Split45 Champin finaali keilattiin sunnuntaina 7.1.
Kuudetta kertaa järjestetyn Champin karsinta asetti keilaajille aiempaa isomman haasteen, sillä olosuhde osoittautui kiltisti sanottuna kinkkiseksi. Moni kovalla tasolla keilaava jäi ilman finaalipaikkaa, ja suurin osa niistä, jotka finaaliin selvisivät, tarvitsivat saavutukseen useita yrityksiä, ja ison määrän keskittymistä. Mikäli finaaliennakko on lukematta, kannattaa tutustua siihen ensin. https://split45.fi/kenen-sietokyky-kestaa/
Etenkin finaalin toisessa vaiheessa keilaajista huokui maltti ja keskittyminen. Vaikka finaaliennakko on osin kieli poskessa kirjoitettua, ja vain omiin subjektiivisiin havaintoihini perustuvaa spekulointia, ehkä sieltä oli poimittu alleviivattuja asioita. Tai sitten tämän efektin teki kamera ja facebook-live. Joka tapauksessa finaalin toinen vaihe oli karsintaan nähden poikkeuksellisen maltillista kirosanojen ja voimakkaiden tunteenpurkausten osalta, vaikka vaikeuksia jälleen kerran osui jokaisen peliin. Mutta kuten ennakossakin totesin, finaaliin selvinnyt porukka edusti enemmän vaikeuksista eteenpäin katsovaa, kuin niitä murehtimaan jäävää osaa keilaajista.
Jännitystä kisasta ei puuttunut. Kuten oli arvattavissa, kukaan ei päässyt isolle karkumatkalle, ja tilanteet vaihtelivat. Lopulta mestaruudesta kamppaili tasapäin kolme keilaajaa, kolmen seuraavan ollessa myös koko ajan iskuetäisyydellä, käytännössä yhden ison sarjan päässä kärkikamppailusta. Tuloksen tekemisestä teki karsintaakin vaativampaa amerikkalainen pelitapa, jonka vuoksi aivot joutuivat prosessoimaan vieläkin kovemmin oikeiden ratkaisujen eteen.
14. Teemu Isomaa: Pitkä tauko keilaamisesta ja haastava olosuhde eivät ole voittava yhdistelmä. Finaaliin selviäminen on kuitenkin jo sinänsä hyvä suoritus, sillä rannalle jäi monia kovia nimiä.
13. Ville Kaikkonen: Ei se nyt ehkä niin huonosti sujunut, mitä Villestä itsestään tuntui. Pari muutaman kaadon jonoa lisää, tai yksi pidempi pötkö olisivat riittäneet toiseen vaiheeseen.
12. Mikko Ahola: Ballmasterin reissulta oli jäänyt liikaa kierrettä ranteeseen, ja kaikki tuntui kääntyvän liikaa. Löysi ratkaisun viimeisessä sarjassa keilaten 234, mutta silloin oli jo myöhäistä. Myönsi itsekin, että karsintasuorituksesta oli liian pitkä aika, eli olisi kannattanut käydä keilaamassa yksi lappu alle lähempänä finaalia.
11. Jarmo Impola: Keikkui kahden sarjan jälkeen I-vaiheen kärkipaikalla, mutta sen jälkeen alkoi jäämään jos jonkinlaista kuviota pystyyn. Vähänkään ehjemmällä pelaamisella olisi selvinnyt kirkkaasti II-vaiheeseen, johon jäi nytkin matkaa vain 21 pistettä.
10. Antti Isoherranen: Tänään ei suorittaminen riittänyt kuin yhteen hyvään sarjaan (234). Mutta kauden pääkilpailun, eli Heitä Sikaa! mestaruus lämmittää varmasti mieltä.
9. Jukka-Pekka Koivisto: Ennakossa kyselty paikkopeli oli nyt jo paremmalla tasolla, mutta vastaavasti kaatojonot jäivät tänään liian lyhyiksi kahden ensimmäisen sarjan jälkeen. Monta kertaa tuloksena oli ”melkein kaato”, eli viimeinenkin keila värähti. Suorituksen puhtaudesta usein tämäkin kiinni, eikä ”SE”:n kostosta. Juice ei toki kaatojen puutteesta syytellytkään muita kuin omia suorituksiaan.
8. Joakim Sundberg: I-vaiheen ylivoimaisesti paras 216 puhtaalla keskiarvollaan. II-vaiheessa tuli kuitenkin liika tyhjiä kaatojen väliin. I-vaihe, ja II-vaiheen viimeisen sarjan 243 osoittivat kuitenkin, että potentiaalia löytyi isompaankin menestykseen. Toivottavasti Joakim nähdään täällä seuraavissa kisoissakin, joissa olosuhde tulee olemaan helpompi, sillä kuten sanottu, tyyli sopii tänne hyvin.
7. Asko Heikkinen: Ei saanut ensimmäisen karsintalapun kaltaista rennon letkeää tekemistä esiin. Sanoi itsekin loppuvaiheessa, että yrittäminen vain huonontaa tulosta. Ja yrittäminenhän on ensimmäinen virhe, kuten olen aiemmassa kirjoituksessani todennut https://split45.fi/sisu-yrittajan-arkea-prologi/
6. Jukka Tanjunen: Tasaista tekemistä koko päivän muutamalla paremmalla sarjalla höystettynä. Näytti II-vaiheen 4. ja 5. sarjoissa kirivän mukaan jo ihan voittokamppailuun, mutta kaatojonot tyrehtyivät viimeisessä sarjassa. Hyvä finaalisuoritus silti, ja kärkinelikkoon jäi lopulta reilu ero, joten jossiteltavaa ei jäänyt niin paljon.
5. Niina Koutonen: Nöyrää ja pyyteetöntä pelaamista koko finaalin ajan, mutta kaadot jäivät vain syystä tai toisesta tänään liian vähiin. Vähän hitaammalla heitolla ja tällä olosuhteella lähes väistämättä tulevat isot reiät vesittivät loputkin menestystoiveet. Hyvää tasaista tekemistä kuitenkin, vaikka isoon menestykseen vaadittava loisto puuttuikin.
4. Tero Koivisto: Toisen sarjan kolme tyhjää vaikeista kuvioista teki isot töyssyt tielle mestaruuteen, ja kaksi isoa reikää viimeisen sarjan alkuun romuttivat loputkin haaveet. Muuten tekeminen oli tasaisen hyvää, ja suorittamisen osalta ehkä parasta tällä kaudella tässä hallissa. Palkintona hieno neljäs sija, vaikka varmasti vain 36 pisteen ero voittoon jättää myös hampaankoloon.
3. Tarmo Liimatainen: Tarmo(kin) oli ehkä lukenut ennakon tarkasti, ja pelasi suht riskitöntä peliä pienillä muutoksilla. Tämä tarkoitti paikkaamista, paikkaamista ja paikkaamista, jonka Tarmo toteutti finaalipaineessa ja kärkikamppailussakin ihailtavan varmasti. Tuloksena todella vähän peräkkäisiä kaatoja, peräti 36 paikkkoa kuuteen sarjaan, ja erittäin hieno Champin pronssisija. Omasta puolestani lähetän suorituksesta vielä henkisen sisupuukon.
2. Markku Pietikäinen: Näytti hyvällä kolmannella sarjallaan jo karkaavan muilta. Neljännen alussa kävi sitten perinteiset, ja mikään ei tuntunut onnistuvan. Kokosi kuitenkin hienosti itsensä, ja nousi hyvällä viidennellä sarjallaan takaisin mestaruustaistoon. Viimeisessä sarjassa ei enää löytänyt kaatojonoja, ja himoittu mestaruus lipui yhdentoista pisteen erolla käsistä. Upea karsinta ja finaali kuitenkin Markulta, joka suht vähäisestä finaalikokemuksesta huolimatta pysyi ainakin ulospäin tyynen rauhallisena finaalin ratkaisuhetkilläkin.
1.Risto Hautakangas: Voin varmuudella sanoa, että finaaliennakko oli luettu tarkasti. Mitään hokkuspokkus -eväitä sieltä ei tietystikään löytynyt, mutta ehkä kuitenkin se punainen lanka tekemiseen, eli ruutu kerrallaan suorittamiseen ilman ylimääräisiä spekulointeja pelipaikoista ja -palloista. Risto pelasikin samalla pallolla ja pienillä linjan muutoksilla koko kisan. Paikkaaminen ja muukin tekeminen oli nyt rauhallisempaa ja ehjempää kuin usein aiemmin. Olennaiseen keskittyminen paistoi läpi, ja se harvoin ainakaan heikentää mahdollisuuksia menestykseen. Risto on toistaiseksi lyhyen keilauransa aikana tehnyt kovasti töitä kehittyäkseen, ja on hienoa nähdä, että se toi nyt parhaan mahdollisen palkinnon, eli hallin suurimman ja arvostetuimman kisan voiton.
Kiitokset finalisteille hienosta ja jännittävästä finaalista, sekä katsojille asiallisesta kannustuksesta.
Keilaajattaret ja Rookies on tour -osakilpailu Split45 Winter Challenge alkaa 9.1. Kisassa on extrafinaali rahapalkinnoin cd-luokan keilaajille, sekä erikoiserät cd-luokan keilaajille ja naisille. Kutsu nettisivuillamme viimeistään tiistaina.