Keilakilpailujen lempilapseni Split45 Champin finaali keilattiin sunnuntaina 8.1. Itselleni jäi finaalipäivästä hymy kasvoille vielä pitkäksi aikaa. Finaali oli kaikkea, mitä finaalin toivoisi olevan. Jännittävä, reilu, hyvähenkinen, tiukka, vaihteleva, hyvätasoinen. Saimme hienoisen yllätysvoittajan, mutta seuraaville sijoille jääneet eivät selitelleet, eivätkä etsineet syyllisiä tappioon muualta kuin peilistä. Kirosanoja kuultiin yllättävän vähän.
Kirosanatkin olisivat olleet täysin ymmärrettäviä, sillä viidennessä sarjassa vaikutti hetken siltä, ettei olosuhteessa ole enää mitään järkeä. Katsomon puolellakin vallitseva mielipide oli, ettei näin suureen olosuhteen muutokseen enää kukaan pysty tekemään kunnon sarjoja. Rauhoittelin jo soihtuja taskustaan kaivavia faneja: ”kyllä ne seuraavaan sarjaan taas keksivät mitä tehdä”. Ja suurin osa keksikin. Aina he jotenkin keksivät, ja osoittavat sillä, että finaalissa keilaavat tämän olosuhteen parhaiten hallitsevat.
Siinä vaiheessa olosuhde ei vaikuttanut edes katsomosta käsin enää helpolta. Ja keilakatsomosta KAIKKI näyttää helpolta. Niin helpolta, että neuvoja ei ainoastaan voi, vaan on suorastaan pakko antaa. Mutta niin vain kaveri toisensa jälkeen kaivoi kassistaan vähän eriväristä palloa, pisti töppösensä vähän eri lastulle, ja alkoi saamaan kaatoja.
Olosuhteen radikaali muutos on ominaisuus, joka ei toteudu missään muussa lajissa näin väistämättä ja näin suurena. Ominaisuus, joka tekee keilailusta niin hienon lajin, että jo katsominenkin koukuttaa. Ominaisuus, jonka vuoksi jokainen tuloksia seuraava voi sanoa kotisohvalta: ”olen minäkin keilannut isompia sarjoja, nämäkö muka ammattilaisia”.
Lyhyt kiteytys jokaisesta finalistista.
14. Hannu Nissinen: Ei saanut tällä kertaa peliään käyntiin karsinnan tavalla. Hyvistäkin lyönneistä jäi tänään yksi keila pystyyn, ja se ei finaalissa riitä. Tämä oli Hannun ensimmäinen finaali tässä hallissa, ja kerrytti varmasti kokemusta jatkoa ajatellen.
13. Teemu Huhtala: Olosuhteen napakoituminen pakkasten myötä ei suosinut. Linjaa ja välinettä ei vain tällä kertaa löytynyt.
12. Ari Isomaa: Omien sanojensa mukaan keilasuoritus on ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Tänäänkin vaihtelevaa tekemistä, mutta viimeinen sarja kuitenkin oikein hyvä 229.
11. Sami Hietala: Viimeisen keilan tippuminen tuotti tänään liikaa ongelmia. Jäi jatkopaikasta vain neljä pistettä, joka varmasti sapettaa aiheestakin, kun niin monta kertaa lähellä ollut kaato olikin vain ysilyönti.
10. Joni Autio: Olosuhde ei vain tällä kertaa tainnut olla Jonin heiniä. Pari ok sarjaa, mutta muuten oli vaikeaa. Tiesittekö muuten, että Joni on ainoa henkilö tällä maapallolla, joka on ollut mukana kaikissa Split45 Champin finaaleissa?
9. Antti Isomaa: Sai ok määrän kaatoja, mutta heikommista avauksista tuli liikaa missejä. Tekeminen on parhaimmillaan hyvää, mutta napsu varmuutta lisää tarvittaisiin isompaan menestykseen.
8. Timo Koutonen: Tekeminen näytti alkuun yhtä vahvalta kuin edellisenä päivänä. Kolme kuolemansarjaa keskellä finaalia pudottivat kuitenkin sijoituksen alapuoliskolle. Ehkä viimeisen karsintapäivän huipputulokset tulivat vähän liian helposti, eikä muutokseen ollut riittävästi eväitä?
7. Tomi Nikula: Oli mielestäni hyvin ajan hermolla muutosten suhteen koko päivän. Suorittaminen ei vain ehkä ihan riittänyt, kun muutoksia oli pakko tehdä niin paljon. Vähän parempi päivä, ja sijoitus olisi ollut jotain ihan muuta.
6. Tero Koivisto: Keilakunto ei vain nyt ole ihan huipussaan. Ainoana vasurina, ja tällä profiililla olisin odottanut enemmän. Eihän puhdas 199 keskiarvo missään tapauksessa huono ole, mutta viimeinen jokin tällä hetkellä puuttuu.
5. Pekka Ahveninen: Tuntui, että Pekka oli finaalin tyytyväisin keilaaja. Eikä syyttä: reilusti yli oman keskiarvon, ja hyvät viimeiset sarjat jättivät varmasti positiivisen mielen. Tekemiseen napsu varmuutta lisää, ja olisi kamppaillut jopa voitosta.
4. Tuomo Impola: Pari sarjaa tuli omien sanojensa mukaan ”tupakoitua”. Ilman niitä olisi ollut voittotaistelussa mukana. Jokatapauksessa hyvä finaalipeli, ja 300-sarja karsinnassa lämmittävät varmasti mieltä.
3. Tomi Fors: Kuusi sarjaa meni todella hyvin, ja piti kilpailun johtopaikkaa. Vaikeitakin paikkoja oli, mutta pystyi selvittämään ne suht helpon oloisesti. Kahteen viimeiseen sarjaan ei vain löytynyt oikeaa konstia, ennenkuin viimeisissä ruuduissa. 212 keskiarvoon tähän olosuhteeseen ja melko rajuuun muutokseen ei kuitenkaan voi olla pettynyt.
2. Valtter Verronen: Veli Hopea, jonka keilataidot ovat täyttä kultaa. Valtter on valloittanut aika paljon isompiakin mökkejä kuin Haapajärven vaatimaton halli, mutta täällä voittaminen antaa vielä odottaa itseään. On osallistunut nyt Champiin kolme kertaa, ja tuloksena on kolme kakkossijaa. Välissä on tullut vielä pari kakkosta muista kisoista täällä. Kärsi parissa sarjassa kymmpiruudussa ehkä huonosta tuuristakin, mutta ero voittajaan oli lopulta selvä. Ihailtavaa Valtterissa on keilataitojen lisäksi se, että vaikka voittoa ei tälläkään kertaa tullut, ei selityksiä haettu muualta kuin omasta tekemisestä. Olen muuten jo kaksi vuotta sitten ilmoittanut, että pidän ihmeenä mikäli Valtter ei voita kisaa täällä piakkoin. https://split45.fi/poljan-miehen-polja-paiva-vol-2-0/ Joten voisiko pikkuhiljaa laittaa töpinäksi. 😀
1. Teemu Isomaa: Vaikean syksyn jälkeen Teemu nousi tasolleen oikeaan aikaan. Vaihtelua oli tänäänkin huonoimman ja parhaan sarjan välillä yli 100 pistettä, mutta pääsääntöisesti tekeminen oli reilusti aiempaa parempaa, ja etenkin viimeisissä sarjoissa itsevarmuus suorastaan loisti läsnäolollaan. Ratkaiseva käänne taisi olla viimeisen sarjan 3-4-7- reikäpaikko, jonka tuoman itseluottamusbuustin jälkeinen neljän jono tyrehdytti Valtterin kirin. Kaikenkaikkiaan hieno finaalipeli, vaikka alkuun tuntuikin etteivät ensimmäisten sarjojen hieman yli/alle parisarjat tänään riitä kärkikahinoihin.
Finaali oli melkein yhtä jännittävä kuin viimeisten karsintaerien osallistujien arvuuttelu. Tuntui nimittäin olevan jännää kuin sonnanajo vesisateella ilman villapaitaa. Viimeisten karsintaerien paikat täyttyivät hyvissä ajoin, ja lähes kaikki ilmoittautuivat nimettöminä. Minulle nimet toki näkyivät, ja kyselyä/arvuuttelua osallistujista riitti. Kerrotaan nyt tässä sama kuin kaikille suullisesti kyselleilekin: jos keilaaja haluaa ilmoittautua nimettömänä, minä en sitä nimeä paljasta. Jokainen paikalle tuleva sitten näkee, kuka on kyseessä. Jos siis tunnistaa keilaajan. Kilpailun järjestäjänä minunkin tulee tunnistaa keilaaja viimeistään siinä vaiheessa, kun alan syöttämään tuloksia.
Vielä kerran kiitos kaikille karsintaan osallistuneille, sekä finalisteille hienosta näytöksestä. Split45 Winter Challenge alkaa heti 11.1. Kyseessä on Keilaajattaret & Rookies on Tour -osakilpailu. Kilpailussa on tämän vuoksi huomioitu erityisesti cd-luokan keilaajat, joille on oma finaalinsa yleisen finaalin lisäksi.