Split45 Winter Challengen karsinta on keilattu, ja parhaat kohtaavat sunnuntain finaalissa.
Tämän vuoden karsinta kiteytyi kolmeen sanaan: ”keskity, suorita, toista”. Yksikään hyvä keilasuoritus ei ole niin hyvä, että sillä saisi kaksi tai kolme kaatoa. Yhdellä hyvällä keilasuorituksella voi saada yhden kaadon, ja niitä pitää tehdä monta peräkkäin, jos haluaa kaatojonon.
37 jalkainen olosuhde antoi katsomoon mielenkiintoisia tapahtumia, jotka toistuivat samankaltaisina, mutta eivät koskaan täysin samanlaisina. 24ml öljymäärä, terrainin sitkeä kulkeuma ja tiukka laminaatti, aiheuttivat monille päänvaivaa. Mutta ei niille, jotka hoksasivat jutun juonen. Tuloksen tehneet pelasivat pallonsa alas, ja kulkeuman myötä vielä alemmas. Olennaista ei tällä kertaa ollut mahdollisimman suuri pyörintä, vaan oikea osumiskulma keiloihin, joka tarkoitti sekä lähtöpaikan, että breikin tuomista alaspäin pelin edetessä. Kaikista olennaisinta oli kuitenkin suorittamisen taso, sillä oikea linja ja sopiva pallokaan ei välttämättä antanut kaatoa, jos keilasuoritus ei ollut priimaa. Kymppi tai jotain muuta jäi. Vielä heikommat suoritukset rankaistiin isolla reiällä.
Olosuhde ei ollut kauaa 37 jalkainen, sillä suht iso öljymäärä levisi nopeasti, ja usein jo toisessa sarjassa pallot alkoivat liukumaan pitkäksi. Olennaista oli katsoa pallon liikettä, ja siirtyä sen mukaan. Moni hakkasi päätään seinään, kun ei uskonut näkemäänsä. Kun pallo jäi kulkeumaan, se todella jäi sinne. Olosuhteesta tuli kulkeumaan pelatessa vähintään 45 jalkainen, eikä reaktiota tullut.
Osa siirtyi vaistojensa ohjaamana ylöspäin kulkeuman hävittäessä reaktion. Heitä ei nähdä finaalissa. Piti se aivan itsekin testata. Himmeällä melko voimakkaalla pallollakin pelatessa piti tulla viitisen rimaa alaspäin fressiltä kun pelasi kuusi sarjaa pelattuun olosuhteeseen. Ja minä pystyin toteuttamaan tämän parin minuutin sisään. Kyllä moni sai ylemmästä linjastakin parhaimmillaan näyttäviä kaatoja, mutta jos pelaat pallosi kulkeuman luomaan arpajaiskenttään, saat arpajaisvoittoja, tai et saa. Pelaa pallo alas oikealla etäisyydellä, ja etsi oikea väline ja linja omaan heittoosi nähden. Pelkkä pallon alas pelaaminen ei riitä, jos etäisyys heittää. Liian vähän kiinnitetään huomiota etäisyyksiin, aina katsotaan vain rimoja. Ja niitäkin usein melko epätarkasti.
Isossa finaalissa on iso pelaajamäärä, ja sen myötä muutos on nopea. Finaalissa pärjää se, joka kiinnittää huomionsa pallon reaktioon, ja pystyy tekemään sen perusteella muutokset joihin luottaa. Keilasuoritus ilman luottoa on pääsääntöisesti huono suoritus.
Mutta mitä tapahtui viime vuoden karsinnassa?
Viime vuoden karsinnasta voit lukea tästä.
Viime vuoden finaalijuttu löytyy tästä.
CD-finaali:
Hillevi Huhta 1333: Tämä keli on passannut Hilleville oikein hyvin. Saa pelata alhaalta, ja loppua kohti ei tarvitse nousta ylöspäin, vaan pelata vielä alempaa. Suorittaminen onkin ollut napsua parempaa, kun saa pelata omalla vahvuusalueellaan. Jäi vain 5 pistettä ison finaalin veteraanipaikasta, ja paras tulos tuli sähkökatkoerässä, joka kesti lopulta reilut 4,5 tuntia. Tuo ei ollut ihan optimaalinen kisaerä normaalistikin hieman hitaasti (peliin) lämpeävälle Hilleville. Kaikki tähän kisaan pelatut laput kirkaasti yli keskiarvon, joten tasaisuudellaan on cd -finaalin suosikki.
Risto Hautakangas 1306: Yli 1300 lyhyeen hoitoon on kova tulos. Parhaimmillaan suorittaminen riittää tähänkin olosuhteeseen vaikka miten pitkälle, eikä siihen tarvitse repiä tai yliyrittää. On saanut monenlaisilla linjoilla ja palloilla hyvää tulosta, ehkä tämä onkin suurin ongelma. Eli ajatusta menee liikaa välineisiin, ja liian vähän tekemiseen. Tottakai myös muutoksia pitää tehdä, mutta ei huonon heiton perusteella. Winter Challengen CD -finaalia on pelattu kaksi kertaa, ja kaksi kertaa voittajan nimi on ollut Risto Hautakangas.
Asko Halmetoja 1259: Askonkin tulos on sähkökatkoerästä, josta jää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Tuloksiensa kanssa tuskaillut Asko sai tuolloin pallon pyörimään hieman rauhallisemmalla heitolla paljon aikaisempaa paremmin. Pakkaan tuli tehoja kovasti lisää, ja myös taskun löytäminen oli helpompaa. Pallo näkyviin heti alkuasennossa, ja rento heitto. Potentiaalia on aiemmin nähtyä parempaan.
Jouni Helander 1238: Ai että minä tykkään Jounin a) asenteesta keilailua kohtaan: vaikka ei nyt ihan junnu enää ole, niin voi silti yrittää kehittyä ja satsata siihen b) kaatoreaktioista parhaimmillaan: on sitten ihan maailmanluokan reaktioita. Ainoa ongelma on ollut toistamisen haasteet. Mutta pystyy kyllä tekemään isoja sarjoja, ja neljän sarjan CD -finaalissa 1-2 isoa sarjaa vie pitkälle.
Sonja Liimatainen 1231: Estynyt finaalista.
Anne Ruha 1199: Lyhyt hoito ei ole ehkä helpoin Annelle, mutta on saanut kyllä hyviä sarjoja, ja pitkiäkin kaatojonoja tähän. Pitää vain muistaa antaa pallolle tilaa, ja huomioida laminaatin tiukkuus myös paikkopelissä. Kisasarjoja ei ole hirveästi tälle kaudelle, ja pystyy parantamaan karsinnasta.
Finaali:
Tero Kivelä 1. jakson voitto 2659: Lyhyt hoito sopii Terolle oikein hyvin. Vaikka viimeisimmästä kisasuorituksesta on aikaa, on pystynyt treenaamaan tähän olosuhteeseen säännöllisesti. Suorittamisen taso on ollut melko vakaa koko tämän olosuhteen ajan, finaalissa haasteet tulevat normaalia kisaerää nopeammasta ja rajummasta muutoksesta. Paikkaamisen varmuus on myös avainasemassa, sillä hyvälläkään tekemisellä kaikki kepit eivät aina lähde. Kuntokäyrä on ollut taas ylöspäin, ja on voittanut täällä ennenkin, joten ei voi laskea ulos kärkitaistosta.
Joni Autio 2. jakson voitto 2667: Rehellisesti sanottuna en keksi, mitä Joni haki ensimmäisillä kisalapuilla. Ensimmäisenä tulee mieleen, että hän halusi kokeilla mahdollisimman paljon erilaisten pallojen ja linjojen kombinaatioita. Tuloksen kannalta tuossa kokeilussa ei nyt niin hirveästi järkeä ollut. Mutta sitten kun alkoi pelaamaan jotakuinkin niin simppelisti kuin tällainen olosuhde pitää pelata, niin tuloskin kasvoi sata pinnaa. Joku voisi sanoa, että ”keep it simple not stubid”. Mahdollisuudet on niin kauan, kun uskoo omaan tekemiseen, eikä ihmelinjoihin.
Niina Koutonen 3. jakson voitto 2617: Kaikki pallonvalmistajat, värvätkää Niina! Moni höpöttää, että lyhyellä hoidolla pitää heittää kovaa. Varsinkin täällä tiukalla laminaatilla vauhdista on hyötyä, mutta usein vauhti hajottaa pyörinnän, ja tulos kuihtuu sen myötä. Niina pystyy oikeilla pallovalinnoilla pelaamaan hitaammasta pallon vauhdista huolimatta myös lyhyet hoidot kovalla tulostasolla. Ei tarvi repiä kun osaa. Viimeisenä karsintapäivänä kaato- ja paikkotekeminen olivat niin kovalla tasolla, että samanmoisen päivän koittaessa Niina on vaikea voitettava myös finaalissa.
Pauli Meriruoko 1454: Myös Paulille tällainen olosuhde sopii oikein hyvin. Eka lapussa ei ehkä muistanut, mihin oli tullut, mutta jatkossa antoi pallolle riittävästi tilaa, ja kaatoreaktio oli täydellinen. Hyvät ja huonot laput on tässä kisassa 1/1 joten tarvitsee yhden hyvän lapun lisää menestyäkseen. Mutta kun on täällä aikaisemminkin menestynyt, ja olosuhde sopii, niin hyvä lappu on todennäköisempi
Timo Koutonen 1408: Ilmeisesti nykyään puhutaan paljon siitä, miten uretaanipelaajat pilaavat muiden pelin. Timo pelasi karsintaan kaksi lappua, ensimmäisessä erässä oli neljä uretaanipelaajaa, ja toisessa ei yhtään. Toisessa erässä Timo sai kaksi pistettä enemmän. Voisi ajatella, että oli helpompaa, kun ei ollut uretaaneja. Ensimmäisessä tuli vähintään viisi hutia yhdestä keilasta, toisessa taisi tulla yksi. Uretaanit helpottivat peliä. Oli finaalissa millä ja mistä pelaavia hyvänsä, on Timo se, joka pitää voittaa. Sen verran vakuuttavaa on tekeminen ollut.
Jukka Tanjunen 1372: Kyllä tämä olosuhde sopii Jukallekin oikein hyvin. Tarpeeksi rauhallinen veto, niin saa pallokin tehdä töitä. Rutiinia on, joten miksipä ei kiipeäisi korkeallekin. Mutta tuskailemaan ei kannata alkaa, ennemmin hyvä rento veto.
Tarmo Liimatainen 1362: Parhaat kaatoreaktiot ovat todella hyviä. Minun makuuni ehkä liian paljon muutoksia, kun tällä olosuhteella olisi olennaisempaa löytää suorittamisen taso. On Tarmollakin potentiaalia korkeille sijoille. Suosittelen pelipaikan etsimistä alhaalta ennemmin kuin pelaamista yläkerroksen arpajaiskenttään.
Tomi Keiski 1343: Tomin finaalituloksesta on jo aikaa, mutta en ole huolissani siitä. Jos pystyy pelaamaan samalla varmuudella pallonsa sille rimalle mille haluaa, pitää muidenkin pelata todella kovaa T0min lyödäkseen. Muutos on nyt rajumpi, mutta mielestäni sen ei tarvitse vaikuttaa Tomin pelaamiseen. Yksi kovista.
Mikko Ahola 1339: Tuloksella viimeisenä finaaliin selvinnyt ei yleensä ole finaaliveikkauksissa kuuminta kamaa, mutta tällä kertaa on. Ei se toiseksi viimeisen karsintapäivän tekeminen mitenkään täydellistä ollut, mutta jotenkin kuitenkin sellaista, että jäi odotus paljon paremmasta. Tulostasossa on ollut vähän tavallista enemmän heittelyä, mutta on vaikea lyötävä, mikäli kaadottomat ruudut eivät ole tyhjiä.
Markku Pietikäinen veteraanipaikka 1338: Sai urtsulla paljon kaatoja karsinnassa, mutta isommassa kulkeumassa tämän toistaminen ei ole niin helppoa. Väkisin joutuu pelaamaan ”arpajaiskenttään” jolloin tulos on joko tai eikä sekä että. Isoon menestykseen pitää ottaa riskejä, muta onnistuneilla sellaisilla kaikki on mahdollista, sillä aiemmissa kisoissa parhaimmillaan tekeminen on ollut jäätävän kovaa.
Antero Erkkilä turbo 483: Antero on ollut tällä kaudella jatkuva jokerikortti. On se ollut vähän joko tai -meininkiä, mutta parhaimmillaan kaadot ovat oikein näyttäviä. Tämä simppeli olosuhde sopii, joten ei muuta kuin tasainen suorittaminen päälle, ja paikot liikaa miettimättä.
Paula Ainasoja turbo 466: Paulan positiivinen olemus on piristänyt jo useampaa kisaerää. Mahtavaa, että myös tasainen suorittaminen riittää joskus finaaliin. Melkein meinas riittää kuuden sarjan tulos ja melkein jaksotulos. Turbotulos kuitenkin riitti, ja hyvä niin, saadaan jokerikortti finaaliin. Vain viisi leikkurisarjaa tälle kaudelle kertoo hyvästä tekemisen tasosta, ja myös ”uuden” hallin on saanut todella hyvin haltuun. Tekemisen tasaisuus tekee Paulasta olemustaaan vaarallisemman finaalissa.
Tasapuolisesti kaikille tsemppiä finaaliin!
Hyvän Tuulen turnaus alkaa tiistaina 25.2. klikkaa kutsuun.
Veteraanikuppi alkaa maaliskuussa, seuraa ilmoittelua!