Oli hengästyttävä finaali. Puhtaalla keskiarvolla 199 et pääse edes finaalin toiseen vaiheeseen. Vaikka keilaat kaikki 12 sarjaa yli 200 pistettä, et ole lähelläkään mestaruutta. Oli kova taso, ja pelkästään finaaliin pääseminen oli iso juttu monelle. Silmiinpistävä ero karsintalähtöihin verrattuna oli, että finaalipelaajat eivät jättäneet juurikaan reikiä. Olosuhde oli paremmin hallussa kuin rannalle jääneillä. Ennakkoon ajateltiin, että viimeiset sarjat olisivat vaikeita, mutta finaaliin selvisivät keilaajat, joille ratojen kuluminen ei ollut suuri ongelma.
Toisin kuin monessa muussa paikassa, täällä ei ajatella että ”…ttu kun nuo isot nimet tulevat korjaamaan isoimman potin”. Sen sijaan täällä tullaan katsomaan ja ihailemaan monen tunnin ajaksi niitä, jotka vievät isoimman potin. Yritetään ottaa oppia, ja innostutaan myös siitä, miten monella eri tekniikalla ja pelitavalla voi pärjätä. Voiko parempaa paikkaa hallin yrittäjä löytää? No, ratoja voisi olla vähintään kaksi lisää.
Ennenkuin jatkat tämän pidemmälle, kannattaa lukea ennakkojuttu täältä: Keilaajakohtaiset arviot Champin finaaliin
Suurin osa ihmettelee otsikkoa, kerron taustan. 22.4.2017 työskentelin Pelixir Kempeleen keilahallilla, ja oli Kempeleen Kiemuran finaalipäivä. Keilahalli avattiin marraskuussa 2016, ja ainoastaan MM-joukkuekultamitalisti Joonas Jehkinen oli tehnyt 300-sarjan hallissa. Tuohon finaaliin 300-sarjoja tuli kaksi lisää, kun Ville Kaikkonen ja Matias Luosujärvi tekivät treban mieheen. Finaalin tulostaso nousi todella kovaksi, mutta silloin melko vaatimattomalla keskiarvolla pelannut Ville Kaikkonen vei voiton.
Kirjoitin tuolloin Pelixirin nettisivuille finaaliartikkelin otsikolla ”Pöljän miehen pöljä päivä”. Joku voisi ajatella otsikon loukkauksena, mutta minut paremmin tuntevat tietävät, että jos …ttuilen sinulle, olet ansainnut sen hyvällä tavalla. Kun kirjoitin Split45 Champ -finaalia edeltävänä iltana finaaliennakkoa, tuo otsikko tuli väistämättä mieleeni. En silti uskonut toiseen pöljään päivään.
Olin kirjoittanut finaaliennakkoon, että Ville Kaikkonen on ”on-off” pelaaja, ja lähtee haastajana finaaliin. No, tavallaan olin oikeassa, sillä sekaan mahtui sarjoja 174 ja 277 välillä. Ennakkoni meni pieleen siinä, kun arvelin 8 sarjaa olevan liian pitkä aika Villen kesktittymiskyvylle. Kuinka väärässä voi kilpailunjohtaja olla. Toiseksi viimeisen sarjan 269 sinetöi voiton.
Ennen viimeistä sarjaa toisena oli karsinnassa halliennätyksen tehnyt Valtter Verronen, ja Valtter piti eron takana tuleviin selvänä viimeisellä sarjallaan 223. Nyt kun noita ennakointeja on tullut harrastettua, niin pidän suurena ihmeenä mikäli Valtter ei voita jotain seuraavista kisoista Split45:ssä.
Teemu Putkisto ei ollut ensimmäisissä sarjoissa varsinaisesti vaikeuksissa, mutta tulokset 201-217 eivät vain millään riittäneet. Kuulinkin Teemun kommentoivan ehkä viidennen sarjan kohdalla että: ”olisi vain enemmän sarjoja”. Kokenut huippukeilaaja oli ytimessä. Kun muut tuskailivat, Teemu tiesi mitä tapahtuu. Hyvät viimeiset sarjat nostivat Teemun kolmanneksi. Finaalin ensimmäinen puolisko ei Teemulle paljon luvannut, mutta on aivan pakko nostaa esiin maltti ja luotto omaan tekemiseen. En voi kuin ihailla maajoukkuetason keilaajaa, jolle jää mahdollisesti 100€ ratkaisevassa heitossa 9-keila pystyyn, ja ilme ei värähdäkään. Varma paikko, mutta täydestä pakasta vain 7 pois, jolloin kolmas sija irtoaa tasapistein Kemin VeiKein Jukka-Pekka Koivistoa vastaan.
Oli niin hieno finaalitapahtuma ja kisa, että kyllä näitä jaksaa järjestää, vaikka tilanne olisi mikä. Sekin kannattaa muistaa, että mestari ajoi Oulusta Haapajärvelle neljänä päivänä peräkkäin, vaikka ei ollut keilannut muissa kuin ”omassa” (Oulun Heinäpää) hallissa kahteen vuoteen. Miettikääpä vaikka sitä.