoden ennakkoon.
Klikkaa viime vuoden finaalijuttuun.
Ja esitelläänpä vielä finalistit.
CD-finaali:
Asko Halmetoja 1401: Asko tuli saatesanoilla ”heitto on ihan sekaisin”. Mitäköhän tulos on, kun keilasuoritus on kunnossa? Joka tapauksessa Askon ei niin paljon tarvitse miettiä olosuhdetta, oma tekeminen ratkaisee.
Antti Isoherranen 1386: On saanut itsensä oikein hyvään keilakuntoon. Pystyy pelaamaan vähän ylempää ja suorempaan kuin moni muu saaden kuitenkin hyvän keilareaktion, joten on yllätys mikäli ei ole kolmen sakissa.
Sonja Liimatainen 1336: Keilasuoritus on mennyt ison harppauksen eteenpäin syksystä, ja nyt keilaa jatkuvasti keskiarvoaan paremmin. Pyhäsalmen finaalissa toiseen vaiheeseen selviäiminen on merkki, että ei purista palloa liikaa myöskään paineen alla. Hyivnkin mahdollinen jopa cd-finaalin voittoon.
Risto Hautakangas 1330: Alkukisasta sai hyviä lappuja, ja lopussakin useita yli oman keskiarvonsa. Taso on noussut selvästi, mutta radan- ja pallonluku on usein esteenä vieläkin kovemmille tuloksille. Katso milloin ja mitä pallo tekee. Champin mestarina finaalin keskittymisen taso ei liene kenellekään epäselvää.
Jouni Helander 1282: Parhaimmillaan kaadot ovat maailmanluokkaa. Pidän Jounin pelaamisessa erityisesti siitä, että hän keskittyy hyviin, eikä huonoihin suorituksiin. Tämähän voi kantaa vaikka kuinka pitkälle. Paras tulos tuli viimeisellä karsintaviikolla, joten vireen pitäisi olla hyvä.
Toni Tukia 1266: Uusi tuttavuus, mutta linjat ovat ainakin sellaiset, että niitä eivät muut sotki. Jotenkin jäi karsinnasta kuva, että muutama sarja meni halliin tutustuessa, joten parantamisen varaakin on. Ja se riittäisi jo pitkälle, mikäli paikkopeli lähtee paremmin kuin karsinnassa.
CD-finaalista voi tulla yllättävänkin kovatasoinen, mikäli jännitys ei syö paikkopeliä. Kaikilla on potentiaalia reilusti yli oman keskiarvonsa.
Finaali:
Antti Isoherranen: 1.jakson voitto 2751: Kaikki edellytykset isoonkin menestykseen. Jossain vaiheessa voi olla tarpeen osua ”milliin” että saa kaadon, mutta on osoittanut, että finaaleissa pärjääminen ei ole ongelma. Hyvä paikkopeli antaisi jo aika kivat eväät menestykseen.
Joni Autio 2.jakson voitto 2767: Vähän samat sanat kuin Antille: jossain vaiheessa luultavasti osumatarkkuuden vaatimus tulee olemaan kova, mutta siihen on vain pystyttävä vastaamaan. On ollut mukava nähdä, että Jonilla on ollut muitakin ratkaisuja muutokseen lyhyehköllä hoidolla, kuin vauhdin lisääminen. Keskittymisen pysyessä sadassa, on hyvät mahdollisuudet menstykseen.
Heikki Pietikäinen 3.jakson voitto 2695: Kun keilaa finaaliviikolla huipputuloksen, niin finaalimenestys on hyppysissä. Välillä toivoisin hieman maltillisempia muutoksia, vaikka muutoksia on tietysti pakko jonkin verran tehdä. Ehkä avainkysymys voisi olla juuri se, että milloin muutos on pakko tehdä, ja milloin se tehdään vain muutoksen vuoksi. Pallon lähtöpaikka, ja breikin etäisyys kertovat usein enemmän kuin breikin rima. Paikkopeli on priimaa, ja sillä tulee olemaan iso vaikutus lopputuloksiin.
Tomas Tissarinen 1425: Pakko sanoa, että on etuoikeus nähdä nuoren huippukeilaajan esiintyvän täällä. Rahkeita on varmasti vaikka mihin, mutta huipputulos tuli pienessä lähdössä. Tähän saakka vakuuttavan rauhallisesti keilanneen Tomaksen pelihuumoria tullaan todennäköisesti koettelemaan finaalissa, sillä porukkaa on paljon, ja pelilinjoja useita. Muutos tulee olemaan raju. Nyt pitää vain muistaa, että pelataan voitosta, eikä komeasta tuloksesta. Lähes ammattimaisella paikkopelillään on suosikki.
Teemu Huhtala 1425: Vähän enemmän rasvaa reunassa, ja Teemun opettelema taaempaa pyörittäminen toivat huipputuloksen karsintaan. Suojakelit eivät ainakaan vähennä mahdollisuuksia, joten hyvänä päivänään on mahdollisuudet aivan kärkeen.
Asko Halmetoja 1401: Katse pois tulostaululta, ja eteenpäin. Reaktio riittää, kun suoritus on hyvä.
Jukka Tanjunen 1379: Estynyt finaalista.
Tero Koivisto 1371: On ollut ilahduttavaa nähdä, miten Tero on ollut välineestä ja linjasta harvinaisen hyvin perillä. Kaikki on omissa käsissä, suorittaminen ratkaisee.
Sami Hietala 1362: Estynyt finaalista.
Mikko Ahola turbo 491: Edellisen päivän Kiuruveden kakkossija lienee aika hyvä osoitus kunnosta. Kaatopeliä pelaavana nyt täytyy arvostaa välillä myös paikkopeluä, sillä kaatoja ei ole koko aikaa ja joka sarjaan niin paljon luvassa.
Tarmo Liimatainen turbo 478: Olosuhde ja kaikenlaiset muutokset lienevät hallussa. Pystyy pelaamaan hämmästyttävän röyhkeää linjaa, ja saamaan vielä kaatojakin. Avain tulee olemaan, miten selvittää kulkeuman aiheuttaman pitkäksi menemisen.
Eniten toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja omaava on vahvoilla. Täytyyhän ne toki pystyä toteuttamaankin. Vaikeista sarjoista on myös päästävä yli, sillä isolla pelaajamäärällä muutos ei tule olemaan täydellisesti kenenkään hallussa.
Finaaliseuranta tuttuun tapaan nettisivuillamme. Livestriimiä Youtubesta, mikäli kanavan tilaajamäärä ehtii nousta yli 50 sunnuntaihin mennessä. Vähemmällä määrällä mobiilistriimaus ei ole mahdollista. Tästä pääset tilaamaan kanavan.
Hyvän Tuulen turnaus alkaa tiistaina 27.2.