Keep it positive or keep your mouth shut

No olipas positiivissävytteinen otsikko. 😀 Pureudutaan tuohon aiheeseen vähän myöhemmin.

Haapajärven Lämpö Oy:n sponsoroiman kisan karsinta on pelattu, ja itselleen positiivisesti puhuneet ratkovat mestaruuden sunnuntain finaalissa.

Mutta mitä tapahtui viime vuoden Lämpö -turnauksessa?

Viime kauden turnauksessa olosuhteena oli 42 jalkainen 2022 USBC Women’s Championships, ja tulostaso nousi silloinkin korkealle. Karsinnassa saatiin todistaa kuuden sarjan halliennätystä 1526, jonka taituroi Matias Luosujärvi. Matiaksen 6+6 sarjan jaksotulosta 2989 (k.a. 249) tullaan tuskin koskaan rikkomaan.

Viime kauden karsintajutun voit lukea tästä.

Viime kauden finaalista ei tullut karsinnan kaltaista tulostykitystä kun isompi rullamäärä teki muutoksesta vaikeamman, mutta jännitystä saatiin senkin edestä. Pisimmän korren vei Pauli Meriruoko, toinen oli Mikko Ahola ja kolmas Antti Isoherranen. Viime vuoden finaalisteista yksikään ei ole paikalla. Ari Isomaa on ainoa jolla olisi paikka, mutta hänkin on estynyt.

Viime kauden finaalijutun voit lukea tästä linkistä.

Keep it positive

Vajaat kaksi vuotta sitten kiinnitin seinilleni lappusia joissa ilmoitin tulkitsevani häiritseväksi käytökseksi, jos nostaa käden pystyyn vitoskeilan jäädessä pystyyn. Samalla kehotin pitämään muutenkin kaiken kommentoinnin positiivisen puolella, ja kirjoittelin seinille tekstejä #keepitpositive

Alkuun se sai keilaajat ehkä hieman pohtimaan asiaa, mutta nyt tuntuu, että tarvitaan kovempia sanankäänteitä. Korostan edelleen, että kyse ei ole siitä, että täällä huudeltaisiin ja oltaisiin selkeästi epäkohteliaita toisia pelaajia kohtaan. Päinvastoin, pääsääntöisesti täällä on kisaerissä todella kannustava ja positiivinen ilmapiiri. Monet ensimmäistä kertaa täällä kisaavat ovat kiinnittäneet tähän huomiota, ja sanoneet sen myös ääneen.

Keep it positive or keep your mouth shut

Enemmän olen huolissani siitä, miten keilaajat puhuvat itse itselleen. Valitettavasti negatiivinen sisäinen puhe leviää väkisinkin myös muille.

Silloin tällöin tulee vastaan eriä, joissa yhden aloittama manaaminen tarttuu pikkuhiljaa muihin, ja kohta kaikki ovat sellaisessa moodissa, jossa on mahdotonta tehdä hyvää tulosta. Yleensä tämä tapahtuu olosuhteen ollessa hieman haastavampi, mutta voi tapahtua myös helpommalla kelillä.

Homma etenee niin, että yksi alkaa isoon ääneen manaamaan, kun jää keiloja pystyyn. Voi jäädä myös reikiä, vaikka keilasuoritus oli tekijän mielestä erittäin hyvä ellei täydellinen, ja rataolosuhdekin on täysin hallussa. Ei voi olla silloin keilaajan vika? Kun yksi toistelee tätä epäreiluutta tarpeeksi isoon ääneen ja pitkään, tarttuu se myös seuraavaan reiäntekijään, joka alkaa satakielen lailla toistamaan laulua. Ei aikaakaan kun lähes koko erä kokee suurempien (kuin itsensä) voimien heille tekemää epäreiluutta, vaikka itse tekevät kaiken oikein. Tällaisista eristä ei tule koskaan yhtään finaalitulosta, koska nekin jotka eivät moiseen kosmiseen vääryyteen usko, häiriintyvät manailiusta sen verran, etteivät saa parastaan irti.

Olen maininnut tämän ennenkin, ja mainitsen vielä, että en ole koskaan törmännyt tilanteeseen jossa eniten manaava saa parhaan tuloksen. En ole varma, onko huono tulos suuriäänisen manaamisen syy vai suuriääninen manaaminen huonon tuloksen syy. Eli johtuuko manaaminen huonosta tuloksesta, vai huono tulos manaamisesta. Uskon, että homma toimii osittain molemmin päin. Ennustus toteuttaa itseään, ja kun ennustus on pessimistinen, ei ole vaikea arvata mikä tulos on.

Keilailu on laji, jossa tarkkuus, taito ja hermojenhallinta ovat tärkeimmät osat suoritusta. Tietty määrä fysiikkaa tietysti tarvitaan, mutta se ei ole ratkaiseva tekijä, mikäli se on riittävällä tasolla. En ole tarkkuuslajien asiantuntija, mutta jos mietin vaikka olympialaisten ammuntalajeja joissa vaatimukset ovat hyvin samankaltaiset, niin en ole koskaan kuullut kilpailijan huutavan kirosanoja, tai nähnyt reagoivan voimakkaasti epäonnistuneeseen suoritukseen. En ainakaan heidän, jotka pärjäävät. Voimasanat ja tunnepurkaus voivat auttaa nostamaan isoja painoja, koska ne saavat aikaan voimakkaan stressireaktion, ja sitä seuraavan adrenaliiniryöpyn, mutta vakaata ja pitkään jatkuvaa keskittymistä vaativissa lajeissa siitä on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lyhyistä turhautumisista en ole huolissani. Keilailu on kilpaurheilua, ja epäonnistumisen pitääkin turhauttaa. Enemmän keilahalliyrittäjänä olisin huolissani, jos yksikään keilaaja ei koskaan turhautuisi tai näyttäisi tunteitaan. Se tarkoittaisi, että lajilla ei ole niin suurta merkitystä harrastajalleen. Toki persoonissa on eroja, ja jotkut peittävät turhautumisensa hyvin. Kuuluin itsekin kyseiseen joukkoon kun vielä kisasin. Otan siis mielelläni vastaan spontaanit kirosanat, tai turhautuneet eleet. Ne osoittavat mielestäni rakkautta lajiin, kunhan pysyvät tietyissä rajoissa.

Raja on se, että purkauksia tapahtuu lähes jokaisen suorituksen jälkeen. Ymmärrän, että yksittäisen keilaajan mielestä oikein turhauttavana hetkenä hallinhoitaja, yleisö tai pelikaveri(t) voivat tuntua olevan huonon tuloksen syynä. Vaikka tuskin yksikään edellä mainituista tahallaan vaikeuttaa kenenkään peliä. Mutta siinä vaiheessa kun alat syyttelemään elottomia esineitä tai mystisiä voimia omista huonoista tuloksistasi, niin kannattaa hakeutua lähimmän peilin eteen, ja miettiä löytyisikö syy sittenkin sieltä. Peilikuvalle kannattaa hymyillä kauniisti, ja todeta: ”keilailu on sujunut nyt vähän huonosti, mutta osaat kyllä, kunhan ajattelet positiivisesti”.

Hallin nurkkaan on ripustettu hallin henki ”SE45”. Nimi tulee siitä, että niin usein olen kuullut kuinka ”se” ei antanut kaatoa, tai ”se” teki reiän. Jokainen terveellä järjellä ajatteleva ymmärtää, että ”Se” ei tee yhtään kaatoa, eikä yhtään reikää. Sinä teet. Tuurilla voi saada tai olla saamatta, mutta pitkässä juoksussa tuuri menee tasan. Hallinhengen saateteksti on seuraava:

SE45
ETHÄN RUOKI HALLIN HENKEÄ
SE SAA RAVINTONSA NEGATIIVISISTA AJATUKSISTA
SE ANTAA JA SE OTTAA
KYLLÄISENÄ ENIMMÄKSEEN OTTAA
SE KOHTELEE KUITENKIN JOKAISTA PUOLUEETTOMASTI JA ANSIONSA MUKAAN

Hallin hengen asento kädet levitettynä (kuvassa) kuvaa sitä, että hän on kisaerässä ainoa pelialueella oleva hahmo, joka ei voi vaikuttaa tuloksiin.

Useita sadan mailin polkujuoksukisoja läpi suorittaneena voin kertoa kuinka suuri on mielen voima. Tai no en voi kertoa, koska en oikeastaan ole vielä päässyt testaamaan oman mieleni rajoja. Mutta sen osaan kertoa, että kun kisojen alussa mennään isoissa jonoissa, niin joukossa on aina henkilöitä, jotka ajattelevat negatiivisesti, ja epäilevät pääsevätkö maaliin saakka. Heidän kanssaan ei valitettavasti pääse heittämään läpyjä maalissa, sillä he ovat matkanneet raatobussilla omaan majoitukseensa jo puoli vuorokautta aiemmin. Maaliviivaa näkemättä. Vaikka olisit miten kovassa kunnossa, tuollaisia matkoja ei pääse maaliin ajattelemalla negatiivisesti, tai keskittymällä vaikeuksiin ja kipuihin joita väistämättä tulee kaikille.

Voin antaa oman salaisen suggestioni kaikkien käyttöön. Tämän toteuttaminen on toki huomattavasti helpompaa keskellä erämaata jossa kukaan ei ole näkemässä kuin keilahallilla, jossa voi olla jopa katsojia.

”Kun menee huonosti, hymyile. Kun menee todella huonosti, hymyile leveämmin. Kun luulet, ettei voi mennä enää yhtään huonommin, usko pois kyllä voi.”

Harvoin keilailussakaan tulee kisoja, jossa kaikki menisi helposti kuin vettä vain. Parhaat keilaajat erottuvat sillä, että pääsevät nopeasti ja hermojaan menettämättä vaikeiden hetkien yli. Finaalin paras ei usein ole se joka keilaa parhaan sarjan, vaan se jonka huonoin sarja ei ole niin huono kuin muilla. Hermokontrolli säilyy myös vaikeina hetkinä, ja pystyy yhä suorittamaan ilman kiihdyttävää stressihormonia veressä. Tähän tietysti auttaa se, että taidot ovat hyvällä tasolla ja tietää handlaavansa myös vaikean paikan. Sen vuoksi aika usein isommalla keskiarvolla keilaava vie potin. Positiivinen minäpuhe on kuitenkin täysin harjoiteltavissa oleva asia oli keskiarvosi mikä hyvänsä.

Sen sijaan, jos jatkuvasti puhut itsellesi negatiiviseen sävyyn, et koskaan saavuta todellista potentiaaliasi. Voit tehdä hyviä yksittäisiä sarjoja tai jopa pidempiä kisoja, mutta pitkällä aikavälillä negatiivisuus syö tulostasi.

Minäpuheeseen otin kantaa myös Champ 2021 finaalijutussa, jos kiinnostaa niin kannattaa lukaista https://split45.fi/ville-kaikkonen-puhui-itsensa-champin-mestariksi/

Finaalissa ei mielestäni ole tällä kertaa selkeitä suosikkeja, vaan käytännössä kaikilla on mahdollisuudet mestaruuteen. Tulee jännä päivä, josta ei varmasti käänteitä puutu. Olosuhde on finaalissa jonkin verran napakampi kuin alkukarsinnassa (kosteus n.46%->32%), mutta tällä olosuhteella se tuskin hirveästi vaikuttaa pelaamiseen. Muutos vaikuttaa jälleen enemmän.

Finalistit

Mauri Isoherranen 1.jakson voitto 2690: Maurizio on ollut kovassa vireessä vähän jokapuolella. Tuuletuksissa on aina ollut tyyliä, ja nyt tulostakin on tullut myös kotihallissa. Kaatoreaktiot ovat olleet pitkästä aikaa täällä hyviä, ja uusin pallo antaa mahdollisuuden tuloksentekoon myös kulkeuman koittaessa. Avainasemassa on oikeat valinnat oikeaan paikkaan. Huippupäivänä hyvät mahdollisuudet parhaaseen finaalisijoitukseen täällä.

Kent Wargh 2.jakson voitto 2805: Pitkästä aikaa täällä vierailleella Kentillä meni pari lappua opiskellessa hallille ominaisten muutosten metkuja, mutta sitten alkoi tulemaan tulosta. Hirveän moni ei ole ensimmäisellä finaalivierailullaan täällä voittoon saakka yltänyt, mutta kaikki eväät siihen ehdottomasti löytyvät. Liian pitkäksi aikaa ei saa jäädä aprikoimaan valintoja, sillä muutos on taas erilainen kuin karsinnassa.

Joni Autio 1438: Keli passaa Jonille oikein hyvin, kun ei tarvi kierrättää palloa kaukaa. Tarkkaa tekemistä karsinnassa, ja varmasti myös finaalissa. Tällä kertaa hieman yllättäen finaalissa ei olekaan niin paljon rullaa, vaan enemmän suht. samoilla linjoilla pelaavia, jonka vuoksi suunnitelmat b ja c voivat olla tarpeen. Oikeilla pienillä muutoksilla kärkikahinoissa.

Timo Koutonen 1430: Karsintatuloksesta on jonkin verran aikaa, ja keli on vähän napakoitunut siitä. Eli pallolle tarpeeksi tilaa etenkin alussa. On niin moninkertainen menestyjä täällä ettei kyllä oikeastaan amatöörin neuvoja tarvi. Jälleen kerran pitää vain muistaa, että nyt ei olla eilisessä hallissa. Eiköhän keiku jälleen kärkiporukoissa.

Sonja Liimatainen 1420: Karsintaan kuuden sarjan puhdas ennätys joten huippukunto on käsillä. Karsintalapussa vieläpä piti säätää vähän tekniikkaa ja tulosta tuli silti. Olosuhteen muutos ei ehkä tule olemaan niin suuri Sonjan linjoilla, ja tämä avaa mahdollisuuden jopa voittoon kevään Springin tapaan. Kahden edellisen finaalin sijoitukset ovat täältä 1. ja 3. joten on onnistunut löytämään hyvän finaalimoodin täällä.

Albin Rudbäck 1387: Hienolla tyylillä keilaava Albin on itselleni uusi tuttavuus, joten hirveän pitkälle menevää analyysiä on vaikeaa antaa. Mutta tottakai analysoidaan silti. Jos vedän hätäisesti yhteen tekniikan, keskiarvon ja täällä tehdyt tulokset, niin arvelisin, että radanlukutaito ei ole vielä ihan samalla tasolla kuin tekniikka. Mutta sehän kehittyy vain keilaamalla, ja nyt on jo kaksi lappua kokemusta tästä hallista. En putoaisi penkiltä, vaikka olisi kärkijoukoissa.

Ari Isomaa 1376: Estynyt finaalista. Joka on harmillista, koska sai hankalan syksyn jälkeen tänne huipputuloksen.

Juha-Matti Salmela 1366: Viikottainen treenivuoro näyttää tuottavan tulosta, kun kasassa on nyt finaalipaikat 2/2. Viimeisen karsintaerän suorittaminen oli todella vahvaa, ja saman toistaessaan on korkealla myös finaalissa. Nyt on muitakin samoilla apajilla, joten pieniä muutoksia pitää varmasti tehdä. Mutta ei muuta kuin käsi jäihin ja suorittamaan.

Asko Heikkinen 1355: Eilen pitkä finaali Pietarsaaressa, mutta rutiini riittää suorittamaan peräkkäisinä päivinä. Tarvittavat muutokset on välillä jääneet täällä pikkuisen liian myöhäisiksi, ja sellaiseen ei ole nyt varaa jos mielii ihan kärkeen. Pallo- ja konstivalikoimaa riittää kyllä tähän olosuhteeseen riittävästi. Jos on palautunut hyvin eilisestä, niin on kaikki eväät kärkipaikoille saakka.

Hillevi Huhta 1353: Vaikka nykyään ei saisikaan puhua sukupuolista, eikä varmaan kenenkään iästäkään mitään, niin puhun silti. Kun veteraani-ikäinen nainen keilaa yli 200 puhtaan keskiarvon kuuteen sarjaan, niin on sitten hatunnoston arvoinen suoritus. Ja toivottavasti antaisi potkua useammallekin naiselle tulla lajiin mukaan tai jatkaa sen parissa. Hillevi on kiertänyt kisoissa ympäri maailmaa, ja saavuttanut paljon, mutta suhtautuu silti kriittisesti jokaiseen omaan suoritukseensa, ja yrittää saada tekemistään paremmaksi jokaisella keilakerrallaan. Kehittyminen tällaisessa lajissa loppuu sitten kun alat ajattelemaan ettei voi enää kehittyä. Vanhemmalla iällä fysiikan ylläpitäminenkin on työn takana, mutta voi petrata muilla osa-alueilla. Mutta ei voi petrata jos vain paiskoo ja toivoo parasta. Hillevi ei ole finaalin suosikkeja, mutta ehjällä tekemisellä on mahdollisuudet II-vaiheeseen.

Kaarlo Kekkonen veteraanipaikka 1350: Kaarlon olen nähnyt keilaavan 2010 -luvun alkupuolella, ja heti perään 2025. Ei siis hirveän tarkkaa kuvaa tekemisestä. Rutiinia ja taitoakin varmasti löytyy, varmaankin se muutoksen hallinta nousee jälleen ratkaisurooliin. Vain yksi lappu tähän kisaan, ja sitä edellinen täällä ainakin yli seitsemän vuotta sitten jonka olen täällä itse ollut.

Risto Hautakangas CD-paikka 1349: Parhaasta lapusta on jo aikaa, mutta on saanut myös hiljattain hyviä sarjoja. Risto syttyy aina hyvin finaaleihin, ja I-vaiheen neljä sarjaa antavat paremman mahdollisuuden kuin pidempi kisa. Kaikki eväät hyvään tulokseen ja jatkoon. Muutoksia ei kannata tehdä turhaan, vaan pitää suorittaminen keskiössä. Tylsää kun taidan antaa aina saman ohjeen, mutta kun se vaan mielestäni on Riston tulokselle se ydinasia.

Jukka Tanjunen turbo 493: Estynyt finaalista. Harmin paikka, mutta ilmeisesti etelästä on pitkä matka pohjoiseen. 😀

Eino Raudaskoski turbo 471:  Eikallekin on sopinut hyvin tämä keli. On parhaimmillaan tosi helpon näköisiä kaatoja. Paikkopeli on välillä turhan tukkoista ihan huipputuloksiin, mutta sen löytäessään voi hyvin mennä toiseen vaiheeseen. Muuallakin on kulkenut, ja sehän voisi innostaa vaikka minkälaisiin suorituksiin. Se on kuitenkin varmaa, että kävi miten kävi, niin Eikka maksaa (Hakkeen kisa).

Kaikki merkit viittaavat siihen, että on tulossa yllätyksellinen ja tiukka finaali. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!

Yleisöä mahtuu jonkin verran paikalle, jättäkää banderollit kotiin, ja lukekaa uusi ohjeistus sisääntuloaukon yläpuolelta.

Kauden pääkisa Heitä Sikaa! alkaa 20.11. Kisassa on mm. 100€ 300-sarjan bonus, parhaille rahapalkintoja, ja monenlaisia tapoja voittaa palkinto. Samalla alkaa myös Split45 Champ, jossa pääpalkinto on 550€. Champin kutsu on jo nähtävillä Kilpailut -sivulla. SuperPyhät 6. ja 26.12. Joulumaraton 12 srj 20. ja 21.12. Finaali 6.1.

Karsinnan tulokset ja finaaliseuranta https://split45.fi/