Ville Kaikkonen Haken Syysturnauksen voittoon. Toiseksi sijoittui Teemu Huhtala, ja kolmanneksi Simon Tissarinen.
Heti alkuun pitää todeta, että otsikolla on perinteet, eikä sen tarkoitus ole halventaa voittajan saavutusta.
Pöljän miehen pöljän päivä vol.2.0 on luettavissa täällä: https://split45.fi/poljan-miehen-polja-paiva-vol-2-0/
Alkuperäinen Pöljän miehen pöljä päivä -artikkeli lienee jo siirtynyt bittiavaruuden tuolle puolen, mutta kerrottakoon siitä sen verran, että silloinkin Ville Kaikkonen oli ylivoimainen kovassa seurassa.
En tässäkään artikkelissa käy kovin tarkasti läpi tuloksia, vaan yritän pureutua niiden tuolle puolen. Numeeriset tulokset voi jokainen lukea jutun lopussa olevasta linkistä.
Pienessä Haapajärven hallissa oli jälleen melkoisen kova taso. Vaikka ennakon https://split45.fi/syysturnauksen-finaaliennakko/ mukaisesti odotettavissa oli vaihtelevia tilanteita, alkusyksyllä nuorten EM kisoissa esiintyneen Simon Tissarisen odotettiin hallitsevan finaalia. Simon oli tehnyt karsinnassa selvästi kovimman tuloksen.
Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta tällä kertaa olosuhteen, ja mahdollisen muutoksen tuntemus vei voiton. Ville Kaikkonen keilasi useamman karsintalähdön. Ja vaikka Villellä suu käykin melkein koko ajan, niin käy myös ajatus. Jokaisella pallonvaihdolla on tarkoitus, ja epäonnistuneestakin heitosta voi oppia jotain.
Pisteiden valossa Ville oli finaalissa täysin suvereeni. Lähes 200 pistettä seuraavaan voisi kuvastaa sitä, että nyt sattui vain pöljä päivä. Mutta asia ei ole niin. Ville paljasti tehneensä kovan työn voittonsa eteen. Vielä karsinnan alkupuolella osumatarkkuus oli heikkoa. Ennen finaalia Ville teki yli viisi tuntia rytmin harjoittelua kotona peilin edessä. Ville oli myös miettinyt skenaariot a,b,c,d ja f millaiseksi olosuhde muuttuu, ja millä se ratkaistaan. Finaalin voitto ei tule koskaan ilmaiseksi, sen eteen pitää tehdä töitä.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi voittaja keilasi viimeiseen sarjaan yhdeksän kaatoa alusta, vaikka oli jo edellisen sarjan aikana itsekin sanonut, ettei 300-sarjan tekeminen ole enää näin paljon muuttuneen olosuhteen vuoksi mitenkään mahdollista. Ja asiasta enemmän tietävät kiittävät ettei 300-sarjaa tullut, sillä täydellisen sarjan hinta olisi ollut kallis, ainakin sen tehneelle.
Täydellinen 300-sarja sen sijaan nähtiin jo kolmannessa sarjassa. Simon Tissarisen linjat olivat koko sarjan ajan kohdillaan. Tämä sarja nosti Simonin finaalin kärkipaikalle, ja tämä olikin ainoa sarja jolloin Ville ei ollut johdossa. Simon pelasi muutenkin millimetrin tarkkaa peliä koko finaalin ajan, mutta ei löytänyt kaatotilaa tarpeeksi voittoa ajatellen.
Toiseksi sijoittunut Teemu Huhtala sai pelata ainoana vasurina omaa peliään. Kaatoja tuli koko päivän ajan hyvin, mutta muutamat paikkovirheet tekivät tilanteesta tiukan. Toinen sija varmistui lopulta vaivaisen kuuden pisteen erolla.
Kolmanneksi sijoittui Simon Tissarinen pienempien tasoituspisteiden turvin samalla tuloksella Tomi Nikulan kanssa. Tomi löysi ennakossa kaipaamiani kikkoja tarpeeksi, mutta toteutus jäi tällä kertaa vähää vaille. Tomilta silti vahva finaalisuoritus.
Ville Kaikkonen on tällä hetkellä erittäin kovassa vireessä, sillä hän on ehtinyt jo tekemään tiistaina alkaneeseen, kauden päääkilpailuun Split45 Champiin, 99 prosenttisella varmuudella finaaliin riittävän tuloksen. Jaksovoitto toisi tietysti mielenrauhan, sillä viime vuoden tuloksiin peilaten tämä ei vielä välttämättä riitä suoraan finaalin II-vaiheeseen.
Mikäli Ville onnistuisi voittamaan tämän vuoden Champin, hänestä tulisi ensimmäinen kaksi peräkkäistä finaalia voittanut keilaaja Split45:n historiassa. Kaksi Champin voittoa ei sen sijaan olisi vielä ennätys, sillä Simon Tissariselta nämä jo löytyvät.