Kausi on saatu käyntiin. Yskähdellen, mutta kuitenkin. Split45 Season Open karsinta on keilattu, ja kauteen eniten valmiina olleet kohtaavat sunnuntain finaalissa klo 12 alkaen.
Kunpa keilaajat heräisivät kesäuniltaan aiemmin…
Viime ja tämä syksy ovat olleet ihanan lämpimiä. Ja tuskallisen lämpimiä keila- ja kuntosaliyrittäjän kannalta. Totuuden nimissä en edes usko, että ulkokeleillä on niin paljon tekemistä syksyn suoritusmäärien kanssa. Ulkoilmalajien harrastajana minulle kelpaavat treenaamiseen kaikki kelit -30 ja +30 välillä, eikä taivaalta tuleva tavara tee tähän poikkeusta. Jonkin verran lämpimät syksyt varmasti vaikuttavat suoritusmääriin, mutta silti tuntuu, että monen kausi alkaa nykyään myöhemmin ja loppuu aiemmin muista syistä. Sama näyttää toistuvan myös hupikeilaajien keskuudessa. Itselläni ei ole muuta arvausta ilmiöön, kuin se, että keilailu ei vain kiinnosta niinkuin ennen. Surullista mutta mahdollista.
Oman yritykseni kesäkuun loppuun päättyvä tilikausi osoitti keilauksen tuottojen pudonneen merkittävästi edellisestä kaudesta. Minun pienen yritykseni kohdalla ei puhuta miljoonista, mutta kun kannattavuus on muutenkin kiikunkaakun, niin signaali jatkamiselle, tai etenkään toimintaan investoimiselle ei ole kovin rohkaiseva. Kun normaalisti kesä-, heinä ja elokuu ovat tappiollisia, niin ei millään kestäisi syyskuutakin.
Tämä ei tietenkään ole yhdenkään yksittäisen keilaajan vika. Keilaaja on kuluttaja, joka päättää täysin oikeutetusti itse, mihin rahansa käyttää ja milloin. Tarkoitukseni ei ole syyllistää kilpakeilaajia, vaan herätellä siihen todellisuuteen, että keilaajia on koko ajan vähemmän, ja ainoa pelastus on uusien keilaajien löytäminen, oli heidän tavoitteensa sitten hohtokeilailussa kaveriporukan mestaruus, tai osallistuminen ja menestyminen kilpakeilailussa.
Miksi sitten järjestän keilakisan jo loppukesästä/alkusyksystä, jos suoritusmäärät ovat kerta toisensa jälkeen vähäiset? Siksi, että mitä pidempi tauko keilailuun tulee, sitä epävarmempaa on, että keilaaja palaa radoille enää ollenkaan. Ja siksi, että en ole kuullut yhdenkään keilaajan löytävän huippukuntoaan sohvan pohjalta. Keilahallilla ja kisassa siihen on sentään jonkinlainen mahdollisuus.
Jokainen voi tehdä hyvää
Yksittäisen kilpakeilaajan mahdollisuudet värvätä uusia keilaajia ovat melko pienet. Omalla kohdallani on ollut onni, että paikallisen seuran (HaKe) aktiivit ovat anoneet avustuksia vähän sieltä sun täältä. Näillä avustuksilla on pystytty pyörittämään ilmaisia keilakerhoja lapsille. Vaikka nämä kerhot eivät välittömästi tuottaisikaan kilpakeilaajia tai edes harrastajia, niin todella pitkään lajissa vaikuttanutta Atte Lehtosta lainaten ”moni muistaa sitten myöhemmin, että keilailuhan oli itseasiassa tosi hieno laji”, ja saattaa jäädä koukkuun vanhemmalla iällä.
Keilaajatkin ovat ihmisiä, jotka käyvät töissä, tai eläköidyttyään kuuluvat joihinkin yhdistyksiin tai sekalaisempiin porukoihin. Mitäpä jos siis ehdottaisit seuraavaan tyky- tai muuhun harrastepäivään keilausta aktiviteetiksi. Tai jos olet johtavassa asemassa niin määräät näin tapahtuvaksi. Joku voi nurista, mutta keilahalliyrittäjä kiittää. Ainakin itse muistan tällaiset kädenojennukset hautaan saakka.
Kuinka sinun valmistautumisesi uuteen kauteen onnistui?
Yksi asia joka minua jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen on se, että lähellekään kaikki keilaajat eivät tunnu ymmärtävän tämän olevan urheilulaji. Ilmiö korostuu syksyisin, kun kesätauon jäljiltä keilapallot painavat entistä enemmän, ja vähän joka paikkaa kolottaa kun keilaa parikin sarjaa. Kaikissa niissä lajeissa joita olen edes puolitosissani harrastanut, kilpailukausien väliin jäävä aika käytetään fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen, tai vähintään ylläpitoon, jos tavoitteet eivät ole kovin korkealla.
Keilaajat tulevat kuitenkin kesätauon jälkeen usein kisaamaan tilanteessa, jossa mitään lähellekään keilapallon painoista esinettä ei ole käytetty käsissä edellisen keilasuorituksen jälkeen, joka voi hyvin olla kolmen kuukauden päässä takanapäin. Polvia ei ole käytetty koukussa enempää kuin mitä jääkaapin keskihyllylle kurottaessa tarvitsee (alahyllyllä on kasvikset). Puhumattakaan keskivartalon voiman ylläpidosta tai kehittämisestä.
Onko fysiikka kunnossa?
Vaikka en ole keilailun erityisasiantuntija, voin vakuuttaa, että ihan jokaisen keilaajan tulostasoon vaikuttaa positiivisesti se, että fysiikka on kunnossa. Ja fysiikalla en tarkoita sitä, että jaksaa olla rankametsässä tai leikata nurmikon, vaikka nekin ovat jo hyviä merkkejä yleiskunnosta. Vaan sitä, että liikkuvuus ja voimatasot ovat riittävät siihen lajiin jota harrastaa, eli keilailuun.
Jokainen harrastaa tietysti lajia juuri niin tosissaan, ja niillä panostuksilla kuin haluaa. Eikä ole mitenkään väärin käydä pelkästään keilaamassa kisoja. Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että kolotukset tai lihasten väsyminen vaikuttavat jatkuvasti negatiivisesti suoritustasoon, ja haluat tähän tilanteeseen muutosta, niin ratkaisu ei pääsääntöisesti ole lepo, vaan treeni. Jo yksi melko yksinkertainen voimatreeni viikossa nostaisi varmasti monen keilaajan tulostasoa, ja vähentäisi kolotuksia.
Autan mielelläni, mikäli tästä syyttelystä syntyy kipinä voima- /liikkuvuusharjoitteluun. Olen myös mielissäni, mikäli kipinä löytyy tekemään asialle jotain omin nokin, tai jonkun muun ammattilaisen ohjaamana.
Tavallaan jopa huvittaa se, että keilahalliyrittäjäaikanani minulta on pyydetty fysiikkaohjelmia monien eri lajien edustajille, mutta keilaajat eivät ole paria poikkeusta lukuunottamatta olleet niistä kiinnostuneita. Keilailuun liittyviä arvioitani teen mututuntumalta. Mutta liikuntaa ja valmennusta olen opiskellut ihan koulun penkillä. Suoritettujen opintojen lisäksi luen fysiologiaan tai psyykkiseen valmennukseen liittyviä tekstejä lähes päivittäin, käyn täydentäviä kursseja, ja teen käytännön valmennustyötä jatkuvasti. Tavoitteena on ollut tehdä simppeleitä treeniohjelmia keilaajille myös videomuodossa, mutta toistaiseksi aika ei ole riittänyt, ja etävalmennuksissa piilee aina myös omat riskinsä.
Mutta mitä tapahtui viime vuoden Season Open karsinnassa?
Viime kaudellakin aloitettiin lyhemmällä hoidolla 38 jalkainen 2023 USBC Jr Gold, Moni keilaaja oli vaikeuksissa sekä avaus- että paikkopelissään. Käytän heti puolustuksen ensimmäisen puheenvuoron toteamalla, että ymmärrän kyllä lyhyemmän hoidon olevan kauden alussa osalle keilaajista hetkittäin turhan haastava, mutta lämpimien ja kosteiden syksyjen myötä silti järkiratkaisuja hallinhoitajan kannalta.
Karsinnan päällikkö oli Matias Luosujärvi, joka keilasi 4+4 sarjaa yli sata pistettä paremmin kuin karsinnan kakkonen Tomas Tissarinen. Viime kauden Season Openin ennakkojutun voit lukea tästä linkistä.
Viime kauden finaalissa kolme oli selvästi ylitse muiden. Matias Luosujärvi 1382, Tomas Tissarinen 1344 ja Timo Koutonen 1312 tekivät alun kuuteen sarjaan niin vakuuttavaa jälkeä, että jatkopaikkaa ei tarvinnut hirveästi jännittää. Pudotuspeleissä Timo jäi sijalle 3, ja loppuottelussa Tomas vei pidemmän korren jättäen Matiaksen kakkosrahoille. Näin Tomas uusi edellisen kauden Season Open mestaruutensa.
Mutta mitä tapahtui tämän vuoden karsinnassa?
Tämän vuoden olosuhde oli osalle ehkä turhankin haastava kauden ensimmäiseksi, mutta nähtiin myös huipputuloksia. Ville Kaikkonen piti yhden sapattivuoden Splitin (ja melkein kaikista muistakin) kisoista, mutta palasi tänne kaksinkertaisen Champin voittajan arvokkuudella, ja osoitti jälleen, että kun ”ottaa pään kotoa mukaan” (Villen omin sanoin), niin tulosta tulee. Kauden puhdas kärkitulos 921 neljään sarjaan on kovaa valuuttaa tähän olosuhteeseen, jossa parituloskin oli harvinaisten herkkua. Korostetaan nyt vielä, että Villellä ei siis ollut porttikieltoa tänne, eikä tietääkseni muihinkaan keilahalleihin, vaan tauko johtui muista syistä. Ja mitenpä noin hiljaisella kaverilla voisikaan olla.
Finaalirajalla oli jälleen kerran tiukkaa. Kun toiseksi viimeisenä karsintapäivänä tehtiin kaksi finaalitulosta, nousi raja vain neljä pistettä. Ensimmäisenä ulos jäi Risto Hautakangas, kun samalla 4+4:n sarjan tuloksella pudonnut Sonja Liimatainen selvisi finaaliin turbosta. Ristolla oli yksi huippulappu alla, mutta toista blokkia hän ei saanut parannettua tarpeeksi selvitäkseen finaaliin.
Viimeiset karsintaerät olivat jälleen surkuhupaisaa finaaliviikonlopun antikliimaksia, kun kolmeen kisaerään tuli yhteensä vain kuusi suoritusta. Raja oli alhaalla, ja monella oli yksi hyvä blokki alla. Varmaan olisi pitänyt laittaa ämpäri jakoon kaikille osallistujille. Muuta en nyt tähän hätään keksi. Viimeisessä karsintaerässä katsomossakin olin vain minä, mutta olihan minulla jännää. Tuomo Saari pelasi kolme sarjaa todella hyvin, ja näytti jo menevän finaaliin. Neljäs oli kuitenkin isojen reikien sävyttämä, ja finaalipaikka jäi kymmenen pisteen päähän.
Haastava olosuhde, uhka vai mahdollisuus?
Olosuhde oli tosiaan hieman haastava, kuten 39 jalkaiset täällä aina ovat. Ero ensimmäisen ja toisen blokin välillä oli yleensä kuin yöllä ja päivällä, riippuen toki pelaajamääristä ja pelitavoista. Pääsääntöisesti paljon pyörittävät olivat lirissä ensimmäisessä blokissa, ja loistivat toisessa, kun taas vähän pyörittävillä tilanne oli päinvastainen. Finaalissa onkin hyvin mielenkiintoista nähdä, mitä fressillä lirissä olleet ovat keksineet alkusarjoihin. Kahden poisjäännin myötä olosuhteen loiveneminen ei tapahdu karsintaa nopeammin.
Jotkut ovat sitä mieltä, että olosuhteiden pitäisi olla keilaajaystävällisiä etenkin alkukaudesta. En ole kuitenkaan koskaan tavannut keilaajaa, joka olisi jälkeenpäin valittanut kun keilasuoritus kehittyi hieman tiukemman vaatimuksen myötä. Kuulopuheiden perusteella esimerkiksi Kokkolassa on tällä hetkellä haastava olosuhde. Niin pitääkin olla, kun on isompi ja pitkät hienot perinteet omaava kisa. Sinne vain kokeilemaan ja kehittymään. Pienemmällä keskiarvolla pelaavaa suosii haastavassa olosuhteessa se, että ehjä peli vähäisemmälläkin kaatomäärällä voi riittää finaaliin, etenkin kun tasoitustaulukko on hieman isompi.
Itsessäni on tietysti harrastustenikin perusteella hieman tavallista enemmän masokistin vikaa, mutta ennen kuin annoin itselleni kilpailukiellon keilailussa, nautin haastavista olosuhteista paljon enemmän kuin helpoista. Ja nautin edelleen. Kun testaan ennen kisaa tai kisan aikana kesän epävirallisen neljän eri olosuhteen kelejä, pelaan aina enemmän sarjoja vaikeimpiin keleihin.
Sananen finalisteista
Kisat ovat menneet täällä ensimmäisestä täydestä kaudesta 2019-2020 lähtien samalla kaavalla. Saman kisan mestaruuden uusiminen ei ole täällä ollut kovin tavallista, mutta sunnuntaina Tomas Tissarisella on mahdollisuus jopa triplaan, joka olisi ennenkuulumatonta Split45:n historiassa. Kauden pääkisan, eli Champin, laatasta löytyy toki kaksi muutakin tuplan saavuttanutta.
Kiva kun scrollasit lukematta tänne saakka. Seuraavat arviot eivät siis perustu viimeisimpään tutkimusnäyttöön tai asiantuntemukseen, vaan ihan omaan perstuntumaani. Odotan finaalin parhaiden osalta olosuhteeseen ja karsinnan tulostasoon nähden kovaa tulostasoa, mutta erot tulevat olemaan rajut kärjen ja hännän välillä.
Tarmo Liimatainen jaksovoitto 4+4+4 sarjaa 2460: Iski kovaa karsinnan alkuun, ja sai ansaitusti haluamansa. Alkusarjoissa on iskun paikka. Kulkeumaan pitää löytää väline ja linja, joka ei ole liian tiukka. Eiköhän se Kokkolan reissu ole tuonut Tarmollekin lisää tarkkuutta, joten ehjää peliä odotetaan, ja se voisi riittää pitkällekin.
Ville Kaikkonen 4+4 sarjaa 1780: Oli toiseen blokkiin äärimmäisen vakuuttava reaktiivilla, ja myös ensimmäisessä sai uretaanilla jonoja, ja niiden myötä fiiliksen päälle. Finaalissa on edessä hieman erilainen olosuhteen muutos, mutta jos on muistanut ottaa pään mukaan, niin ratkaisukyky kyllä riittää. Erittäin mielenkiintoista on nähdä alkusarjojen ratkaisut, sillä tarvitsee myös niihin pötköjä päästäkseen peliin sisään. Jokatapauksessa oli erittäin kiva nähdä pitkästä aikaa Villeltä oman näköistä suorittamista. Jos saa ensimmäiseen kolmeen sarjaan jonoja, on vaikea voitettava.
Mikko Ahola 4+4 sarjaa 1737: Mikolla on tälle kaudelle sarjoja alla hyvin vähän, mutta eipä tuo näyttänyt hirveästi vaikuttavan tuloksen tekemiseen. Vähän on vielä vaihtelua suorituksessa, mutta pallo ja perustaso näyttävät korjaavan senkin. Hyvin varteenotettava tekijä loppupeleihin. Joka tapauksessa tuloskunto on jo edellä viime kautta jolloin ei selvinnyt edes finaaliin kauden avauskisassa.
Esa Rantala 4+4 sarjaa 1729: Estynyt finaalista valtakunnansarjan vuoksi, mutta sen verran tarttee sanoa, että luokka B ja keskiarvo 200 on melko harvinainen yhdistelmä. Lienee siis huomattavasti paremmassa iskussa kuin edellisellä kaudella kunhan tulee tänne seuraavan kerran. Ja mainitsen nyt vielä kerran, että kävi viime kaudella Oulusta saakka täällä jokaisessa kisassa, vaikka oli vaivoja ja tekniikkaongelmia. En osaa kuvailla, kuinka paljon arvostan tällaista toimintaa. Ja tarkoitan yleisesti ottaen sitä, että käydään vähän kauempanakin onkireissulla, vaikka kalansaannista ei ole minkäänlaisia takeita.
Asko Heikkinen 4+4 sarjaa 1709: Estynyt finaalista. Harmi, että valtakunnansarja meni päällekkäin. Tämä on taas ihan mututuntumaa, mutta Askon karsintasuoritusten määrä/finaalipaikka -suhde lienee yksi Splitin parhaita.
Tomas Tissarinen 4+4 sarjaa 1693: Kahden edellisen kauden Season Openin mestari on jälleen finaalissa, ja jahtaa ennennäkemätöntä triplaa. Karsintasuoritus on alkusyksystä jolloin kosteus oli aivan eri luokkaa kuin nyt. Muutos on kuitenkin se joka vaikuttaa eniten, ja se tulee joka tapauksessa olemaan erilainen. Uskon, että Tomas ei ole lukittautunut liikaa karsinnan linjoihin ja pallovalintoihin. Oli viime kaudella niin vakuuttava täällä, että vaikea on kammeta ulos jatkopeleistä. Niissä voi tietysti tapahtua mitä vain, ja vastusta löytyy, joten ei kuitenkaan mikään suvereeni voittajasuosikki vaikka yksi niistä.
Timo Koutonen 4+4 sarjaa 1662: Timolla ei ole vielä paljon sarjoja alla, ja Timomainen suoritusvarmuus on vielä puuttunut, vaikka saikin yhden huippulapun karsintaan. Tarvitsee suorituksen tasaisuutta myös pallo- ja linjavalintoihin joita on väistämättä edessä. Viime vuoden Season Openin yksi kolmesta kovasta, enkä näe syitä miksei voisi olla nytkin.
Niina Koutonen 4+4 sarjaa 1656: Eilen ainakin kulki valtakunnansarjassa, joten eiköhän suorituskyky ole huipussaan. Tähän rajusti muuttuvaan ja lyhyehköön olosuhteeseen Niina tarvitsee huippuoivallukset loppuun, että pysyy mukana loppukahinoissa. Ihan samanlaiseksi olosuhde tuskin kuitenkaan finaalissa menee, kuin siinä erässä, missä oli aika (tosi) pahassa lirissä.
Sonja Liimatainen turbo 2 sarjaa 480: Sonjan keilasuoritus on paljon valmiimmassa kunnossa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Tasaisuudessa on vielä tekemistä, mutta kunhan muistaa keilasuorituksen perusasiat, se riittää pitkälle. Ei tarvitse yrittää yhtään sen enempää. Tähän olosuhteeseen tässä vaiheessa kautta vaatii huippupäivää jatkoon, mutta nämä nuorisolaiset osaa yllättää.
Juha-Matti Salmela turbo 2 sarjaa 465: Joutui jännittämään finaalipaikkaa viimeiseen saakka. Keilasarjoja ei ole hirveästi vielä alla, mutta parhaat ovat olleet oikein hyviä. Ei ole niin riippuvainen olosuhteen muutoksesta kuin moni muu, ja tämä on ehdottomasti plussaa. Masan kohdalla avausheiton suorituksen taso on varmastikin se ratkaisevin tekijä, vaikka tottakai myös paikon pitää olla kunnossa huippumenestykseen.
Onnea ja menestystä kaikille tasapuolisesti!
Katsomoon luultavasti mahtuu.
Heti tiistaina alkaa Haapajärven Lämpö -turnaus, joka on Ylä-Savon ranking osakilpailu.