Hyvän Tuulen turnauksen karsinta on päättynyt, ja parhaiten onnistuneet kohtaavat sunnuntain finaalissa.
43 jalkainen olosuhde oli kisan nimen veroinen, ja antoi mahdollisuuden menestyä monella erilaisella pelitavalla. Ehkäpä tämän vuoksi sekä suoritusmäärä, että tulostaso nousivat korkealle. Minä tietysti toivon, että viime finaalin kirjoitukseni olivat opettaneet keilaajat keskittymään positiivisiin asioihin, ja tulostaso oli siksi niin kova, mutta luulen kuitenkin helpomman olosuhteen olevan ratkaiseva tekijä. Jokaisella oli mahdollisuus, vaikka kaatoja tarvittiin kaikilla keskiarvoilla pelaavilla normaalia enemmän. Suorituksia tuli tässä kisassa poikkeuksellisen tasaisesti alusta saakka, ja täytyy toivoa, että tällainen suuntaus jatkuu, sillä tähän vaatimattomaan pieneen mökkiin ei mahdu erikoiskilpailussa kerralla kahdeksaa kilpakeilaajaa enempää. Täysiä kisaeriä oli paljon pitkin kisaa, ja aina tietysti jää miettimään, olisiko enemmänkin ollut tulijoita.
Olosuhteen ratio oli vain 4,60, joka menee Kegelin arvioissa haastavien olosuhteiden joukkoon. Täällä kitkaisella ja tiukasti pestyllä laminaatilla kuitenkin keskipitkä hoito vähemmällä laidan pomppuefektillä oli juuri se, mikä teki tulostasosta kovan. Kun laidassakin oli vähän enemmän öljyä, pystyi pelaamaan alempaa ja suorempaa kuin monia muita hoitoja täällä. Olosuhteen muutos oli jälleen iso, ja täytyy totuuden nimissä sanoa, että joissakin kisaerissä se muodostui todella hankalaksi. Toisissa taas kulkeumasta oli hyötyä, ja moni teki parhaat sarjansa kisan loppupuolella. Mututuntumalta enemmän kierroksia omaavat olivat vaikeuksissa fressillä, ja vähemmän pyörittävät lopussa. Tästäkin oli toki poikkeuksia, mm. Mikko Ahola ei löytänyt välinettä loppusarjoihin, ja vaikka hän pelasi viimeisenä karsintapäivänä 12 sarjaa yli 220 keskiarvolla, finaalipaikkaa ei heltynyt. Voin antaa ilmaisen vinkin kaikille tänne tuleville keilaajille: täällä ei tarvita voimakkaita palloja, kunnes tarvii. Eli fressinä kaikilla olosuhteilla melkein kaikki pallot kääntyvät liikaa, mutta terrainin sitkeä kulkeuma vaatii vähän voimaa ja pintaa loppuun.
Helpompi olosuhde, ja korkea tulosvaatimus asettavat keilaajat erilaisen haasteen eteen. Vaikeammilla olosuhteella ysilyönti on hyvä, nyt se onkin pettymys. Korkealla keskiarvolla pelaaville tilanne on tuttu, mutta alemmilla pelaaville haaste on huomattavan erilainen kuin tavoitella pelkkiä puhtaita ruutuja. Moni alemmalla keskiarvolla pelaava törmäsikin uuteen tilanteeseen: ”pelasin hyvin viisi sarjaa, tarvitsen silti kaatojonon viimeiseen”. Ymmärrettävästi kaatovaatimuksen ollessa kova, toistuva yhden keilan pystyyn jääminen aiheuttaa tunteita. Sen tunteen ei kuitenkaan pidä antaa ottaa liikaa valtaa, sillä siinä voi mennä finaalitulos ohi. Pieniä, ja isompiakin muutoksia oli pakko tehdä, mutta se pärjäsi, joka oli valmistautunut niihin jo etukäteen. Kaatopakkoa ei ole helppoa käsitellä, mutta siihen pystyy valmistautumaan.
Mutta mitä tapahtui viime vuonna?
Viime vuodenkin karsinnassa tehtiin kovaa jälkeä. Karsinnan ykkönen oli Joni Autio 1484, ja karsintaan saatiin silloinkin viisi yli 1400 -tulosta. Olosuhde oli tuolloin 41 jalkainen 2022 USBC Youth Championships
Finaalissa nähtiin murskaavaa ylivoimaa. Alakanttiin karsinnan alussa pelannut Pekka Ahveninen lunasti viimeisellä yrityksellään ensin suoran 2.vaiheen paikan huipputuloksella 1433, ja pöllyytti sitten muita finaalissa oikein huolella. Toiseksi tullut Antti Isoherranen hävisi 95 pistettä. Kolmas sija meni tiukille, sillä Tero Koivisto voitti Joni Aution samalla tuloksella, mutta pienemmillä tasoituksilla. Huomion arvoista tuossa finaalissa oli, että 1.vaiheessa paukuteltiin vielä karsinnan tapaan kovia tuloksia, mutta ratkaisevan vaiheen kaatopakon iskiessä tulostaso romahti Ahvenista lukuun ottamatta.
Tuossa vaiheessa kevättalvea hallinhoitajan vireystila ja kalenteri olivat valitettavasti sen verran punaisella, että finaalista en saanut juttua kirjoitettua. Finaaliennakko ja tulokset kuitenkin löytyvät.
HTT 23 karsinnan lopputulokset.
HTT 23 finaalin lopputulokset.
Kerrotaanpa jotain finalisteista.
1.jakson voitto Heikki Pietikäinen 2774: Olosuhde sopii todella hyvin, ja on pystynyt pelaamaan poikkeuksellisen suoraan, ja pienillä muutoksilla. Tämä onkin tuottanut kauden kärkituloksia. Muutoksia on pakko tehdä, mutta olennaista on, että pitää ne niin pieninä kuin mahdollista. Aiemmat kisat ovat osoittaneet, että liian isot muutokset eivät tuo kuin lisää mietittävää. Olennaista on tehdä oikeat pienet muutokset silloin kun tarvitsee, ja paikata totutun tarkasti.
2.jakson voitto Niina Koutonen 2667: Niinalle keskipitkä hoito, jossa on öljyä reunassakin, on sopinut paremmin kuin hyvin. 2.jakson voiton lisäksi tililtä löytyy 1380 tulos 1.jaksolta. Sekä fressi, että pelattu on sopinut. Vielä kun ei tiedetä 2.vaiheen pelaajia, niin on mahdotonta sanoa, minkälainen muutos tulee siellä olemaan, mutta vaikea on nähdä isompia uhkatekijöitä. Tässä olosuhteessa hitaamasta heitosta voi olla jopa hyötyä.
Antti Isomaa 1469: Pelasi unelmapelin karsinnassa. Sitä on tietysti vaikea toistaa, varsinkin kun kulkeuma voi muodostua nyt ongelmaksi. Pystyy kuitenkin pelaamaan pyörintään nähden suorempaa kuin moni muu, joka on selkeä etu. Muutosten hallinta ratkaisee menestyksen, ja jossain vaiheessa kannattaa kiinnittää huomio pallon vauhtiin, kun olosuhde muuttuu.
Pauli Meriruoko 1432: Heinäpään kuivilla paljon keilanneena on tottunut kääntyviin palloihin. Ehkä osin tämän vuoksi löysi jo toiseen lappuun voittavat linjat, vaikka ei ollut täällä hetkeen käynyt. Kaikki eväät menestykseen, mutta kokemusta erilaisista kulkeumista ei ole niin paljon kuin monella muulla. Jos täällä olisi käytössä jokin muu öljy kuin Terrain, olisi yksi kuumimpia suosikkeja, nyt vain yksi mahdollisista.
Ville Kaikkonen 1428: Kaikkea muuta kuin nappikausi Villelle, mutta kun tärkeimmät, eli HTT-, Spring!- ja hohtofinaali, sekä Liigakarsinnat lähestyvät, on Villekin kunnossa. Ainakin tässä hallissa kauden tasaisinta tekemistä, ja sehän tietää hyvää, kun potentiaalia on paljon. Kun tuo kaatopaine on nyt otettu teemaksi, niin Villellähän sitä on aina. Välillä se saa suorittamiseen keskittymisen sijaan liian suuren vallan. Sanoi itsekin, että kun pitää suorituksen mahdollisimman simppelinä, tulee parempi tulos. Erilaiset pallot on tehty sitä varten, että keilasuorituksen voi pitää samana.
Artturi Korpi 1392: Ihanan simppeli, muita ylempänä oleva linja, ja loistava toteutus karsinnassa. Lähtö oli pieni, eikä radanvaihtoa ollut. Kun ei ole ollut täällä aiemmin finaalissa, ja karsintalähtö oli pieni, niin joutuu hyvästä karsintasuorituksesta huolimatta haastajaosastolle. Keinoja varmasti löytyy karsintaa enemmänkin, mutta oikeiden lääkkeiden löytyminen riittävän nopeasti ei ole itsestään selvää.
Asko Halmetoja 1382: Katsomosta seuraavalle aikalailla parasta keilailua, on nähdä pienemmällä keskiarvolla keilaavan saavan kaatoja ihan solkenaan, ja hieman jopa hämmentyvän siitä. Loppusarjoissa alkaa sitten näkemään sen paineen, joka ei ole pienemmällä keskiarvolla keilaavalle tuttua. Kaatopaineen. Ja kun hän selvittää sen, on se isompi voitto kuin pelkkä finaaliin osallistumisen riemu. Toivotaan, että Asko löytää samam flow:n finaaliin. Finaalissa saattaa suoralla heitolla olla enemmän kysyntää kuin mutkaheitolla.
Timo Koutonen 1380: Alkukaudella todella vähän, tai ei ollenkaan keilannut Timo löysi nopeasti hyvän vireen. Seniori SM finaalipaikka ei tule pelkällä toiveajattelulla. Tämä olosuhde sopii hyvin, ylläriylläri muutoksen hallinta ratkaisee. Nythän muutosta ei tule kuitenkaan normaalia kisalähtöä enempää, mutta välillä toivoisin, ja olisi ehkä jopa paikallaan, hieman radikaalimpi muutos. Omissa papereissani yksi suosikeista.
Jukka Tanjunen 1379: Estynyt finaalista.
Esa Nygård 1369: Estynyt finaalista.
Risto Hautakangas turbo 507: Karsinnassa melko vaihtelevaa tekemistä, kuten se yleensä aloittelevilla keilaajilla on. Kaatopotentiaalia on riittävä määrä. Ehkä välillä olisi tärkeämpää keskittyä paikkoihin, kuin unelmoida pitkistä kaatojonoista. Välillä kannattaa myös pysähtyä miettimään, tekeekö muutoksen muutoksen vuoksi, vai perustuuko se johonkin havaintoon. Kilpailuvietti on kova, ja eiköhän löydä hyvän vireen tähänkin finaaliin.
Tero Koivisto turbo 505: Keskimäärin hyvää tekemistä karsinnassa. SE pieni jokin vielä puuttuu huipputulosta ajatellen. Pallovalinta, linjan valinta, suorittaminen. Kun ihan huippuvire ei ole ollut käsillä, syy voi löytyä joka heitolla eri osa-alueesta. Ei siis kannata tuomita yhtä olematta varma, että muut ovat kunnossa.
Onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille finaaliin!